Luonnosta vielä..

Menee vaikeeks... :) Molempi parempi! Kerrankin näin.. :)

LOVING IT!

Prosessia

Kuvailuja

Siinä missä eilen pohtisin kasvimaan perkaamista, totesin aamulla lumen tehneen comebackin.. kevät tule takaisin! Välittömästi vetää energiaa alas tuommoinen keli. Sataa loskaa ja paskaa.

Valokuvien käyttöä pohtisin eilen, ja tadaa, tänään on jo esittää kysymyksille vastauksia: Ensi keväälle on suunnitteilla valokuvanäyttely Fridaan. Ehkä, mahdollisesti, katsotaan nyt! :) Silisec-duunien lisäksi ajattelin välittömästi alla olevasta sarjasta 20x20 - vedoksia kruusatuissa kehyksissä. Tai mitenköhän ne menisi pigmenttivedoksina jossain pinnassa... no mutta, näyttelyä siis ehkä pukkaa, jei! Kakelhalleniin naputtelin myös hakemusta, ja tiedusteluja lähettelin Tallinnankin suuntaan. Verkkoja vesillä siis :)

Maalauksen kanssa lähtee niin sanotusti mopo käsistä, olen maalannut ihohuokosia neljä tuntia. Ja kun siis ne eivät varmaan tule edes näkymään lopullisessa duunissa, typerä olo. Iski jokin orastava taiteellinen autismi enkä päässyt irti yksityiskohdista. Nyt reippaana eteenpäin. Suu paikalleen ja sitten suuret manööverit..

Verhotut naiset

Hmmm...

Oon niin kahden vaiheilla, että lähteäkkö maalaan näitä,

vai vetäiskö vaan printit.. Koska nä on niin ihanat. 

Taidan tehä sekä että.. :-)

Aamunavaus

Hei, unohdit meidät tänne!

Jäävuori?

Mennään jo...

Matkalla työhuoneelle.. käväisin rannan kautta katsastamassa jäätilannetta. Siikaongelle mielittäisiin jo.. Vaan vielä ei ole ongelle asiaa. Sumu oli nielaissut saaret, siinä kuvatessa se pikkuhiljaa hälveni, ja nyt jo aurinko kurkistelee.

Sitten vaan maalaamaan. Päivän ruokalista onkin kuvana tuossa yllä, soittolista on seuraavanlainen:

Travis - The man who
Travis - The invisible band
Norah Jones - Come away with me
ja sitten jotain muuta..

Eli aika samoilla mennään mitä ennenkin.. :)
Tuliko muuten apurahoja? Ei tullut. Ei ollut mikään yllätys, mutta silti kohtuullinen pettymys. No, porskutetaan eteenpäin, samaan tahtiin. Hitaasti mutta epävarmasti. Mutta hiljaa hyvää tulee jne..

Päivän työ.. :P

Värit nyt ei ole sinne päinkään, mutta saa tosta vähän ideaa.. :P

Edistyksen askel!

Ilmoitusluontoista asiaa: kiilapuut ovat viimeinkin suorat. Olen tilaillut niitä Puusepänliike Nukarisen verkkokaupasta, josta saa myös välipuita. Yksittäisinä ja ristikkomallisina, ja ruuvit tulee mukana. Toimitus on myös nopeaa ja yhteydenottoihin vastataan välittömästi, tykkään!

100x90 - kokoiset eivät vääntyneet ollenkaan, mutta noita 140x150-senttisiä en lähtenyt tuurilla nitomaan kankaisiin vaan kastelin ne ja pistin puristukseen. Tikkusuorathan ne oli kun paketista avasin, mutta kokemuksen syvä rintaääni kertoo että jos vähänkään läträä vedellä niin ne on kierot heti. Tai jos sattuu joku kosteampi roudauspäivä niin ne on kahdeksikkoina sitten perillä. No, kaksi puuta tulivat puristuksista pois vähän vääntyneinä ja kaksi suorina, ja niitä kahta olen nyt kastanut ja taivuttanut uudelleen. Eivät sitten enää niin kovasti kiharru, näin olen todennut. Nyt on sitten yksi 150x140 pohja valmistuskunnossa, jei! Jotenkin noita isompia on kiva tehdä, ja isolla energialla. Tarvitaan myös isoa musaa isolla äänellä.

No mutta tänään jatkan tuota vähän pienempää, joten mennään vielä vähän tsillimmällä tunnelmalla. Sehän meni eilen ihan pitkin seiniä, joten ei auta kuin muuttaa suunnitelmia, huomenna vasta pääsen fiksatiivinhakuunkin. Koitan nyt tavoittaa maaleilla sen saman väreissä mitä piirsin mustavalkoisena. Vedän sitten siihen peittävän kerroksen harmaata koko duunin yli, ja vettä siveltimellä märän maalin päälle niihin kohtiin jotka haluan jättää näkyviin. Ja kun maali on kuivunut muilta osin, otan kankaan ja pyyhin. Vedellä maalatut osiot pyyhkiytyy hienosti ja paljastaa alla olevan jutun, jonka siis toivoisin olevan mahdollisimman realistinen ainakin joistain kohtia. Niin että se valokuvantarkka maalaus ja suttuisempi sekoittuu yhteen ja pilkottaa sitten alta. Ja sitten pistän ehkä vähän pensseliä laulamaan siihen päälle vielä. Vähän tähän tapaan:

Mutta niin, että se piirustus (tai tässä tapauksessa nyt sitten maalaus) pilkottaa tuolta alimmassa vaaleassa kerroksessa.

No mutta muuta: Olis pikkuhiljaa kevätsiivouksen aika. Kunhan piha kuivuu niin että kehtaa kantaa sinne tavaroita. Täällä on meinaan astmaattisen pölyallergikon keuhkot aika kovilla; heti kun tulen työhuoneelle, alkaa kurkusta kuristamaan ja kuiva yskä hakkaa. Sitä seuraa sitten päänsärky. Pölyä sitten riittää täällä, ja hiilipöly on pahinta. Sitäkin on enemmän kuin tarpeeksi.

Loppukevennykseksi maailman ihanin tyttö:

Voi *!#@?#!!..

Meinasin eilen laittaa ihan uuden tunnisteen nimeltä "orastava kriisi". Oli meinaan sellanen olo että hmm metikköön menee kohta.. Aina se tuntuu menevän niin kun aloittaa taas ikäänkuin alusta, että pitää ensin mokata, ja sitten kohti uutta nousua. No.

Oli tällainen sievät piirros sitten hiilellä eilen saatu aikaan.
Oheinen kuvasarja osoittaa, miten sille sitten kävi.

 Fiksasin duunin, kuivumisen jälkeen aloin maalaamaan akryylivesiväreillä päälle. Ajatuksena oli vähän "kuullotella" sävyjä pintaan ja sitten siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Kuinkas ollakkaan, kaikki hiili pyyhkiytyi pois..  Fiksatiivi siis petti! Voiko näin käydäkkään!

Hiukan ihmettelin siinä vaiheessa kun fiksi ei juurikaan haissut pahalle. Melkeen täys pullo - millähän vedellä se oli täytetty? Ensin suttaantui pois nenä. Sitten suu. Kaikki tarkkuus silmistä katosi. Itku ja hammasten kiristys... Olin jotenkin tyytyväinen tuohon tyyliteltyyn piirrokseen, joka jäisi vain paikoitellen näkyviin läpi kuultaen. Näin sitten. Voi hemmetti. GHIANT FIX. Kuinka ollakaan että halvin ei olekkaan hyvä. Voi että kun tekis hyvää poistua työhuoneelta sen saman tunteen kanssa kuin sinne menee, ellei jopa paremmankin kanssa, kyllä nöyrin mielin taas tuli taivallettua kotiin. Hiili suttasi pinnat niin että alle tekemäni kevyt maalaus peittyi täysin. Ai että...

Hapuilua

 Työhuoneella. Kovin pitkät on välit työskentelyssä.

Sehän tekee sitten sen, että joka kerta aloittaa alusta...

Eli tässä sitä taas etsiskellään punaista lankaa. 

Sitä etsiessä kuvaamista - millon musta on tullut noin vanha?

Parempi piilotella vaan hiusten takana.

 

Tukkateema. 

Nyt täytyy vaan oikeesti valita se eka kuva mikä sattuu silmään ja siitä... tässä täydellistä kuvaa metsästäessä on nyt lurahtamassa jo toinen työpäivä. Vedetään päälle sitte jos se ei toimi..

Myönnetään, että joskus.. ;)

Lauantaina

Elvytin työhuoneen kahvinkeittimen. Siis Kahvii.

Ebba-mamman vanha kahvikuppi. Säröreunainen kuppi meni roskiin viimekesän siivoustalkoissa.
Kävin salaa poimimassa sen.

Yritys orientoitua työntekoon. Suklaa voittaa taide-lehden inspiraationlähteiden mittelössä.

Norah Jones laulaa mulle. Kesällä olis Jazzeilla..
Täydellistä musaa säestämään tuota kevättä lupailevaa aurinkoa joka kurkistelee työhuoneen ikkunoista.