Kuvaamista

Valokuvausta! 

Aloittelen uutta suurempaa maalausta 

ja siihen ajatuksia herätellessä kuvaamista: 

Mielessä välkkyy kuva hieman utuisista kasvoista.

Tartuin siis verhokankaaseen, joka on peräisin 

lapsuuden leikkimökistä. 

140 ruutua myöhemmin arvelen olevani 

oikeilla jäljillä!

Teemakin on maalaukselle mielessä. 

Koko kasvosarja oikeastaan pohjautuu 

ihmisenä olemiseen, elämiseen,

se kertoo elämästä.

Aika pitkälti tähänastiset työt ovat

heijastelleet tunteita ja kokemuksia. 

Jonkinlaista sisäistä tarinaa joka

on jossain määrin aistittavissa 

kuvien muotokielestä ja hahmojen ilmeistä. 

Tekee mieli hieman irroittautua tästä:

Ei liikaa, pysytään kuitenkin samassa perusideassa.

Edellisen todella lähelle tunkevan ja 

hyvinkin läsnäolevan maalauksen jälkeen 

toiveena olisi jättää hieman enemmän asioita

arvailun varaan. Maalata hieman enemmän ja piirtää pikkuisen vähemmän. 

Luottaa vähemmän ilmiselkeisiinviitteisiin, ja jättää enemmän tulkintaa peliin.

Siltä pohjalta ajateltuna päivän kuvasaalis tuntuu erittäin onnistuneelta. 

Todella, todella tyytyväinen olen näihin kuviin. Jopa niin tyytyväinen, 

että pidän hyvin mahdollisena vaihtoehtoa, että toisin Poriginalin näyttelyyn 

myös muutamia valokuvia. Käyttänen näitä myös lähtökohtina maalauksille.

Ehkä tätä ainakin. 

Tai tätä.