Merta katsomassa

Olin koulusta työlomalla ja pakkasin kamppeet ja siirrtyin vuoren rinteeseen katselemaan seuraavan työn pohjaa, eli merta.

kirjoitanpa suoraan muistiinpanot tähän, mitä tein..



Rymättylä 29.8.07
Vuorella

Tulin tänne koirien ja termoskannun kanssa tuijottelemaan merta, josko se kertoisi minulle jotain tulevasta projektistani. Päivä on jo asteen verran (tai useamman) viileämpi, pysytellen 10 asteen tienoilla. Täällä vuoren rinteellä on lämmin, aurinko paistaa ja huippu suojaa tuulelta. TUlossa on siis näyttely Rauman taidemuseolla, jota pitäisi alkaa keräämään pakettiin. Silmissä siintää sillisalaatti, jonka kantavana teemana toimii vanhat vaatteet. Päätähtenä tulee ripustetuksi omakuva-sarja, joka onneksi käy myös koulutehtäväksi, joten 2 yhdellä iskulla.

Minulla on jo kehykset joihin teos tulee ripustettavaksi: vanha ikkunakehys, jossa kuinkas ollakaan on kolme samanlevyistä ikkunaruudun kohtaa. Ja niihin siis istutetaan nyt valokuvia.
Tarkastellaan kokonaisuutta... :

1. Meri - Voisin tehdä muotokuvasarjan itsestäni kuvaamalla pelkästään meriä, mutta läsnäoloni kuvissa on nyt kuitenkin tarpeen ja olennaista.

2. Vaatteet. Muun näytelykokonaisuuden teeman nimissä vaiheitani kuvaamassa on kuhunkin paikkana sopivat ja kuuluvat vaatteet.

3. Paikka. Kuvaan itseni kolmessa eri paikassa, paikoissa, jotka ovat esittäneet suurta roolia tähänastisessa elämässäni. Kukaties tätä sarjaa voi kasvattaa koko elämän ajan?



1. Pori
Kuvassa oleva esine: Paletti
Sijainti: Yyteri
Päällä: Maalaushaalarit
Valo: Iltavalo, aurinko laskee, kontrastisuus, tummia sinisiä. Kuvattu yläviistosta -> pienuus?

2. Kotka
Kuvassa oleva esine: Salkku
Sijainti: Santalahti
Päällä: Pikkutakki, suorat housut
Valo: Sama valo (ehkä ylivalotus kasvoille, spotti? valokeila?) Alaviistosta kuvattu, asema, rooli?

3. Rymättylä
Kuvassa oleva esine: Possulelu
Sijainti: Hännin saari, lännen ranta tai mökin kallio
Päällä: Vanha lapsuuden puku josta on kasvanut ulos, / alaston
Valo: Sama jyrkkä sinisensävyinen valo, kontrastisuus, kohtisuora kuvaus

Muuta näyttelyyn?
- Vanttuut
- Sukat
- Vanha nukenvaate
- Rikkinäinen villasukka
- Mahd. maalaus naisesta yöpuku päällä, puku liimattu päälle
- Helmiä sioille
- Hehku

Jos saapasvalu onnistuu niin se myös.
Nyt alkaa tulla vilakka, aurinko siirtyi muhkeiden pilvien taakse ja kohta sataa. Sahaamaan siis..



Meri on yhtäkkiä uhkaavan musta. Tuon kontrastinko se haluaa kuviin..? Pilven lomasta piirtyy mereen hopeinen viiva, sitten lautta, ja kohta meri välkehtii kuin ne miljoonat hopeakyljet sen syvyyksissä. Näen kaukaa sateen laskeutuvan mereen. Mikä loistava valo ja kontrasti hopeisen meren ja tummista tummimman pilvimassan välillä...


Myöhemmin työhuoneella hirveän puurtamisen ja tuntien työn jälkeen sain aikaan tämän:



Olen ihan hirvittävän huono tässä!

Tässä kun kirjaan huomioitani ylös ja selaan vanhaa lelukoria josta joku onnekas pääsee ylläolevan kuvan kehyksiin, alkaa tuntua vilu lihaksissa ja poskia kuumottaa. Olen ollut pidemmän aikaa flunssassa ja jouduin olemaan viimeviikonlla siitä syystä 2 päivää opinnoista poissa (käytin toki sen ajan hyväkseni ja raahasin tavaroita työhuoneelle) ja nyt alkaa tuntua siltä että kuume nousee taas. Pitäisi pitää joku päivä niin että loikoilisin peiton alla tekemättä mitään. Keho on nyt tosi vihainen toimeliaisuudesta. Nyt ei olisi kyllä aikaa sairastella..

Videota ja kuvaa

Kuva: Eerik Kiskonen

Opinnot on nyt siis alkaneet ja heti aluksi tutustuttiin Hope Tuckerin videotaiteeseen pienien dokkarityyppisten installaatiopätkien muodossa. Hope oli luennoimassa taiteestaan ja tilaisuuden tullen vilahdin juttusille hänen kanssaan. Hän tekee eräänlaisia muistokirjoituksia videon muodossa eri ihmisistä, asioista, tapahtumista, ja on tekemässä nyt duunia myös Suomessa. Videomuotoinen ilmaisu on viimeaikoina kerännyt mielenkiintoani yhä enemmän ja saanut pohtimaan, miten minä voisin käyttää hyväkseni tätä osa-aluetta. Jossain mielessä tekisi mieli ihan opiskella dokumenttielokuvaa. Välillä tuskastuu tämän yhden pinnan yksitoikkoisuuteen.


Kuva: Eerik Kiskonen

Hope Tuckerin luento sai hyvää jatkoa tämänpäiväiseen tapaamiseen Arnaud Jullien kanssa. Jullien on valokuvaajanakin työskennellyt, nykyään videokuvausalan pariin päätynyt reportteriopiskelija, joka havittelee käsikirjoittajan ja ohjaajan töitä ja tekee tässä nyt siis dokumenttia eurooppalaisista. Hän kiertää ympäriinsä haastatellen eri maiden erilaisia ihmisiä: kauppiaita, työttömiä, kaupan kassoja, taiteilijoita, mitä vaan; minä olin tällä saralla edustamassa suomalaista taiteilijaa.
Huh huh.


Kuva: Eerik Kiskonen


Kuva: Eerik Kiskonen
(nyt alko laihis, kauhee vatsamakkara kuvissa!)
Suuret pahoitteluni kaikille taiteen alan duunareille ympäri suomenmaata. Aina saa kärsiä ja hävetä - tällä kertaa koko euroopan mittakaavassa. Lähdin hommaan huumoripohjalta ja kaikenkaikkiaan esitetyt kysymykset, koskien politiikkaa, eu:ta, rahaa: eivät ole henkilökohtaisesti minulle kovinkaan tärkeitä tai sellaisia mihin olisin eritoten paneutunut.. varsinaisesti mitään levytyssopimusta ei myöskään ole odotettavissa esittämäni maamme-laulun perusteella (ei kannata kysyä) ja hortoileva 'peura ajovaloissa' - viuhtominen (ku ei saanu kattoa kameraan niin mihin sitä sitte katsois?) luo ammattikunnasta varmasti perin... hervottoman kuvan.

Kiitos ja Anteeksi, Suomi ja Herra Jullien.


Arnaud Jullien ravintola Koulussa. Kuvat: Eerik Kiskonen



Lisää arnoudin projektista: http://www.myspace.com/arnaudjullien

All ready made

Olen kerännyt vanhoja vaarinhousuja, klänninkejä, yöpukuja, sukkia ja lapasia uutta kokonaisuutta varten. Kokoelmissa on myös hääpuku, jolle suunnittelen käyttöä... se vaan tuntuu heiluvan siinä mauttoman rajamailla, joten täytyy nyt todella ottaa kirjallisuutta kauniiseen käteen jotta löydän oikeita sanoja ja viittauksia tukemaan sitä, mikä minulla on pään sisällä.

Dave Lindholm - pieni ja hento ote

Pidin siitä mistä kerroit, ihmisestä joka halusi muistoksi talon
Pidän siitä miten kerrot asioita tunteita
Pidän siitä mitä teet, teet sen kauniisti ja hyvin
Sinä yllätät kaikki paitsi ne jotka tietää

kertosäe:
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote - siinä kaikki

Olemisen riemu ei ravistele olkapäitä
Runoilijan kehto ei ole ruusuista tehty koskaan
Hiljaisuuden huntu ei milloinkaan petä kuulijaa
Mikä nämä yhdistää? Rakkaus suureen elämään

kertosäe

Turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla
Miten kaikki voi olla valmista kun ei ole edes tehty mitään?
Miten niin jalat maassa? Oletko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa?
Pidän sinusta siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?

kertosäe

Valoa ja pimeää, ei siin ole mitään luonnotonta
Kummassakin laulussa hyvä tunne kasvaa ja kasvaa
En pidä siitä että siirtyminen vaatii mahtavia tekoja
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään

kertosäe

Kohta taas pulpetin äärellä..

Hyvin pian, eli 21.8, alkaa taas pikku koululaisen elo. Se lähestyy vääjäämättä.. haaveissa paistaa vaihto-oppilasvuosi tai puolivuotinen, vaikka britanniassa. Siihen on kuitenkin vielä vuosia aikaa joten turha sinänsä nyt jo hötkyillä, mutta aikainen hötkyily paras hötkyily. Pitää opiskella siihen malliin että pääsiskin vaihtoon. Ja koirat mukaan, toki. Mitenhän siellä osaa edes ajaa, väärällä puolella tietä!?

Työhuone pitäisi löytää, ei siihen helmikuun näyttelyyn nyt niin paljon aikaa ole että vois alkaa ihan lorvimaan koulunpenkillä.

WANTED - halpa, ilmainen, ilmastoitu tilava valoisa työhuone missä vesi ja lämmitys, wc-tilat. Keittiö on plussaa. Jos sais lainaa vois ostaa talon ja maalata siellä mutta harvoin moista opiskelijalle myönnetään. VARSINKAAN taideopiskelijalle.