Ja vieläkin pahemmin

Miten sä voitkaan olla
Noin tyhmä ja viisas samalla
Sun ristiriidat mut hajottaa
Ei tällaista kestä
Sä sanot et tahtoisit niin
Uskoo yhteisiin unelmiin
Mut kaikki vaan ei oo kohdallaan
Sen sinusta huomaa

Mikä mussa on vikana
Mikä saa sinut pelkäämään
Kättä ojentaa
Mä en vieläkään tajua
Mitä siinä voi menettää
Jos heittäytyy

Sä tiedät panokset pelipöydällä
Ja tiedät että niitä ei helpolla
Voi voittaa, ei voittaa, ei voittaa

Oletsä koskaan ollut
Yhtään sen varmempi kuin nyt
Tai pystytkö siihen ollenkaan
Taistelenko yksin

Tahtoisin sun näkevän
Miten paljon mä tahdonkaan
Että vois kantaa
Mut leikit sä sokeaa
Vai johtuuko tää siitä
Et sä et tahdo

Sä tiedät miten sääntöjä kierretään
Ja kuinka niistä viidakko väännetään
Johon eksyy, johon eksyy, johon eksyy
Sun leikissäsi ei ole voittajaa
Miten tää auttaa kumpaakaan
Eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin

Sä tiedät panokset pelipöydällä
Ja tiedät että niitä ei helpolla
Voi voittaa, ei voittaa, ei voittaa

Sä tiedät että kipu voi kasvattaa
Mut se ensin täytyy kohdata uskaltaa
Ja voittaa, ja voittaa, ja voittaa

Vain siksi että on mahdollista voida vieläkin pahemmin

Tässä video miehestä jota sohitaan miekalla:



Ja tässä videokuvaelma Adolf Hitleristä:





Tätä kieriskelyä on luvassa varmaan vielä viikkotolkulla.

Timo Hannes Sebastian Mähösen kaksi tarinaa taiteilijuudesta

Lainasin timben facebook-sivuilta ilman lupaa.

Kuvataiteilija. Wau siinäpä upea ammatti. Kävit hakemassa ammattikorkeakoulusta lisää koulutusta ja villisti loikkien, kuin habaneroa syönyt vompatti, säntäät Helsinkiin sopimaan näyttelyistä. Olet multilahjakkuus ja tiedät, 28 ikävuodestasi huolimatta, kaiken taiteesta. Ilmaiset itseäsi ja nerouttasi kamerataiteen avulla ja sinulla on häkellyttävän paljon sanottavaa, ainakin omasta mielestäsi. Saat "keikkaa" ihan mukavasti ja uhkeat mallineitoset jonottavat ovellasi,...ainakin haaveissasi. Perustat oman studion anopilta lainaamillasi rahoilla ja vuosi pari meneekin ihan kivasti. Sitten koittaa hetki, jolloin kauhuksesi huomaat kassan tyhjenneen. Olet mielestäsi yhä edelleen tähtikuvaaja, mutta studiossa lojuvat kojeet ja laitteet keräävät vain pölyä ja ovi ei käy, paitsi jos haastemies piipahtaa.

Sanoit muutama vuosi sitten lähes ärjyen: - Vittu,..meikä ei mitään passikuvia ota enää koskaan. Niinpä niin. Siinä sinä askellat nöyränä johonkin peräkorven lastentarhaan kuvaamaan pahasuisia ja ylihemmoteltuja kakaroita jotka tekevät jo ovensuussa pilkkaa sinun sateenkaaripaidastasi ja nyrjähtäneistä pellavahuosuistasi, jotka eivät koskaan ole olleet muotia. "Keikan" lopuksi istut aasinkorvat liimattuna päähäsi penkillä, johon kersat ovat sinut jeesusteipillä sitoneet ja pikku-Kimi lyö sinua kengurukepillä "kasseille"
Ajattelet kuitenkin, että vastoinkäymiset kasvattavat luonnetta ja että näin ei voi jatkua. Kyllä voi.

Rupeat dokaamaan. Ulvot kuuta itsesäälin syövereissä ja samoin kuin nasakka suhnapieru joka hiihtelee hiljaa eriössä, sinä hiihtelet hämärän ringissä. Vaimo lähtee ja ottaa nassikat mukaan ja sinulle jää ns. "maksupuoli". Se tekee kipeää. Dokaat lisää ja murenet kuin marenki pajavasaran lyönnistä. Et kestä enää itseäsi ja muita et sitten voi kestääkään koska sinulla ei ole ystäviä. Yrität tehdä häikäisevän lähdön kuten Kurt Cobain mutta ammut Joken hyljekiväärillä 20 cm päästä kolme metriä ohi. Koska olet sissy boy. Yrität uudelleen ottaa hengen itseltäsi syanidikapseleilla. Se menee vituiksi koska ostit vähillä rahoillasi kiinalaisia piraattitabletteja jotka sisälsivät lähinnä kaakelijauhoa ja sahanpurua.

Nöyryytykset huipentuvat siihen, että Iloisen Veitikan baarin tarjoilija-Jenni voittaa kymppitonnin palkinnon teoksellaan "Rypäle ja säilykepaputölkki"
Eli. Mieti hetki. Mieti tarkkaan minkä uran valitset!

Taiteileminen.Taiteilijuus.Kuvataiteilija. Wau! Se on hieno ammatti.
Taideakatemia tai joku muu sadoista taiteen opinahjoista on leiponut sinusta oikean kuvataiteilijan ja sinä painat takki auki, tukka pystyssä ja anarkistipinssi kauhtuneen villapaidan rintamuksessa. Olet erilainen. Samoin ilmaisusi, ainakin omasta mielestäsi. Sinulla on paljon sanottavaa ja se sanottava on paljon tärkeämpi kuin noiden vanhojen kääkkien joiden teoksista puuttuu sielu. Pidät näyttelyitä vain Helsingissä ja ensimmäisestä näyttelystäsi myydäänkin melkein kaikki. Olet urasi huipulla ja huudat rentona: -Minä en vittu missään periferian kukkakaupassa näyttelyäni pidä. Myyn vain taidemuseoille teoksiani. Menkää töihin,...saatanan pikkuporvarit!

Helppo huudella kun on apuraha alla ja tulevaisuus edessä. Olet alfauros.Melkein julkkis joka saa pesää vain sormia napsauttamalla.
Siinä kahdeksannen Helsingin näyttelyn kohdalla ihana uni muuttuu karvaaksi todellisuudeksi. Jäät velkaa galleristille. Apuraha on juotu tai tuhlattu galleristien lahjomiseen ja taiteilijaopiskelijoiden kanssa suhmurointiin.
Huomaat, kivuliaasti, että olet jo vanha raakki joka ei pysty uudistumaan ja jokainen uusi artisti liihottelee ohitsesi sanoen:
-Töistäsi puuttuu sielukkuus. Nämä on jo nähty. Sä oot täysin yesterday. Ja oikeastaan ihan paska taiteilija. Mene pappa nukkumaan.

Lähdet hakemaan vauhtia periferiasta. Löydät itsesi Loimaalta tai Liperistä. Siellä nouset raketin lailla paikallisen taideseuran johtoon ja yrität "muuttaa maailmaa" ja paikallista "kulttuurimaisemaa"
Se ei onnistu.Loimaalla olet töhertelevä homo ja Liperissä saatananpalvoja jonka körtit hakkaavat henkihieveriin ja polttavat studiosi jonka olet onnistunut vuokraamaan kun lainasit rahat anopilta.

Olet tyhjän päällä ja alat dokaamaan. Paljon ja usein. Ajaudut juoppohulluuteen ja kun viimein jossain renesanssihepenissä hyppelehdit Konginkankaan ABC:n parkkipaikalla lausuen Eino Leinon runoja, sinut viedään lepäämään rauhalliseen paikkaan. Vaimo irtisanoo melkein parikymmentä vuotta kestäneen ihmissuhteen, sanoen sinua ikiaikaiseksi luuseriksi ja todeten, että hänen olisi jo aika päiviä sitten ottaa se jouheva insinööri kumppanikseen jo senkin takia, että sillä on isompi kalu. Sinua, taiteilijaneroa, ei ymmärrä kukaan ja yrität viiltää korvaasi, mutta olet niin nynny, että selviät laastarilla. Lähdet huoriin ja saat syfiliksen. Olet vielä täynnä kuvataiteilijan mahtavaa ja rikkumatonta ylpeyttä, joten et kehtaa myöntää sairastavasi kuppaa, joka syö aivosi ja sitten korahdellen ja sätkien marionetin lailla viskaat siveltimen nurkkaan jonkun työttömän artesaanin autotallissa.
Eli. Jos vielä miettisit, minkä uran valitset!

Hyvää syntymäpäivää minulle

Lista asioista jotka saattavat latistaa juhlatunnelmaa:

1. Toivoit salaa olevasi menossa synttärikahveillesi, mutta tosiasiassa kukaan ei muistanutkaan

2. Avio asumuserosta sopiminen

3. 200k asunto/opinto/autolainaa, mutta ei ainuttakaan asumiskelpoista asuntoa, varsin ehjää autoa tai työpaikkaa saatika tuloja

4. Campari on loppu

5. Lonkero on loppu

6. Sitä tietää olevansa vuoden vanhempi, mutta naama näyttää vanhentuneen ainakin 10 vuotta

Lopputulos

Fingerpori

Ei se väärin oo

Kuvituskuva. Joskin kuvan henkilö liittyy juttuun.

Nimittäin se, että kaahaa puotiin viimeisinä hetkinä ostamaan iltajuomaksi Happy Joe - sidukan. Liikaa näiden seinien tuijottamista on tuonut oman sävynsä näihinkin kirjoituksiin.. Nyt pitää päästä välillä ovesta ulos. Vaikka sitten siideripuotiin. Kauemmas siirtymistä odotellessa maukasta juomaa ja kah - korkin alla piilee viisaus.

" Some pursue happiness - others create it "

Tuntuu ihan hauskalta lausahdukselta, varsinkin taiteilijan näkökulmasta. Muutenkin ajankohtaista kun Peltosen Essi on parhaillaan creating happiness synnytyslaitoksella. No, hetken tutkailun jälkeen selviää että lainaus on Ralph Waldo Emersonin. Runoilija, filosofi. Luen miehestä lisää. Sanotaan että Myöhempään tuotantoon Naturesta kantautuu myös näkemys luonnon tuntemisen ja elämän laadun keskinäisestä yhteydestä – metafysiikan ja etiikan yhteenkietoutuneisuudesta: emersonilaisen näkemyksen mukaan todellisuutta ei voi tuntea, ellei pyri elämään moraalisesti hyvin.
En nyt ehkä suorilta allekirjoita tuota, mutta kiinnostun ajatuksesta. Jo pelkät sanat saa aivot pyörähtämään ajatuksiin, mitäs ne tarkoittivatkaan, metafysiikat ja sensemmoset. En ole pitkään aikaan ajatellut paljoa muuta kuin vaippoja ja ruoka-aikoja. Kun ajattelee vaikeita sanoja tulee heti mieleen fenomenologia. Asia, jota 9 vuoden taidekoulutuksenkaan jälkeen en osaa selittää. Se on ollut aina akilleen kantapääni. Jotenkin tekee mieli lukea lisää. Alkaa hieman huvittamaan.. 

Nimittäin kun Turun askartelutaideakatemiasta pääsin, vakuutin sitä samaa mitä Porin taidekoulustakin päästessä: En enää ikinä opiskele! En enää kirjoita esseen esseetä tai lue vaikeaa kirjaa. En lue filosofiaa enkä tutki mitään vaan luon vain menemään. Koko käsite "tutkiva taiteilija" on aina saanut ihokarvat pystyyn. Ajatus luennolla notkumisesta synnyttää halun pestä vessaa, ikkunoita tai mitä tahansa muuta. Mutta tässä sitä ihan omaehtoisesti on jotenkin aikeissa tarttua kirjaan.. 
Silloin ei ollut kakaroita, ja jotenkin kummastellen tutkailin perheellisten ylisuurta innostusta opiskella. Nyt ymmärrän aika lailla eri tavalla. Jos ainut juttukumppani on 2-vuotias, kuuntelee ihan mielellään puhetta joka koskettaa muuta kuin pottalla käymistä tai "ei alua ennä pottalle mammankantta, aluaa mennä ykkin, itte, kato mamma, kato, hei, mamma, mamma mamma MAMMA MAMMA MAMMAMMAMMMMAAA annu kävi itte pottalla ja kaatoi pittat itte pyttyyn!" Nykyisin saatan kaivata luennolle. Oikeesti.  

Yhtäkkiä huomaan selaavani kuvataideakatemian maisterihaun vaatimuksia. Se olis vaan 2 vuotta.  
Thank you Happy Joe...  vai?

Päivän pettymykset

Hobusepea: Unfortunately, your works were not amongst the chosen ones to be displayed at the gallery this time. We hope that you do not take this as a negative assessment to your work, because this year we had shattering number of artists´ projects.

Lakimies: Vastapuolen asiamies on jäänyt kuukauden kesälomalle, joten hometalon kaupanpurkuasia (johon vastapuolelta vaadittiin vastausta 28pvä mennessä) ei etene ennen syksyä.

Minä: Camparia