sure
se mutta sure niin
että se yltyy pilviin
ihmisiltä huomaamattomiin
maailman syvyyksiin
sure niin että kukaan
tuskaasi huomaa ei
ettei kukaan sinusta tiedä
ettei tiedä sinusta
tai omista asiosta
onnen toivosta
kuoleman pelosta
rakkauden kaipuusta
huomisen halusta
vaan esitä kovaa
vaiks sydän huutaa
kauheaa kaipuutaan
ja toivoo rohkaisuaan
rakkainta päällä maan
jolle kertoa halajaa
omaa tarinaa

Jarkko Peltonen 1947-2008

Kannustajalle, innostajalle, korvaamattomalle avulle ja neuvojalle. Ystäväni isälle, esikuvalle.

Kun unessa lähden kulkemaan loputonta polkua kuoleman varjon laaksossa
anna tuskan väistyä sivultani,
anna pelon väistyä,
anna ahdistuksen väistyä pois luotani

sillä kuolema on meidän osamme,
yhteinen osamme
yksinäinen osamme,
kuolema on varjo, pimeä laakso ja
kuolema on
pimeässä askelten alla polku,
jonka päässä häämöttää jokin -
Kun valveilla lähden päivän monille teille ilon ja murheen laaksoissa, kaupungeissa ja kylissä
anna rakkauden ja toivon loistaa mielessäni,
anna ilon loistaa,
anna rauhan loistaa elämäni yllä
sillä elämä on meidän osamme,
yhteinen osamme,
yksinäinen osamme,
elämä on valoa ja varjoa, ja niiden alla näkymättömissä
myös elämä on askelten alla
salattu polku.

Lassi Nummi, Requiem 1990, Otava

Inspira

Kesä yrittää kuihtua pois.


Hedelmät ja Karhulan lasi.

Redecoration

Työhuonepommi oli taas räjähtänyt ja totesin että työympäristöä on päivitettävä taas vähän viihtyisämmäksi. Pientä roomsteeraamista.. sohva.. uusi työtaso.. imurointi jäi vielä vähän vaiheeseen ja hyllyjä kaipaan seinille että saan tavarat laatikoista pois. Sitten alkaa olla taas vähän tilaa olla ja liikkua. Vein myös kirkasvalolampun työhuoneelle ja nyt on taas mukaisaa maalailla.

On tullut taas maalattuakin, koulutöiden puitteissa tosin. Meneillään on projekti jossa toteutetaan muotokuvia koulun rehtorista ja raati valitsee parhaan, joka lunastetaan reksin seinälle. Työtä siis niska limassa tietää se.

Uusi maalaustehtäväkin on annettu, ja teemana on liike, vauhti, aika.. niiden kuvastaminen teoksissa. Ideoita on, värit on mielessä, tarvitsen vain mieleisen pohjan. Neliskanttisen. Öljy materiaalina, thänk kaad.

Syysaamu

Ihana kirpeä syysilma tervehti uneliasta, kun lähdin koirien kanssa aamulla ulos. Lämpimän villatakin alla kelpasi oleilla kun tyyni pakkasherra nipisti nenänpäätä. Oli täysin hiljaista. Paksu sumu peitti koko salmen ja kadotti taivaanrannan. Hetken nautin rauhasta korien kanssa ja toivottelin alkavan syksyn sydänajan tervetulleeksi saaristoon.

Jaa ei tehdäkään pohjustetta

Tsuipadui, terveisiä työhuoneelta. Tässä on tullut touhuttua vaikka mitä viime päivityksen jälkeen. Piipahdin euroopassa roadtripillä, koulukin on aloitettu ja koulussa jopa parina päivänä piipahdettu (aloitin koulun pariviikkoa muita jäljessä reissun vuoksi ja aloitin jälkeenpäin myös pohjustusrumbankin, myös espanjalainen superflunssa on pitkittänyt koulun kunnolla aloittamista..)

Työskentely aloitetaan temperamaalauksella, joita joudutaan pari kappaletta valmistamaan 'asetelman' ja muotokuvamaalauksen muodossa. Liitupohjaa tulin tässä vääntämään mutta epäonnekseni huomasin että ei ollut kun sinkkivalkosta korissa ja liitu varsin loppu. Ei sitten pohjustetakkaan.

Ei ole oikein energiaa mihinkään luonnosteluhommiinkaan, pitäis lukea kurssin oheismateriaalikirjojakin muttaku on niin tööt olo että ei kertakaikkiaan pysty. Joten kaikki hommat seisoo. Enkä malta kuitenkaan olla paikallani vaan täällä sitä työhuoneella nytkin hillutaan. Eikä taas parannuta ikinä.

Reissusta kirjoittelen ajatuksia myöhemmin,.. jos jaksais niin alkais taas kaivella stilleben-muistiinpanoja, se on näet teemana ekaan maalaustehtävään kaikeksi onneksi.

Mutta onneksi temperakurssi on lyhyt, ja siirrytään kohta kokonaan öljyn ja GESSON<3 puolelle. Tehdään mm. kertamaalaustekniikalla (WUHUU) tummaihoista mallia.

Fiksu likka käyttäis aikaansa tekemällä tai ideoimalla vaikka noita vapaan piirustuksen töitä.. ei taida nyt kyllä olla siihen energiaa.

Hajoilua

Voi v... p... s... Tais olla suuremman luokan virhe aloittaa tuommonen duuni... kroppa on hajalla ja pää ei kertakaikkiaan kestä tätä pienenpienten sävyerojen duunaamista. Iaaarggghhh....
Päätä jomottaa taas senvertaa että tietää nauttineensa inspiroivia nesteitä crowmoorin ja batteryn muodossa ja sitte inhaloituna myös tärpätin muodossa. Hedari. Hedari. Hedari.
Ei oo todellista tällanen päänsärky.. huono valaistus yhdistettynä tähän krääsään tekee kyllä tehtävänsä. Ja ei, en käyttän taaskaan tota maskia. En edes muistanut koko kapistusta ennenkun nyt vasta kun kirjottelen tunnelmia. Muuten kyllä ihan pop meininki, maalausfiilis on kohdillaan ja jaksaa jopa keskittyä. Ideoita tulvahtelee samalla kun työstää tuota. Täytyy ottaa rinnalle toinen kangas kohta. Tai kohta ja kohta, mutta lähiaikoina. Kirjaimellisestikohta tapahtuu toivottavasti NUKKUMISTA.

Kohta oksennan

Oikein hyvä työpäivä takana, 8 tuntia tiukkaa työskentelyä. 8 tuntia ilman taukoja tärpättiluolassa. Olo on nyt ihan helvetin kamala, mutta tiedänpähän sentään että olen jäljillä. Hirveän vaivalloisen työn jäljillä tosin mutta hyvä siitä tulee.

Viimeistelin yhden piirrosmuotokuvan. Se on työ ihmisestä joka on saanut mut viimeaikoina ajattelemaan aika paljon sitä miten elelen ja mitä teen. Sellainen ihminen joka ei puhu kauniita korulauseita vaan asiaa, vaikka välillä epämiellyttävääkin sellaista mutta se on rehellistä. Hän ei heittele ruusunpunaisia pickuplinejä saadakseen jotain. Alkuun tämä aiheutti tietysti jonkinlaista vastareaktiota, mutta mitä enemmän olen ajatellut asiaa, sitä enemmän olen sitä mieltä että vähäinenkin interaktio kyseisen tyypin kanssa on tehnyt minulle todellakin hyvää. Pistänyt ajattelemaan. Pistänyt toisten ihmisten käytöksen minua kohtaan puntariin.

Kuinka helposti sitä tulee kuitenkin langettua niihin korulauseisiin. Menet niiden luokse ja itket ja kuuntelet.
Tästä ajatusketjusta sain idean duuniin.. ääniaaltoihin, kullattuihin lauseisiin..

Nyt on kyllä kamala olo. Oksettaa ja pyörryttää. En tuulettanut enkä käyttänyt maskia. Sensijaan käytin fiksatiivia ja tärpättiä ja söin paketillisen dominokeksejä. Luomisen tuska on lihottanut jo 3 kiloa. Tai sitten se oli se edesmennyt ränni.

E-pillereiden käyttäjä ei löydä Sitä Oikeaa

Ilta-Sanomat 13.08.2008 06:23



Pillerit sotkevat naisen elimistön hormonitoiminnan, jonka seurauksena vastaan kävelevistä uroksista miellyttävät vain Ne Väärät.

Asiaa on tutkittu Liverpoolin yliopistossa.

- Totta on, myöntää Markus Rantala, Turun yliopiston akatemiatutkija ja evoluutiobiologian dosentti.

E-pillerit muuttavat naisen hormonitoimintaa ja sitä, minkä hajuisen ja näköisen miehen naiset kokevat omaksi.

Hajuvalinnan on tarkoitus taata terve jälkikasvu, jolloin normaalisti eniten miellyttää tuoksu, jonka geeniperimä poikkeaa mahdollisimman paljon omasta.

Pillereitä syövällä naiselle viehtymys on mahdollisimman saman hajuiseen urokseen. - Tämä johtuu siitä, että pillerit muuttavat naisen hormonitoiminnan raskauden kaltaiseksi, jolloin nainen ei enää etsi siittäjää, vaan huolehtijaa lapsilleen.

Pillereitä syövät eivät kuitenkaan etsi ulkonäöllisesti kelvointa isäkandidaattia raskausefektistä huolimatta, vaan pilleristille kelpaa mieluiten raamikas machomies.

- E-pillerit sotkevat koko parinvalinnan niin, ettei siinä ole enää samaa evoluution tuottamaa logiikkaa, Rantala huokaa.

Pilleristien himoamat komeat, maskuliiniset urokset kohtelevat tunnetusti naaraitaan huonommin. Heillä on varaa siihen, koska jos yksi lähtee, niin toinen tulee.

- Tätä sanelee kysynnän ja tarjonnan laki.

Pikku Picassot

Nyt kun kerrankin oli kaikki serkut lapsineen koossa, ajattelin pitää suvun pienimmille, eli pikkuserkuksille, hauskan taiteiluntäyteisen iltapäivän. Raahattiin pöytä ja tuolit pihalle, kerättiin kaikki mahdolliset materiaalit kasaan ja käytiin hommiin.
Selkeästi lapsien työskentelyssä erottui tietynlainen opittu tapa piirtää ja maalata. Porukan pienimmät, ei vielä kouluikäiset, käyttivät koko paperitilaa hyvin luovasti hyväkseen, käyttivät rohkeasti värejä ja olivat aina vilpittömän tyytyväisiä töihinsä. Seuraavaksi vanhimmat piirsivätkin jo hyvin ajateltua, esittävää kuvaa varsin kerronnalliseen tapaan jättäen taustalle tilaa tapahtumille. Porukan vanhimmat suhtautuivat tekemiseen hyvin analyyttisesti miettien tarkasti mitä mihinkin pistää, ja pitkälti myös värin kautta.

Ajattelin että hauskinta on kaikilla jos homma ei ole ryppyotsaista. Keräsimme ympäristöstä erilaisia esineitä ja asioita siveltimiksi: kukkasia, kiviä, lehtiä, neulasia etc etc, joita dippailtiin maaliin ja kokeiltiin mitä erilaisia jälkiä niistä tulee. Työn sisällön kanssa pähkäily ja opittuun esittävään 'kukka on kukka, lumiukko on lumiukko'-tyyliin työskentely tyssäsi siihen, ja porukassa kuhisi valtava kokeilunhalu, ja kuva alkoi muodostua vahingon kautta. Onnekkaiden vahinkojen kautta, joita eteenpäin viemällä syntyi itse teokset. Kaikkein tärkeintähän on se, että on kivaa!

Ja kivaa jatkettiin taiteilun jälkeen evästämällä omppuja porkkanoita viinirypäleitä ja keksejä, ja tietysti leikkimällä! lapset löysivät maasta köyden, jota vetämällä saatiin riehakas leikki aikaan... hauskuuden repiminen tyhjästä jatkui luontevasti maalauspohjalta leikkeihin, kuten lapsilla on tapana tehdä!



Leikkiminen on lapsille hyvä tapa aloittaa ja lopettaa spontaaniutta kaipaavat maalauspuuhat!



Iltasella siirryttiin vallan toisiin puuhiin. Rantavesissä nimittäin uiskenteli valtavia lahnoja ja ahvenia. Niitä lähdettiin naaraamaan ilta-auringon kiiluessa läntisellä taivaalla. Koukkuun kävi lopulta viitisentoista appuraa, joista 12 nousi pinnalle asti. Kalaset menivät uuniin vielä samana iltana.

Voisin olla

Rokkitähti

Hollywood-näyttelijätär

Jazz-tulkitsija

Psychodoll

Kuvataiteilija

Eilen, tänään

Eilen...


Syötiin kirsikoita


Kavereille kans!




Oltiin omppuvarkaissa


Verotettiin karviaiskantaa

Aamulla...


Oltiin nuutuneita kun ei saatu yöllä unta


Leikittiin prinsessaa


Lepäiltiin sohvalla


Leivottiin


Nousi aurinko.

Borgåbladet

Anna Aho, Essi Peltonen och Maria Liitola har studerat tillsammans och håller igen en gemensam utställning, nu i Borgå Konsthall.


Borgobladet fredag 1 februari 2008

Gemensamma studier förde ung konstnärstrio till Borgå

BORGÅ. Ett gemensamt förflutet under ett anta år av gemensamma konststudier har redan resulterar i i att tre unga kvinnliga konstnärer hållit et samutställning i Rauma. Nu följer en repris i Borgå Konsthall, där konstpubliken har tillfälle att bekanta sig med Anna Aho, Maria Liitola och Essi Peltonen från västra Finland under februari månad.
Anna Aho (f. 1979) från Åbo har för närvarande intresset inriktat på tryckt konst på metallskivor som hon skickligt kombinerar med schablonkonst, med förebilder i tapetmönstret.
- Idén med tapetschabloner föddes redan under studietiden då jag kom att tänka på mina barndomsbesöken hos mormor.
Några idyller målar Anna Aho inte utan utgår från teman som ensamhet, depression och sömnlöshet. Bilderna föreställer människor, ofta med följeslagare – ett slags skuggfigurer – hämtade ur den grekiska mytologin.
Samma tema kring skuggor och skuggteater återkommer i Annas målningar av händer i mer eller mindre intrikata positioner. Det är ju med händerna man gör skuggteater.
- Händer kan ju vara mycket uttrycksfulla och skiftar också till färgen mer än man tror.

Känsla och intuition

Maria Liitola (f. 1982) från Rymättylä, söder om Åbo, låter sig ledas av känslan och stämningen för målningen innan hon sätter igång. När den riktiga tämningen finns där leder det via den skapande processen vidare till en färdig målning.
- Men det går inte att tvinga sig och tänka, idag jag är intuitiv, då blir det ingenting.
En monokrom, ockrafärgad målning i flera lager, med guldpigment färgmassan har Maria arbetat på länge. Samma gäller en triptyk med vackert grönblått vattenmotiv och en stor halvabstrakt landskapsmålning där man kan ana sig till stämningen en tidig morgon då solljuset ännu inte trängt undan diset vid skogstranden.
- Fastän man inte alltid kunde tro det arbetar ja länge och noggrant med mina målningar, säger Liitola.

Kvinnofigurer

Essi Peltonen (f. 1982) från Nådendal har indelad sin presentation i målningar med kvinnofigurer och abstrakta motiv av bland annat landskap. Utgående från vad hon känner för ögonblicket låter hon intuitionen ta vid.
En kraftig penselföring i kombination med en sofistikerat dämpad rödaktig färgskala återkommer i flera av Essis abstrakta arbeten liksom i kvinnofigurerna.
- Numera är jag noggrann med finishen och lägger ned mycket mera tid på den än tidigare, säger konstnären.
Essi Peltonen har tidigare detalgit på en samutställning på Haikko Gårds galleri år 2004.
Utställningen i Konsthallen i Konstfabriken anda fåning öppnas idag för allmänheten. Det pågår till den 24. februari, tisdag-söndag kl.10-16.

Egil Green

Uusimaa

Nuorta naisenergiaa Taidehallissa


Kokeileva kolmikko. Anna Aho, Essi Peltonen ja Maria Liitola ovat kaikki lännen rannikkoseudun nuoria ja energisiä kuvataiteilijoita.

Länsirannikon kolmikko maalaa angstia, unta ja unelmia.

PORVOO
Kolme nuora kuvataiteilijaa täyttää värikkään energisellä tavallaan Taidehallin neutraalin valkoisen tyhjyyden. Essi Peltonen, Anna Aho ja Maria Liitola ovat Turun seudun taiteen opinahjojen koulimia naisia. Kaikki ovat käyneet myös Porin taidekoulua samaan aikaan.
Taiteilijoiden teemamaailmalla ei ole juurikaan yhdistäviä tekijöitä, mutta ehkä koko näyttelyä luonnehtii etsintä, nuoruus ja naiseuskin. Essi Peltonen ja Anna Aho kuvaavat paljon myös konkreettisesti naista, Maria Liitolan tyyli on käsitteellisempi.
Oman ”julkilausumansa” mukaan heitä yhdistää taiteessa vapaa, rento ja kokeileva lähestymistapa, mikä eittämättä pitääkin paikkansa.

Olisiko tässä? Essi peltonen ripustaa taidehalliin sekä abstraktioita että naisfiguureja. Essi Peltonen on tuonut näyttelyyn myös muutaman lähes tai täysin abstraktin öljyvärityön. Figuratiiviset naiset ovat kuitenkin pääroolissa.
- Molemmissa maalaan aika lailla intuition pohjalta tyhjälle pohjalle, nopeasti ja ilman isoja valmisteluja, Peltonen kertoo.
Essi Peltonen käyttää tukevan voimakasta viivaa ja selväpiirteisyys jatkuu myös väreissä. Moni figuuritulkinta on syntynyt oman croquis-piirros ajatustason luonnoksena.
- Öljyväri pysyy märkänä ja työstettävänä pitkään, se sopii hyvin suunnittelemattomaan tapaani työskennellä.

Tunteet pinnalla. Anna Aho kertoo maalauksissaan esiintyvien hahmojen olevan yleensä tuttuja tai sitten kyseessä on omakuvia. Teemat ovat usein surumielisiä. Taustalla oikealla näkyvä teos on kuitenkin Essi Peltosen siveltimestä. Naisteema jatkuu Anna Ahon teoksissa, mutta naiset eivät enää ole vain muodon ja sommittelun osasia, vaan enemmän tunnetta, usein varsin synkkää, välittäviä kertojia. Viiva on etupäässä tuhtia, joskin samassa teoksessa voi olla hyvinkin pikkutarkkoja elementtejä.
Suurimmassa osassa Ahon töissä taustamaisema on syntynyt sabluunalla, joko vanhan romanttisella tapettiaiheella tai sitten räväkän moderneilla omaperäisillä ornamenteilla.
Valtaosa teoksista on maalattu alumiinille, joka tuo jännittävän lisämausteen töihin. Ihme kyllä alumiini ei välttämättä tee kaikista töistä ”kovia”, vaan akryylin ja metallin liitto voi toimia myös pehmeästi.
- Ornamenttien käyttö taitaa olla lähtöisin jo mummon tapetin muistoista, hymyilee Anna ja tunnustaa muutoinkin pitävänsä sabluunasta taustatekniikkana.

Räiskettä valkoiselle. Maria Liitola ripusti keskiviikkona öljyväriteoksiaan Taidehallin hankalien lämmityspatterien yläpuolelle.Maria Liitolan teosten tekniikka perustuu pitkälti hitaaseen ja huolelliseen rakentamiseen. Teosten pohjalla on monia kerroksia laastia, gessoa ja vernissaa, joka tuo kaikkiin teoksiin kolmiulotteista vahvuutta.
Värinä on öljy, joko pohjaan imeytyneen samettisesti tai perinteisemmin kiiltäen.
- Aiheet tulevat paljon ulkoa, rannikon luonnosta. Sellaisista toistumattomien hetkien aistikokemuksista, Maria miettii.
Maria Liitolan tyyli on perinteisen abstrakti, joskin yhdessä triptyykissä pohjamassa on muodostanut suoran tulkinnan meren kuohuista ja sinisen lavea sävymaailma viimeistelee pärskynnän voiman.

Anna Aho, Maria Liitola, Essi Peltonen: Maalauksia. Porvoon Taidehalli. Avoinna 1.2-24.2. Avoinna ti-su klo 10-16.





Jari Ikävalko
Uusimaa
2008

Vanha tuttu tuli kylään

Kuva entisestä Porin kämpästä, mutta sopii tunnelmaan

Tadaa.
Unettomuus on palannut kuvioihin.
Tässä sitä oleillaan peiton alla täysin hereillä ja kello on yli 04. Voi jumalauta.
Koitan pistää silmät kiinni ja nukkua mutta päässä huutaa miljoona asiaa. En saa niistä kiinni. En osaa jaotella. Pitäis ottaa kynä ja paperia ja tehdä lista.. pari asiaa, ihmistä, tapahtumaa pyörii kyllä mielessä mutta ei herranjumala nyt ihan näin paljon. Kohtuuttomuus.

Tiedän että jokin on vialla kun uni ei tule. Liika stressi valvottaa. Ratkaisemattomat asiat. Nyt ei ole mitään yhtä suurta nimittäjää vaan miljoona pientä tanssimassa pikku piirileikkiä korvien välissä. Yhtäaikaa suuri loputon hiljaisuus ja valtava meteli asioiden rullatessa toisesta toiseen. Oonko nyt taas tehnyt jotain? sanonut jotain? mikä sitoo ajatukset? Oon kyllä tehnyt paljonkin, sanonut liikaakin.. Kuka ja mikä tälläkertaa valvottaa?
Sen tiedän, että tä tympäsee. Nä asiat mielessä tympäsee. Helvetti kun olisin niin tunnevammanen että pystyisin olemaan ajattelematta.

Vieläkin. Pää ei päästä nukkumaan. Tässä ollaan vieläkin.

Tuli yhtäkkiä sellanen fiilis että OLISIPA TALVI. Kylmä ja hiljainen talvi tähtineen. Rauhallisuus. Vaikka en voi väittää etteikö rauhallista olisi nytkin. Koirat tuhisee sohvalla, loikoilen hirsitöllissäni korkean kallion laella hyttysverkon alla ja mistään ei kuulu ihmisen ääntä. Tä tuntu pitkään oikealta mutta nyt kaipaan jotain. Ei tässä ole kauaa omillaan oltu mutta jonkinlainen kaipuu on jo muodostunut jonkun toisen läsnäoloon..
Ollapa joulu. Edessä on muuten eka joulu 'yksin' pitkään aikaan. Kattojen päällä on lunta, tonttu ei vain saa unta... (jep, pistin joululaulut soimaan, Lauluyhtye Rajatonta).

Vaiti metsä on
alla jään
kaikki elämä makaa
koski kuohuvi yksinään
humuten metsän takaa
tonttu
puoliksi unissaan
ajan virtaa on kuulevinaan
tuuli minne se vienee?
missä sen lähde lienee?

heh heh..
Päivä on noussut! Toivottakaame tervetulleeksi keskiviikko 23. heinäkuuta. Huomenna 24. päivä meinaan nauttia muutaman lasillisen syntymäpäivän johdosta. Olen syntynyt 25.7. klo 08:55. Olisipa vallan mukavata jos olisi huomenna mukavata. Yhtä mukavata kuin täyttäessäni 20v, jolloin pääsin eroon tästä vekottimesta:

Laitetaas tähän muuten tällanen väliaikanumero nuoremmasta koiraneidistäni:

heh heh :D

Heitän muuten ihan just tän hidastelevan koneen seinään. Pinna on nyt kyllä todella kireellä... järven aalto jäätynyt talvipakkasessa. Mutta että semmosta. Melko ajatuksenjuoksua taas. Pitäisköhän kirjoittaa kirja? ja palkita kullalla ja mirhalla se sankari joka selais sen sekasotkun loppuun asti.

Palataanko kesään tuolta joulun syövereistä?
Ei muuten väsytä vieläkään. Kello on jo yli 05. Alkais olemaan jo nälkä vähän.
Alkaa tää ajatuksenvirtakin vähän jo hiipua. Tähän lienee hyvä lopettaa. Mutta kerta kiellon päälle.

En mä ole lapseni lintu tästä maasta... olen pieni veljesi, tulin taivahasta. Siemenen pienoisen jonka annoit köyhälle, pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

Elämän kaari

Selasin blogia alkuunpäin ja hämmästyin sinänsä, en muistanut ollenkaan kuinka pitkään olen tätä jo naputtanut. Sisältöä löytyy 3 eri asuinpaikan, parin eri työpaikan, kolmen eri näyttelyn, opintojen aloittamisen, painavan unettomuus-väsymys-sairastelujakson ynnä muun verran. Ynnä muun sellaisen mitä ei pysty edes kirjoittamaan todeksi. Vuosien henkiset ja vähän fyysisetkin turpaanottamiset ja turpaanvedot. Tajusin sen että olen kokoajan odottanut sitä 'kohta helpottaa' - jaksoa. Kohta rahatilanne on kunnossa. Kohta autotilanne on kondiksessa. Kohta helpottaa koulun kanssa. Kohta stressi kaikkoaa. Kohta pystyn elämään niinku normaalit ihmiset. Tajusin, että odotan sitä vieläkin. Kelalta ei ole kuulunut kesäopintotukia, joten luojan kiitos tässä kuussa tulee ihan hyvin myyntiä. Silti en olisi selvinnyt tästä kesästä hengissä ilman rahallista tukea.

Se hyvä kausi alkaa vielä. Juttelin kaverin kanssa suosta ponnistamisesta. Miten lopulta kun on päässyt koivilleen lennettyään ensin naama edellä suon silmäkkeeseen, osaa arvostaa sitä, että pystyy rämpimään ylös kerta kerran jälkeen. Jotkut on turvallaan näreessä halki koko elämänsä ja joillain se elo menee sileesti ja ongelmattomaksi. Siinä on helppoa arvostella ja arvioida ihmistä, jos ei ole koskaan kokenut mitään mustelmaa vakavampaa. Kukaan ei ole kuollut, on aina ollut terve, on aina saanut töitä, harvoin edes krapulassa. Ja sitten on ne toiset.

En siitä huolimatta että näköjään elämän polkuja valittaessa mä valkkasin sen mutkaisen ja kuoppaisen version. Mä tarviin niitä äärilaitoja. Ihan tätä työtänikin ajatellen. Koita siinä sitten tehdä ja ammentaa jostain, jos ei ole mitään muuta kuin tasaista järvenpintaa koko elämä.
Joten bring it on. Kestän mitä vaan.

Erilaista kulttuuritarjontaa

Tein syväsykelluksen Poriin Jazzien aikana. Leiriydyin vanhojen ja uusien tuttujen sohvilla ja lähdin reissuun ilman sen kummempia suunnitelmia kuin Jipun ja Stellan keikkojen väijyminen ja vanhojen tuttujen tapaaminen. Ja tietty vanhoissa tutuissa pupeissa istuminen. Porinostalgia veikin täysin mukanaan ja suurilta osin Pori olikin ennallaan. Ristinmerkkiä kävin viittomassa tietysti vanhan pub19:n, club USA:n, MOON, videopajan, porin taidekoulun, herttuan kahvilan ja tiesvaikkaminkä raunioilla.

Irkussa istuessa oli sellanen fiilis että ei olis poissa oltu aika ei suinkaan olis 5 vuoden vaan ehkä 5 päivän mittainen. Irkussa oli kaikki ennallaan. Loosseissa pelattiin lautapelejä, pianon päällä ja katossa killui samat vanhat koristeet. Tiskillä istui samat vanhat naamat.

Tuli kierrettyä irkun lisäks Beerhunters, Pystis, se yks paikka jonka nimeä en muista, Kino, Amarillo, Vaakuna ja DU. Paljon jäi käymättäkin mutta eihän sitä kaikkea kerralla. Vanhat jutut ja tyypit nosti kyllä tunnelmaa huimasti. Sen sijaan että olis vaipunut valtaisaan nostalgiaryöppyyn, tuntuiki siltä että ei olis koskaan poistunutkaan.

Kävin väijymässä vanhan asunnon rapun partsia. Alakerran Ärrää. Mestaripitsasta pitsaa. Hauskanpitoa, kuulumisten vaihtelua, omituisia tapahtumia, ihmisiä, fiiliksiä, rauhaa ja jyrkkäsanaista sotaa, kiitos loistavien extempore-valintojeni (joita en kyllä kadu pätkääkään).

Tuli sukellettua syvälle. Ei pelkästään Poriin vaan itseensä, ja ehkä avattua vähän ajatuksia liikaakin tahoille joiden luottoarvosta en ole ihan varma. Olis parempi oppia pitää turpansa kiinni.. Opin kyllä paljon myös. En kyllä tunne tarvetta todistella itseäni kenellekään enää. Ja miksi pitäiskään? Ne, jotka on luottamuksen arvosia, näkee kyllä pinnan alle ja arvostaa mua omana itsenäni, kuten itse pyrin myös toimimaan tässä elämässä muita kohtaan. Selittely on turhaa. Teot merkitsee, ei sanat.

No mutta. Jazz- ja kaupunkikulttuurista takas itse asiaan eli kuvalliseen ilmaisuun!
Pari duunia pitäis vielä valmistella tälle kuulle ja harjoittaa sitte vähä vapaata touhua siinä välissä. Ja ehkä käydä muissa töissä välillä. Ja ehkä lenkillä. Kalassa. Metsässä. Kuokkia kasvimaata. Keskittyä itseensä. Ja juhlistaa synttäreitä ensiviikolla! Toivottavasti menee hyvin se.