Myöhäisyön bloggaus

Vastavalmistunut.

Ei yhtään kiire eikä ressi!

Millä todennäköisyydellä.. on kaksi päivää jolloin on oltava työhuoneella vaikka pää kainalossa. Siis pakko olla. Työt pitää viimeistellä näyttelyä varten ja apuraha-anomukset tehä ja postittaa. Niin millä todennäköisyydellä just sillon soitetaan aamukympiltä päiväkodista että pikku piltillänne puhkes just korvatulehdus? Ja sitten on haettava jälkikasvut yksiköistään ja ajettava Rymättylään omalääkärille väijymään jotain rakoa jossa pääsis lekurille. Vietävä lapset mummolaan ja ajettava takas työhuoneelle huomaamaan että kello on jo kolme ja kaikki tekemättä. Seuraavaksi huomataan kellon olevan jo puol ysi. Valmista tuli mutta viimetinkaan. Ja koska huomenna hoidan pientä potilasta (eikä siinä mitään hakemusta voi kirjoittaa) niin se on kirjoitettava yöllä. Valmis klo 02:00. Huomenna sit tulostuttamaan ja postittamaan kuumeisen kanssa.

Niin siis millä todennäköisyydellä. 

Tapauksessani, melko kovalla.

Jostain tuli tunne

Tunne täältä kotoisin

Suunnilleen näin vanha, johonkin aikaan "kauan sitten" sijoittuva. Oikeasti tuosta kuvasta ei ole kuin reilu vuosi aikaa, mutta olipahan pitkä vuosi. Tunteen siivittämänä valkeni mitä pitää tehdä tuolle ongelmaiselle maalaukselle. En tiedä onko miten hyvä idea vetää se täysin uusiksi just ennen näyttelyä mutta ei sitä kyllä noinkaan voi sinne laittaa.

Nyt kaksin käsin lakumixiä ja batteryä (virheestä on opittu) ja kohti ehkä suurta virhettä!

Proseduuri

Raivobailaaja.

Normaalisti tuon työhuoneelle aina karkkia ja batteryä. Tarvitsee nimittäin huikeasti energiaa että jaksaa raivomaalata. Tällä kertaa jätin kotiin ja toin pähkinöitä ja sämpylän. 

Pähkinöitä ja sämpylän.

No sen arvaa miten siinä sitten käy. Aivan kuin juoksisi maratonia kumisaappaissa, 

eli ei oikein näillä eväillä tempo nouse!

Joraaminen toki kuuluu työpäivääni muutenkin (nostaa hyvin energioita) mutta nyt on raivojorattava. Spotifystä ison maalauksen soittolista päälle ja jalalla koreasti niin kauan että kropassa on hyvä tärinä! Ja sitten loihtimaan kankaalle jotain ennennäkemätöntä :-D Lassilla lähtee, let's do this!

Punaista

Uuden äärellä. Voimaväriä tähän väliin. Mallina toimi Essi Peltonen.

Hemmetti

Nyt oikeesti!! Toinen työhuonehylly ja toistaiseksi apurahaepäonnikin riivaa. Erittäin, erittäin vaikeaa olla väittämättä itselleen että onkin itseasiassa vaan aivan paska maalari. Todella vaikeaa myös perustella itselleen että oikeesti löytyy vielä lihas jonka voimin punnertaa työhuoneelle vaikka kukaan tai mikään taho ei pidä näitä viritelmiä minkään arvoisena. Niiltä ajatuksilta on vaan niin vaikea välttyä. Se aika vuodesta kun miettii että miksi näkee vaivan, tekee kaiken tämän elääkseen köyhyysrajalla ja nöyryyttääkseen itseään sossulla, kun työllä ei ole edes mitään arvoa. Eihän tätä duunia itselle tehdä. Arvon osaa nähdä vasta kun sen näkee joku muukin. Vaikeaa, vaikeaa. Rohkaiseva Tommi, lasi punkkua ja sauna rauhoitti pahimman huutoitkun mutta olo on siitä huolimatta, no, voimaton. Pitäisi keräillä itsensä kasaan.

No, löysin sen yhä epäileväisesti tähän päivään suhtautuvan lihaksen, ja täällä sitä ollaan taas tämän äärellä. Ei sitten millään löydä muotoaan ja lukemattomia tunteja taistelua takana. Ollaan kohta siinä pisteessä jolloin kaadan päälle maalia, pyyhin kankaalla ja toivon parasta. Silloin kun joku ajatus ei vaan lähe ei pitäis väkisin vääntää.. se "voimabiisi" tällekin löytyi sattumalta: Sanna Nielsenin euroviisu Undo! No, ihan kiva, kyllä tätä kuuntelee. Sanatkin ihan hyvin istuu koko settiin.

Undo my sad.

Morning

Tällai väsyttelee.

Aloitellaan chillisti.. koitan löytää uudelle maalaukselle yhä jotain suuntaa antavaa voimabiisiä. Mitään "omaa" en ole sille vielä löytänyt, tässä joitain sekaisia lauseita:

Joo mä tiedän on veden pinta kaukana
En näe
Pohjaan en näe
Onko sen alla haukia tai haita?
Jotka mut voi kerralla hotkaista

Mut sä näet pintaakin syvemmälle

Niin sä viet varmalla otteellasi aina vaan kauemmas rannan turvasta
Ja mua huimaa ja pelottaa
Mut siinä sun äänes mua rauhoittaa

Kuuletko kun veden alla mä huudan ääneen sen kaiken
(Emma Salokoski)

Aamu on kylmä
Etkö sinäkään jaksaisi vielä nousta
Vaikket nuku enää
Minun pieni rakkauteni
En haluaisi enää menettää ketään
Sinä kyllä tiedät
(Westman)

Ois kai siistii antaa periksi nyt
Toteais vaan kylmästi
Ei tästä mitään tuu
Lähtis kävelemään
Painais oven kiinni perässään
(Kolmas nainen)

Oi kultaisin, tää on kylmä maa
Et sydäntäs palelluttaa saa
Niin tahtoisin kanssas kulkea
Ja pahalta silmäs sulkea

Mut viereltäin mun
Täytyy nyt sun
Kääntyä pois
(chisu)

Aamusta se alkaa
Se ei osaa lopettaa
Aina hampaisiinsa jonkun heikomman haluaa

Tietää mikä milloinkin sua kipeimmin satuttaa

Ja kaiken keskellä sä alat toipua
Olet salaa päättänyt jo pakata
Ja kaiken keskellä ei enää pelota
Sullon kaikki, jälleen kaikki alussa

Et valvo enää öitä
Et vapise aamuisin
Se elää vanhaa aikaa, ei osaa aavistaa
Hetken vallantunteestaan se enää nauttia saa

Sä saat auringonnousut
Sä saat viimein hengittää
Sinä kestit, et häneen kuollut
Hän naarmuksi vaan ihoon jää
(Wheeler/Kleemola)

Sellainen biisilitanja, katsotaan nyssit miten tuo ajatus välittyy itse maalauksesta. Röihin röihin.

Päivän työ

Tällaisessa tuskaisessa ponnistusvaiheessa on tämä maalaus. Huomenna otellaan ihan tosissaan.
Mikähän siinä on että maalaaminen maistuu parhaiten kun ois muita hommia? :D

Turku ja keväinen sunnuntai

Eka citykätkö! Meiksi vei!

Joellassa ihanaa Mari Hallapuroa. En tykkää matalasta ripustuksesta mutta laatan jatkaminen todella iskee. Varsinkin kynäyhdistelmät, ihana! Hyvä vastapaino ars novan grafiikkasettiin; kauhee duuni vs. Suora ilmaisu.

Tommi syventyy kirjallisuuteen Aboa Vetuksessa

Annu Vertasen Hengittävä katse Ars Novassa. Kreisii puupiirtämist.

Kukkuu Tommi!

Valossa kylpevä keväinen Turku.

Anish Kapoor - pettymys! Mustaa taidetta lasin alla myötävalossa. Kiitti.

IC-98:n maaginen videoinstallaatio oli päivän paras. Lumoutuneen Tommin sai raahattua tilasta ulos puoliväkivalloin.

Lisää Kapooria. Ja hirveä mielihalu koskea taideteokseen.

Kain Tapper - pettymys! Missä hirvenpää!

Visual vortex - yhteiskuva!

Keväisää.

Minä ite Ars Novan portaissa. 

Matt Koivurinnan säätiön kokoelmista oli siis edellä olevat teokset, esillä Ars Novassa. Vertasen Hengittävä katse oli toki yksityisnäyttely. 

Onnea!

Ihastuttavan moni ystävä ja tuttava on saanut apurahaa. Hieno juttu! On mennyt oikeisiin osoitteisiin. Päivä on paistellut risukasaan.

Katkeraa kalkkia silti kun omassa laatikossa ei kirjettä näy, pateettisessa tunteessa muljaaminen kiteytyy hyvin alla olevaan kuvaan:

Uutta maalausta ja kipeänä jälleen

Aloin eilen valmistelemaan uutta maalausta. Ihan hyvän luonnoksen ja alun lisäksi nettosin jonkinlaisen kurkunpääntulehduksen, kipeän korvan ja vetämättömän olon. Päivitin puolen päivää nettisivujani (www.liitola.fi) ja siinä paikallaan istuessa pidän lämpöpuhallinta päällä. Heti kostautuu. Tänään sitten pyykkihommelitkin veivät viittä vaille hautaan.

Nyt lisää "lepoa", kotona myös yksi vatsatautipotilas. Ei taida päästä maalaamaan huomennakaan.

Kevätpäivää

Lontoonraeselfie! Takana lattianrajassa pilkottaa myös tänään työn alla ollut pienempi pariskunta. Hyvä maalauspäivä :) Aurinko tekee aina tehtävänsä, vaikkei se tänne sisälle pilkistelekkään. Good feeling.

No nyt levätään

Ajatukset hortoilee kuitenkin työhuoneella. Kuumottava tarve maalaamiseen.

Ensiviikolle suunnitelmissa galleriapäivä - aboa vetusta ja ars novaa, ja jos jaksaa, niin taidemuseon Theslefiä päälle. Oijoi. Visuaalista ähkyä odotellessa!

Postissa odottaa art/work. Illalla lukemaan jos pakkaamiselta ennättää. Viikonloppu nimittäin lurahtaa miesystävän perheen parissa sukuloidessa. Salon veturitallissa olisi valokuvanäyttelyä tarjolla. Saas nähdä mikäli kera uhmaikäisten tulee kuitenkaan lähdettyä.

Miesystävälle on kyllä pakosti keksittävä korvaava nimike. Poikaystäväkään ei sovi! Eikä viitsisi blogissa muruksikaan tituleerata. Ehkäpä leikkisästi lempinimensä Tomppeli? :-p

No ettei menisi ihan loikoiluksi niin ylös ulos ja Naantalin opiston some kädentaitojen opetuksessa - koulutukseen. Tulee hyvään saumaan, kun uuden jatkokurssin oppimisympäristönä toimii blogi: http://jatkokurssi.blogspot.com .
Toivottavasti tartuu jotain uutta!

Kun ei osaa levätä

Kun menee työhuoneelle liian aikaisin influenssansa jälkeen. Olen havainnut että tila ei muutenkaan sovellu astmaatikolle; 16 asteisessa varastossa työskentely lienee syypää jatkuvaan sairasteluun. Tila olisi ok jos siellä piipahtaa maalaamassa, vaan minun on notkuttava siellä koko päiväkotipäivän ajan. Teen sitten välillä koneella hommia ja sitten vasta viluttaakin kun istuu paikallaan. Lämppäri puhaltamaan ja siitä saa sitten kurkun kipeäksi. Kierre. Uusi työtila olisi löydettävä. Sellainen, jossa on ikkunat. Lämmin. Vesipiste. Wc. Logomoon on uusia tiloja tulossa. Toivottavasti sieltä saisi.

Mutta en siis ennättänyt parantua kunnolla ennen kuin piti kiitää takaisin työmaalle. En varsinaisesti voi saikuttaa kotona lasten kanssakaan, siitä on lepo kaukana. Enkä oikein voi olla päivää kotona kun lapset on päiväkodissa, kun välimatkaa kotoa sinne on yli 30 km suuntaansa. Joten työhuone tuntuu helpoimmalta vaihtoehdolta. Paitsi että se ei ollut. Kahta kipeämmäksi tulin. Kuvan isoa maalausta väkersin yskän ja nuhan ryydittämänä. Nyt on jälkitautina keuhkoputkitulehdus ja olen ehkä murtanut kylkiluuni yskimällä. Keuhkot rakentelee kaiketi keuhkokuumetta, tänään ihastelemaan röntgenin ja verikokeiden tuloksia. Täytyy sanoa että yh:na, näin kaukana päiväkodista ilman kunnollisia työtiloja, ei ole varaa eikä mahdollista sairastaa. Nytkin pitäisi olla viikon sairaslomalla. Ei ole levosta tietoakaan tässä lapsia hoitaessa, ruokaa laittaessa, pyykkiä pestessä.

Kunnon hevoskuurin sain tauteja nujertamaan ja onneksi alkaa puremaan. Mutta lepoa - sitä ei ole tiedossa :(