Uusia tuulia haistelemaan

.. ja tällä kertaa ne tuulet tuovat sieraimiini Raision Tehtaiden viehkeän tuoksun. Kyllä se näin nyt on nähtävä että opinnot on aloitettava Turun Taideakatemiassa. Pitelen peukkuja että Korkalan Kati pääsee myös opintoihin.

Uusi pienenpieni asunto sijaitsee siis Raisiossa, Turun kyljessä. Joku työhuone pitää jostain kyllä löytää. Mielummin työskentelee omassa rauhassa niin paljon kuin mahdollista...
Ehkä sitten viimein olisi mahdollisuus vedostaa valokuvaa kankaalle ja maalata päälle? odotan innolla. Tai yhdistää muotokuvamaalausta valokuva-muotokuvaan. Interesting.

Toivottavasti olisi mahdollisimman pian tilaisuus testata sitä tekniikkaa. Sain näyttelyaikaa Porvoon taidehallista helmikuulle, ja toivottavasti saisi mukaan muitakin. Täytettävää tilaa on meinaan 300m2!

Salonjokilaakso 10.5.07

Salonjokilaakso Torstaina 10.5.2007

Sinisen talon nuorissa taiteilijoissa on ytyä
Hellevi Reinikainen

Näyttely
Anna Aho ja Maria Liitola: Maalauksia
Sinisessä talossa
Rummunlyöjänkatu 2, Salo.
Avoinna 24.5. saakka
ti-to ja la-su 12-18, pe 12-15

Kuvataiteilijat Anna Aho Turusta ja Maria Liitola Kotkasta esittäytyvät yhteisellä näyttelyllään Sinisessä talossa.
Aho ja Liitola ystävystyivät Varsinais-Suomen kansanopiston kuvataidelinjalla Paimiossa 1998-99, josta siirtyivät suoraan Porin taidekouluun. Sieltä Aho lähti 2002 Turun ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutusohjelmaan valmistuen 2006 kuvataiteilia AMK:ksi. Liitola jatkoi Porissa vuoteen 2003 ja on syksystä 2006 kirjoilla Turun Taideakatemiassa.
- Opiskelu Turussa jäi aloittamatta, kun sain syksyllä puolen vuoden pestin Kotkan valokuvakeskuksen gallerian valvojaksi. Haluan tehdä, touhuta ja järjestään tapahtumia, joissa kulttuurin eri alat kohtaavat, Liitola pulputtaa.
Maria Liitola, 25, on syntyisin Rymättylästä. Valmistuttuaan Porista keväällä 2003 hän muutti heinäkuussa Kotkaan. Ennen Poria Liitola harrasti näyttelemistä Turun nuorisokeskuksen Palatsin teatterissa. Kotkassa hän sai työtä teatterityöpajasta ja toimi muun muassa ohjaajan assistenttina, lavastuksissa ja myös näyttämöllä.
- En ole koskaan ollut kiinnostunut muusta kuin taiteista, tunnustaa Maria Liitola, maanviljelijän tytär.
Ystävä Anna Aho nukkui vielä kotonaan Turussa keskustellessani Liitolan kanssa. Aho, 30, oli aamulla päättänyt yövuoron Nokian Salon tehtaalla. Yön tunneista linjalla muistuttaa yönsininen, akryylillä kankaalle maalattu omakuvatutkielma.
Anna Ahon suurikokoiset teokset on maalattu akryylillä alumiinilevyille. Selkeät, näyttävät maalaukset kirkkaine väreineen ja kauniine piirroslinjoineen imevät katseen.
Spontaani Liitola kuvailee Anna Ahoa vastakohdakseen, henkilöksi joka pohtii asioita perinpohjaisesti. Ahon kuvaamat henkilöt ovat usein omaisia tai taiteilija itse, varjot ja sormimerkit taiteilijalle tunnusomaisia. Varjot kertovat peloista ja ahdistuksesta, mutta myös ilosta.
Hauska sattuma on, että Aho on maalannut vanhalle, hilseilevälle puulle isoäitinsä herkän muotokuvan ja Liitola käyttänyt sekatekniikka-teoksessansa isoäitinsä pieniä pitsiliinoja ja helmiä.
”Helmiä sioille” – teoksellaan Maria Liitola säilyttää katoavaa perinnettä ja nostaa tekstiilitaiteen ikoniksi (häneltä on myös maalaus 1970-luvun verhosta). Hän muistaa sillä myös kotipalvelussa tapaamiaan vanhuksia.
- Vanhukset ovat helmiä ja heidän lapsensa sijoka, jotka tuomitsevat vanhempansa yksinäisyyteen. Vanhuksilla on elämänhalua jäljellä, halua jutella ja päästä ulos, edes pihalle, mutta kukaan ei tule, hän puhisee.
Liitola on käyttänyt öljyvärejä ja laastia kankaalle maalatessaan. Triptyykki on matava. Tumman sinivihreässä, runsaassa väripinnassa aallot ja valo elävät. Pieni maisemasarja Kotkasta on sen sijaan abstraktityö.
Nuorten taiteilijoitten kypsät työt muodostavat kaikessa erilaisuudessaan hienon kokonaisuuden.
Molemmilla on jo näyttelyjä takanaan, Ahon viimeisin yhteisnäyttely Galleria Maniassa Tampereella tänä vuonna. Suunnitelmissa on yhdistää voimat uudelleen ja ottaa mukaan yhteinen ystävä, turkulainen Essi Peltonen, ja järjestää kolmistaan yhteisnäyttely ensi vuoden puolella.

Salon Seudun Sanomat 8.5.07

Salon seudun sanomat Tiistaina 8.5.2007

Vastakkaisuudet täydentävät oivaltavasti toisiaan
Mona Aaltonen

Anna Aho ja Maria Liitola: Maalauksia. Näyttely Sinisessä talossa avoinna 24.5. saakka.
NÄYTTELY

- Näyttely merkitsee sitä, että on päämäärä. Voi tuottaa kokonaisuuden. Yhtenäinen näyttelyteema kiehtoo minua. Täällä yhtenäisyys minulla löytyy materiaalista, töiden massapohjasta, ei niinkään aiheista, kertoo nuori taiteilija Maria Liitola.
Liitolan ja Anna Ahon työt ovat esillä ensimmäistä kertaa Salossa, Sinisessä talossa. Kaksikosta toinen maalaa kiiltävälle levylle, toinen massapohjalle. Yhteistä on palava taiteen tekemisen halu ja mm. Porin taidekoulussa opiskeltu taito.
Yhteinen näyttely oli räiskyvän ja puheliaan Marian idea. Anna tunnustautuu hiljaisemmaksi ja vähän ujommaksi.
- Oma näyttely on tosi tärkeä minulle, siinä pääsee näyttämään osaamistaan. Muutenhan ei ole esillä missään. Näyttelyyn täytyy myös valmistautua, täytyy miettiä tilaa ja aiheita. Oma taide on minulle myös tärkeä juttu. Nyt teen työtä joka ei vastaa koulutustani, mutta työ pitää leivän syrjässä kiinni ja sielun hengissä.
Aho maalasi aikaisemmin öljyväreillä, mutta siirtyi sittemmin akryyliväreihin. Salon näyttelyn tauluissa on yhdistetty kiiltävää alumiinilevyä, sapluunoita ja painotyötä.
Aho määrittelee itse teostensa teemat hieman surumielisiksi. Hän pohtii maalaustensa kautta naisten näkemystä ja kokemusta itsestä ja suhteesta muihin.
Ahon kiiltävät taulut toimivat mielenkiintoisena kontrastina Maria Liitolan väkevänvärisille maalauksille. Liitolaa inspiroivat nyt vanhat esineet, vaatekappaleet ja kengät. Hänen värikäs valkoinen työnsä Helmiä Sioille idea lähtee synnyiltä syviltä.
- Maalauksissani on aina jokin kertomus, symbolinen tarina. Minua kiehtoo se, miten saada vanhalle esineelle uusi merkitys. Mietin missä maailmaa nähneet kengät ovat kulkeneet ja miten minä saan niistä sen kulkemisen fiiliksen esiin, kertoo Liitola ja pohtii kotvan kysymystä milloin kuva muuttuu taideteokseksi.
- Oma työ muuttuu mielestäni taideteokseksi työskentelyprosessin jossain vaiheessa. Tämä on vaikeasti selitettävä asia. Minulle on tärkeämpää se, että teokseni herättävät katsojassa jotain reaktioita. Jopa negatiivinen reaktio voi olla positiivinen reaktio. .
- Painajaiseni taiteilijana on se, että katsoja toteaa maalauksistani lakonisesti että – ihan kiva – ei muuta. Minusta kokemuksen syntyminen on tärkeää.
Anna Ahon ja Maria Liitolan maalauksien aiheuttamia reaktioita voi itse kukin käydä tunnustelemassa Sinisessä Talossa lähes kolmen viikon ajan.

Kuvateksti
Nuoressa taiteilija Maria Liitolassa on asennetta kuin hänen maalauksissaan värejä. Taustalla uudelleen nimetty maalaus ”Hiljaa yössä”. Työn alkuperäinen nimi on ”Blood”.