Mondrianin varhainen teos, Evolution Triptych, 1911
Luentopäivä. Anun lähde väreihin - kurssilla puhuttiin värisymboliikasta ja katseltiin luonnollisesti varsin väririkkaita maalauksia. Suuren vaikutuksen teki Mondrianin alkukauden maalaukset. Olen aina pitänyt mondriania jäykkänä, viivotin kädessä syntyneenä neuroottisena friikkinä hänen teoksiensa ja työhuoneensa perusteella. Oli jotenkin huojentavaa nähdä varsinkin Mondrianin maisemamaalausta jossa horisontti ei ollut suora, pinnat eivät olleet tasaisia. Tämä viiksisuinen heppu on ollut aika säntillinen realisti, symbolisti, kubistikin.
Vähän tutumpaa Mondriania.Luennolla Anu esitteli Helena Luukkosen mielenkiintoisen kirjan Parantava sateenkaari, joka on väriterapiaopas ja kertoo paljon värien ja ihmisten luonteesta, chakroista, elämänhallinnasta värien myötävaikutuksella. Täytyy saada tuo kirja kyllä haltuun.
Raskaan, osittain unen rajamailla nuokutun luentopäivän jälkeen oli mukava tassutella auringonpaisteessa työhuoneelle pohjustushommiin ja ryystää välillä kahvikupposet pihatöissä häärineiden pappan ja tädin kanssa ja juoruilla. Kävelin pois vasta auringon laskiessa: vastaleikatun ruohon tuoksu, iltakasteesta kostunut maa, linnut kujersivat illan viimeisiä laulujaan. Pyydystin leikkisällä tuulella olleet villikoirani tarhastaan ja sitten kotia kohti. Otin archesit mukaan mutta saas nähdä jaksaako tässä ruveta enää duunaamaan mitään. Ajattelen omakuvaa.
Mielenkiintoinen linkki: http://pepperell.blogspot.com/
