Harhaileva ajatus

Tässä työn alla olevia juttuja, vasemmanpuoleinen ei vaadi enää paljoa mutta oikealla oleva on todella vaiheessa (se vasen ei ole oikeasti ihan noin keltainen kuin kuva antaa olettaa). Vasuri saa hieman tuubivalkoista sinne tänne ja seo siinä sitte. Mainittakoon vielä että oikeanpuoleisessa on tekniikkana myös pastelli ja vasemmanpuoleisen öljy on vesiliukoista öljyä, jäi mainitsematta. Niin ja kummassakin myös hiili. Heh!

Otsakkeen ja edellisen kappaleen mukaisesti ajatus harhailee! Unohtui ilmeisesti vauvelin neuvolakin. Muistin että se olisi ollut vasta ensikuun puolella. Ei kai sitten ollutkaan, heh! Oli ilmeisesti 10 päivää sitten. Löytäis jostain neuvolakortin niin voisi tarkistaa. Se kortti on siellä Hyvässä Tallessa, eli toisin sanoen ei mitään hajua missä se on. Ei ollut eka kerta kun neuvolaan unohtui mennä, eikä taatusti myöskään viimeinen.

Vaikea keskittyä. Ajatukset ei oikein pysy raiteillaan. Vähän aikaa pystyy seurailemaan jotain punaista lankaa ja sitten harhailee taas jossain muualla. Nyt on paljon isoja asioita meneillään mutta silti pitäisi pystyä pitämään paketti kasassa työskentelynkin suhteen. Kai se jokseenkin pysyykin, koska ihan kohtalaisia tuloksia tässä kuitenkin syntyy koko ajan. Mutta ei aikaakaan kun miehen vanhempainvapaa vai mikä onkaan on ohitse, ja se tietää sitten huomattavaa vaikeutumista tälle työskentelylle - vauva pitäisi saada hoitoon aina maalaamisen ajaksi. Vähän tuntuu hurjalta laittaa hoitoon vauva joka ei vielä edes kävele, mutta onko vaihtoehtoja? Paitsi se, että en maalaa? Koitan olla ajattelematta sitä paljonko "armonaikaa" on jäljellä. Ja hyvin se onnistuukin. Olen nimittäin lopettanut kaiken ajattelun what so ever ja alltogether. Melkein. Jäljellä on perustoiminnot, kuten vauvanhoito, itsensä vaatettaminen ja ajoittainen ruokkiminen, ja värien sekoittaminen. Ajattelun piiriin ei kuulu neuvolan lisäksi esimerkiksi pensselien peseminen, sen huomasin tänään kun tulin työhuoneelle ja huomasin jättäneeni ihanan pyöreän mutlarin pesemättä. Höh. Oli myös ilo huomata kauppareissulla että lompakko on kotona, ja ostaa kaverin piikkiin yhdeksänkympin ostokset.