20.10.2007

Avajaispäivä

Kuvat 4-10: Johannes Koski
Noniin, noniin!!
Lehdistötilaisuus alkoi kello 11. Tervetuliaispuheen ja särpimen jälkeen kaikki museolla esiintyvät taiteilijat esittelivät itsensä ja työnsä median edustajille salamavalojen välkkyessä. Tilanne on enemmän kuin painostava, jos on hiukankin taipuvainen jännittämään julkisesti esiintymistä tai haluton kertomaan taiteestaan. Lauma toimittajia ja taiteilijoita seuraa perässä, kyselee, ja kuvaa, ja itse pitäisi sitten pitää mielessä jonkinlainen kokonaisuus siitä mitä aikoo sanoa ja pyrkiä pitämään mielessä myös sen, mitä on jo sanonut.

Pitkän lehdistösession jälkeen alkoi avajaistarjoilun suunnittelu ja hankinta. Sour apple-booli karambolakoristein meni hyvin kaupaksi. (VINKKI! kaikille teille boolintekijöille jotka yritätte turhaan kädet kipeinä vääntää jääkaappikylmästä pullsota korkkia auki: pitäkää sitä korkkia hetki kuuman veden alla, niin joha aukeaa!)
Eväänä boolin ohella pöydässä oli vaahtokarkkeja, erilaisia suklaavaihtoehtoja ja riisi-pähkinä-merilevä-suolapaloja.



Pahin jännitys oli lehdistötilaisuuden jälkeen takana ja oli jo helppo hymyillä. Avajaisiin oli aikaa, niin ehti mainiosti kävellä kaupungilla ja shoppailla.

Kello koitti viimein 18 ja väkeä alkoi valua paikalle, ja ihmisiä saapuikin runsain mitoin! Lyhyen ja ytimekkään avajaispuheen ja taiteilijoiden esittelyn jälkeen siirryttiin tilaamme yläkertaan seuraamaan avajaisten tanssillista numeroa, kun vuorossa oli modernin tanssin esitys jota ohellamme oli seuraamassa paljon tuttujakin, sukulaisia ja kavereita oli eksynyt paikalle. Mieluisaa oli myös nähdä entistä opettajaa Porin Taidekoulusta, lopputyötäni ohjannut Paavo Paunu oli mukana juhlahumussa perheineen, oli hauska vaihtaa kuulumisia.








Väkeä oli kyllä varsin mukavasti! tupa oli aivan täynnä.


Teos ja sen tulkki

Pitkä päivä korkkarit jalassa sai varpaat huutamaan hoosiannaa, joten ne oli välillä päästettävä pälkähästä (huomatkaa kokonaisuuteen sopiva sukkain värivalinta...). Matkaan kohti Raumaa lähdettiin ennen kymmentä, ja kahdeksan-yhdeksän maissa tuntui siltä kuin varpaat olisi leikattu oksasaksilla irti.
Töistä kuultiin paljon erittäin hyvää palautetta. Kokonaisuutta kehuttiin hyvin yhteen sopivalta, ja kuvakieltä paljon ajatuksia herättäväksi ja helposti lähestyttäväksi. Materiaalivalinnat herättivät paljon mielenkiintoa. Varsinkin töistäni taivaannaula keräsi ansaitsemaansa huomiota syvän (aallot) ohella ja sain kunnian kertoa työstä monelle kiinnostuneelle. Kaikenkaikkiaan saimme kuulla että kokonaisuus oli erittäin pidetty ja kehuttu. Hyvä fiilis, odotukset ylittyivät kyllä huikeasti!

Ripustus

Ripustuspäivä koittaa. Olin vasta edellisenä iltana laittanut kehykset liimaukseen ja jännityksellä kokosin työt autoon. Kehykset laitoin taivaannaulaan päälle vasta museolla, muuten ei olisi kestänyt kasassa.
Ajelin sitten Essille, tavarat peräkärryyn ja matkaan. Ensimmäinen kerta peräkärryä vetäen, hiukan jännitti!

Ei päästy pitkällekään kun huomattiin, että nopeusmittari on sanonut itsensä irti. Pariin otteeseen käynnistelin autoa uudelleen saaden mittarin toimimaan, mutta lopulta sekään ei enää auttanut. Tuolla tiellä Raumalle on triljoonia nopeudenvalvontakameroita, joten ajeltiin todella hiljaa kun vauhtia ei osannut arvioida.

Perille päästiin ja kavuttiin näyttelytilaamme todella hämmästyen sen kokoa! tila oli paljon suurempi, mitä kukaan muistikaan. Onneksi töitä oli tarpeeksi mukana.



Koska teokseni sijoittuvat huoneessa päätyosaan, oli odotettava kunnes Essi ja Anna saavat omansa ripustettua, jotta pystyin ripustamaan omani sitten niihin sopivasti. Joten ehdin räpsiä viljalti ripustuskuvia..


Ripustuksessa ja valoissa avustanut museomestari Mika Kallioniemi on tarkan millin mies


Anna sommittelee töitään oikeaan järjestykseen


Tarkkaa analyysiä ripustuksen vaikutuksesta teosten väliseen dialogiin intendentti Janne Kosken kanssa



*nou komments*







Valot vielä säätämättä, mutta muuten alkaa olla valmista.


Jätin lopulta kaksi taulua kokonaan ripustamatta, koska ne eivät olisi istuneet kokonaisuuteen. Nyt paketti oli tiivis, vaikka määrällisesti jäikin alakynteen.


Hyvillä mielin seuraavaa päivää odotellen, tässä myhäilee Essi.

9.10.2007

Minä, itse

Omakuvasarja 1


Omakuvasarja 2


Omakuva vai pelkkää pintaa?

Omakuva on tyypillisisesti kuvaus ihmisen ulkonäöstä. Mutta miksi? ja mitä lopultakaan voin kuvata itsestäni, jos kuvaan vain pelkän ulkonäköni? sillä tapaa en pysty kertomaan katsojalle itsestäni muuta, kuin miltä näytän. Se on pelkkää pintaa.

Kuvasin itseni pinnan kautta, heijastumana, kuin miltä voisin näyttää mutta kuitenkin niin että pinta muuntelee kasvojani, valehtelee minusta ja minua. Tämä lopultakin kertoo itsestäni enemmän.

8.10.2007

@ Jan-Erik Andersson


Andersson on mukava ja vieraanvarainen. Tässä tallentamassa rakennusprojektia!

Ryhmämme turkuamk:ssa kävi tässä männäviikolla tutustumassa Jan-Erik Anderssonin taide/taloprojektiin hirvensalossa. Kyseessä on siis lehden muotoinen rakennus jonka päällä on lasinen kissankello.
Talon ideana on imitoida luontoa, tai ei ehkä niinkään imitoida vaan luoda luotoa vastaavia tunnelmia talon sisälle ja ulkorakenteisiin. Alkuperäinen idea Anderssonilla oli rikkoa arkkitehtuurin rajoja, taistella hivenen tarkkaa ulkoasukaavoitusta vastaan ja rakentaa keskelle perinteistä asuinaluetta vaikkapa kengän muotoinen talo. Tai laivan. Tässä tapauksessa lehden muotoinen.


Siinä mielessä projekti ei ihan mennyt halutulla tavalla, että sijoituspaikka ei ole asutusalueen keskellä niin että rakennus pistäisi silmään. Se itseasiassa istuu hyvin sijoituspaikalleen Hirvensaloon. Tämä ei tuntuisi silti vievän voimaa rakennuksen ornamentiikkaan ja tarinoihin, satuihin perustuvalta kontekstilta.

Kunnianamme oli osallistua projektiin rakentamalla talon taakse samanlainen 'pesä' joita Andersson on rakennellut ennenkin: http://www.anderssonart.com/instal/ainset.html . Päivä oli sateinen ja rakentelu tukkoista, joten ihan valmiiksi asti projekti ei tullut. Jatkanemme sitä myöhemmin.

Lisää kuvia täällä: http://picasaweb.google.com/maria.liitola/Turkuamk

Työturvallisuus huipussaan


Andersson tarjosi ravitsevankevyen kenttälounaan!

Tuloksia

Noniin. NONIIN! nyt se alkaa näyttää joltain:

Siinä taivaannaula vähän tummana kuvana. Alan mahdollisesti olla siihen tyytyväinen. Kauas piti kontata siitä alkuperäisestä suunnitelmasta mutta opinpahan taas olemaan suunnittelematta. Ei sillä tavalla saa mitään asiallista aikaiseksi.

Loppukevennykseksi pari kipsipiirrosta:





Huomenna pitäis palauttaa essee. Joten pitäis kyllä tällähetkellä olla tekemässä jotain ihan muuta kun kirjoittamassa blogiin...

2.10.2007

Omakuva & Oma tila

Tältä nää nyt näyttää tässävaiheessa.
Oma tila - kouluduuni, jota varten (ja myös oma kuva-tehtävää varten) kävin ottamassa kuvat Kotkassa, Porissa ja Rymättylässä.



Ja samat sanat tälle oma kuva taiteilijana-prokkikselle, samat skenariot:



Kuten aiemmin kirjottelinkin, niin periaatteessa kun teen itestäni muotokuvaa, ei siinä tarttis olla muuta kun meri. Olen aina asunut meren äärellä. Kävin nyt kuvaamassa mulle tärkeessä roolissa olleiden paikkojen merenrannat, mulle tärkeet paikat, ja yhdistin ne päällekäin. Sama muotokuvassa.

Otin pois sen kuvan

Kun oli niin paska.