Hajoilua

Voi v... p... s... Tais olla suuremman luokan virhe aloittaa tuommonen duuni... kroppa on hajalla ja pää ei kertakaikkiaan kestä tätä pienenpienten sävyerojen duunaamista. Iaaarggghhh....
Päätä jomottaa taas senvertaa että tietää nauttineensa inspiroivia nesteitä crowmoorin ja batteryn muodossa ja sitte inhaloituna myös tärpätin muodossa. Hedari. Hedari. Hedari.
Ei oo todellista tällanen päänsärky.. huono valaistus yhdistettynä tähän krääsään tekee kyllä tehtävänsä. Ja ei, en käyttän taaskaan tota maskia. En edes muistanut koko kapistusta ennenkun nyt vasta kun kirjottelen tunnelmia. Muuten kyllä ihan pop meininki, maalausfiilis on kohdillaan ja jaksaa jopa keskittyä. Ideoita tulvahtelee samalla kun työstää tuota. Täytyy ottaa rinnalle toinen kangas kohta. Tai kohta ja kohta, mutta lähiaikoina. Kirjaimellisestikohta tapahtuu toivottavasti NUKKUMISTA.

Kohta oksennan

Oikein hyvä työpäivä takana, 8 tuntia tiukkaa työskentelyä. 8 tuntia ilman taukoja tärpättiluolassa. Olo on nyt ihan helvetin kamala, mutta tiedänpähän sentään että olen jäljillä. Hirveän vaivalloisen työn jäljillä tosin mutta hyvä siitä tulee.

Viimeistelin yhden piirrosmuotokuvan. Se on työ ihmisestä joka on saanut mut viimeaikoina ajattelemaan aika paljon sitä miten elelen ja mitä teen. Sellainen ihminen joka ei puhu kauniita korulauseita vaan asiaa, vaikka välillä epämiellyttävääkin sellaista mutta se on rehellistä. Hän ei heittele ruusunpunaisia pickuplinejä saadakseen jotain. Alkuun tämä aiheutti tietysti jonkinlaista vastareaktiota, mutta mitä enemmän olen ajatellut asiaa, sitä enemmän olen sitä mieltä että vähäinenkin interaktio kyseisen tyypin kanssa on tehnyt minulle todellakin hyvää. Pistänyt ajattelemaan. Pistänyt toisten ihmisten käytöksen minua kohtaan puntariin.

Kuinka helposti sitä tulee kuitenkin langettua niihin korulauseisiin. Menet niiden luokse ja itket ja kuuntelet.
Tästä ajatusketjusta sain idean duuniin.. ääniaaltoihin, kullattuihin lauseisiin..

Nyt on kyllä kamala olo. Oksettaa ja pyörryttää. En tuulettanut enkä käyttänyt maskia. Sensijaan käytin fiksatiivia ja tärpättiä ja söin paketillisen dominokeksejä. Luomisen tuska on lihottanut jo 3 kiloa. Tai sitten se oli se edesmennyt ränni.

E-pillereiden käyttäjä ei löydä Sitä Oikeaa

Ilta-Sanomat 13.08.2008 06:23



Pillerit sotkevat naisen elimistön hormonitoiminnan, jonka seurauksena vastaan kävelevistä uroksista miellyttävät vain Ne Väärät.

Asiaa on tutkittu Liverpoolin yliopistossa.

- Totta on, myöntää Markus Rantala, Turun yliopiston akatemiatutkija ja evoluutiobiologian dosentti.

E-pillerit muuttavat naisen hormonitoimintaa ja sitä, minkä hajuisen ja näköisen miehen naiset kokevat omaksi.

Hajuvalinnan on tarkoitus taata terve jälkikasvu, jolloin normaalisti eniten miellyttää tuoksu, jonka geeniperimä poikkeaa mahdollisimman paljon omasta.

Pillereitä syövällä naiselle viehtymys on mahdollisimman saman hajuiseen urokseen. - Tämä johtuu siitä, että pillerit muuttavat naisen hormonitoiminnan raskauden kaltaiseksi, jolloin nainen ei enää etsi siittäjää, vaan huolehtijaa lapsilleen.

Pillereitä syövät eivät kuitenkaan etsi ulkonäöllisesti kelvointa isäkandidaattia raskausefektistä huolimatta, vaan pilleristille kelpaa mieluiten raamikas machomies.

- E-pillerit sotkevat koko parinvalinnan niin, ettei siinä ole enää samaa evoluution tuottamaa logiikkaa, Rantala huokaa.

Pilleristien himoamat komeat, maskuliiniset urokset kohtelevat tunnetusti naaraitaan huonommin. Heillä on varaa siihen, koska jos yksi lähtee, niin toinen tulee.

- Tätä sanelee kysynnän ja tarjonnan laki.

Pikku Picassot

Nyt kun kerrankin oli kaikki serkut lapsineen koossa, ajattelin pitää suvun pienimmille, eli pikkuserkuksille, hauskan taiteiluntäyteisen iltapäivän. Raahattiin pöytä ja tuolit pihalle, kerättiin kaikki mahdolliset materiaalit kasaan ja käytiin hommiin.
Selkeästi lapsien työskentelyssä erottui tietynlainen opittu tapa piirtää ja maalata. Porukan pienimmät, ei vielä kouluikäiset, käyttivät koko paperitilaa hyvin luovasti hyväkseen, käyttivät rohkeasti värejä ja olivat aina vilpittömän tyytyväisiä töihinsä. Seuraavaksi vanhimmat piirsivätkin jo hyvin ajateltua, esittävää kuvaa varsin kerronnalliseen tapaan jättäen taustalle tilaa tapahtumille. Porukan vanhimmat suhtautuivat tekemiseen hyvin analyyttisesti miettien tarkasti mitä mihinkin pistää, ja pitkälti myös värin kautta.

Ajattelin että hauskinta on kaikilla jos homma ei ole ryppyotsaista. Keräsimme ympäristöstä erilaisia esineitä ja asioita siveltimiksi: kukkasia, kiviä, lehtiä, neulasia etc etc, joita dippailtiin maaliin ja kokeiltiin mitä erilaisia jälkiä niistä tulee. Työn sisällön kanssa pähkäily ja opittuun esittävään 'kukka on kukka, lumiukko on lumiukko'-tyyliin työskentely tyssäsi siihen, ja porukassa kuhisi valtava kokeilunhalu, ja kuva alkoi muodostua vahingon kautta. Onnekkaiden vahinkojen kautta, joita eteenpäin viemällä syntyi itse teokset. Kaikkein tärkeintähän on se, että on kivaa!

Ja kivaa jatkettiin taiteilun jälkeen evästämällä omppuja porkkanoita viinirypäleitä ja keksejä, ja tietysti leikkimällä! lapset löysivät maasta köyden, jota vetämällä saatiin riehakas leikki aikaan... hauskuuden repiminen tyhjästä jatkui luontevasti maalauspohjalta leikkeihin, kuten lapsilla on tapana tehdä!



Leikkiminen on lapsille hyvä tapa aloittaa ja lopettaa spontaaniutta kaipaavat maalauspuuhat!



Iltasella siirryttiin vallan toisiin puuhiin. Rantavesissä nimittäin uiskenteli valtavia lahnoja ja ahvenia. Niitä lähdettiin naaraamaan ilta-auringon kiiluessa läntisellä taivaalla. Koukkuun kävi lopulta viitisentoista appuraa, joista 12 nousi pinnalle asti. Kalaset menivät uuniin vielä samana iltana.

Voisin olla

Rokkitähti

Hollywood-näyttelijätär

Jazz-tulkitsija

Psychodoll

Kuvataiteilija