Ilta-Sanomat
2-vuotias taapero huijasi taidemaailmaa ketsuppimaalauksilla!
3.12.2007 15:50, päivitetty 03.12. 18:46
Brittipoika Freddie Linskyn taiteilemat ketsuppimaalaukset ovat herättäneet kohua Euroopan taidepiireissä. 2-vuotiaan taaperon persoonalliset ns. spot and blotch -tekniikalla toteutetut työt saivat keräilijät ja galleristit jo haukkomaan henkeään uuden superlahjakkuuden edessä.
Pienen miehen takana oli kuitenkin pitkälti nainen, äiti Estelle Lovatt, joka päätti levittää poikansa pilkuista ja tahroista koostuvia aikaansaannoksia muun muassa Charles Saatchin nettigalleriaan ylenpalttisten kehujen ja arvioiden saattelemana.
Hän myös kertoi poikansa olevan oiva taidekriitikko ja taiteilija, joka on saanut teoksiaan esille suuriin näyttelyihin.
Hampsteadin taidekoulun lehtorina sekä kriitikkona työskentelevä Lovatt kertoo, ettei olisi koskaan uskonut taidemaailman ammattilaisten olevan niin helposti huijattavissa. Äidin tehtailemat kehut muun muassa Freddien upeasta värien ja siveltimen käytöstä kuitenkin upposivat taidepiireissä hyvin.
Muun muassa manchesterilainen keräilijä kiinnostui pojan töistä ja osti yhden noin 28 eurolla. Berliiniläinen galleria halusi puolestaan tehdä maalauksista jo näyttelyn.
- Luulin, että ihmiset olisivat ymmärtäneet, mistä on kysymys, Lovatt ihmettelee Daily Mail -lehdelle.
Katso kuvia maalauksista täältä.
Lehdessä oli juttua tästä ketsuppimaalaripojasta, 2-vuotiaasta, jonka äiti huiputti taideyleisöä esittelemällä poikansa työt taiteilijan tekeminä. Itseasiassa työt näyttivät minusta niin hienoilta 2-vuotiaan tekemiksi, että aloin jo ajatella, josko äiti olisi kuitenkin tehnyt maalaukset itse ja väittää niitä ensin taiteilijan tekemäksi, sitten kaksivuotiaan tekemäksi, näin korostaen sitä faktaa että taiteen todellinen arvo ei ole sen tekijässä vaan taiteessa itsessään. Katsojalta vaaditaan tietynlainen vahvuus seistä oman mielipiteensä takana.
Minä pidän noista maalauksista oli niiden tekijä sitten ammattitaiteilija tai pikkupoika. Laittaisin seinälleni empimättä, ja halvalla meni, omasta mielestäni.
Taiteilijat ovat viime vuosikymmenet kilvan yrittäneet päästä takaisin siihen puhtaaseen luomisvoimaan mikä lapsilla on. Kun esitetään asiat konstailematta itseään toteamalla, ilmaisemalla. Ei se minusta tee maalauksesta roskaa, jos sen tekijä on kaksivuotias. Eikä sen hyväksi teokseksi arvostelevasta kriitikosta huonoa, vaikka ei tunnista sen tekijäksi lasta. Jos puhutaan teoksesta, puhutaan teoksesta. Tämän kaltaisen abstraktin ekspressionismin avainsanoja on sattumanvaraisuus, spontaniuus, raikkaus, vahingot ja sisällön alitajuinen tuottaminen. Juuri nämä korostuvat lapsen tekemässä työssä ja miten sen sitten erottaa aikuisen vastaavasta on ehkä se, että lapsi onnistuu siinä 100% paremmin sillä jokainen lapsen tekemä työ on vilpitön ja konstailematon ja silti sisältöä täynnä. Todella sijoittaisin pennejäni tuon kaltaisiin töihin ja kadehdin syvästi sitä, että en enää pysty samaan.
Sivuilla käydyissä keskusteluissa toistetaan teemaa 'kuka tahansa voisi tehdä saman', 'lapsikin pystyisin samaan' mutta kysymys kuuluukin että pystyykö aikuinen samaan? pystyykö aikuinen samaan mielikuvitusleikkiin kuin lapsi? miksi tämä kyky katoaa iän myötä? Itseasiassa harvoin näkee todella hyviä ammattilaisten tekemiä abstraktioita, koska aikuinen ihminen ajattelee liikaa. Se sommittelee, ajattelee värejä ja pensselin osuminen kankaalle sattumanvaraisesti alkaa olla jo melko vaikeaa ellei mahdotonta. Lapsi vaan tekee. Tekee, tekee, ja jatkaa seuraavaan.
Jos lapsen laittaa piirtämään jotain aihetta, yrittämään aikuismaista piirtämistä, tulos on aina huono, lapsellinen piirros jostain. Lapsi on omimmillaan juuri tuollaisessa räiskimisessä ja touhuilussa. Ehkä juuri se kiinnostavuus taiteilijan prosessissa abstraktioiden kanssa tekee töistä hyviä tai huonoja, fiilis joko välittyy tai ei. Aikuisen tekemänä näitä asioita kyseenalaistaa ja miettii 'miksi', mutta ei koskaan lasten tekemässä taiteessa. Se on aina vilpitöntä ja suoraa. Olen kateellinen siitä että aikuisen ihmisen tekemiä töitä ei käsitellä vilpittöminä ja suorina, sellaisenaan.
Ennen kaikkea ihmettelen että miksi taiteen mittana pidetään tekijää, ikää, kokemusta, nimeä matrikkelissa. Antaa teosten puhua.
