Kuinka essee kirjoitetaan (ja syödään lääkkeet)

Olen odottanut opinnoista ehkä eniten tätä taideteoria-puolta. Siihen syttyminen otti itselle kauan aikaa prosessi oli tuskallinen, mutta leimahduksen jälkeen ei siitä sitten tarpeeksi saisikaan. Ongelmaksi tässä teoreettisessa rakkaudessani kävi kuitenkin ADHD. Opiskelin taidehistoriaa 9 vuotta, enkä muista siitä mitään, vaikka kuinka lämpesinkin teksteille ja tutkimuksille. Syynä se, että adhd:n kylkiäisenä sain myös kielellisen kehityshäiriön. Käytännössä se esiintyy niin, että jos en kykene muodostamaan lukemastani/kuulemastani visuaalista kuvaa, en muista lukemastani mitään. Nimien kanssa varsinkin olen hyvin heikoilla. Ja kun lääkitystä ei ollut, enkä ollut kartalla tästä asiasta, en osannut siihen myöskään reagoida ja tehostaa oppimistapojani.

Nyt koitan mennä fiksumman kautta. Kun tässäkin nyt tehtävänä on lukea parit tekstit ja kirjoittaa niistä essee, niin aloitan kirjoittamalla artikkelit ensin auki. Eli luen sivu sivulta, ja tiivistän olennaiset ja hahmotan mielessäni kuvallista kertomusta tekstistä. Jutun ollen välillä hyvin abstraktia ja taidesanastotulvan äärellä hahmotus on vaikeaa, on tekstin perkaaminen hyvin hidasta. Käytännössä googletan auki joka sanan, enkä pysty siirtymään tekstissä eteenpäin jos en ole hahmottanut itselleni jokaisen termin syvintä olemusta ja heijastellut sitä tekstiin.

No, olen nyt runkannut tällä tapaa ensimmäistä artikkelia jo 3 päivää (HELLO hyperfocus!). Pidemmän päälle tällainen työskentely on kovin vaikeaa, liian hidasta, ja lopputulemana tulee olemaan hirvittävän pitkä essee. Joten metodissa on vielä vähän kehittelemistä. Nimien suhteen olen päättänyt antaa itselleni armahduksen. Minun ei tarvitse muistaa niitä ulkoa. Jos puhuisin jollain luennolla, minulla olisi muistiinpanot. Jos kirjoitan esseetä, on edelleen samat muistiinpanot, kirjallisuus ja internet, jolla muistuttaa itselleen niitä nimiä. Työt, ajatukset, ideologian, kirjallisuuden: tällaiset muistan, koska ne pystyn kuvina hahmottamaan, mutta niiden tekijöiden nimiä en. Onneksi ne on nykypäivänä helposti kaivettavissa esiin. Mutta kaiken ytimessä on muistiinpanot. Valmistautuminen. Asioiden listaaminen aikatauluttaminen ja hahmottaminen. Se, mikä useimmilla toimii korvien välissä, on itselle tuotava fyysisenä kappaleena paperille, ja sen hahmottaminen ottaa enemmän aikaa. Supervoimana mainittakoon se, että kun kerran onnistun jotakin näin visualisoimaan ja hahmottamaan, niin sitä en myöskään unohda. Prosessi vaan on piitttkä. Hiukan jännittää että miten näin tiukalla opiskeluaikataululla tulen näillä työstöajoilla pärjäämään. Siksipä olenkin varannut aikalailla täysipäiväisesti seuraavan vuoden vain opiskelulle.

Kun on perillä siitä mitä itsessä tapahtuu ja miksi, ja mitä keinoja on näitä asioita kompensoimaan, Adhd:n ja sen kylkiäistenkin kanssa päästä päämääriinsä. En kertakaikkiaan suostu ottamaan vastaan neuropsykiatrin lausumia sanoja. Ne oli kai tarkoitettu vähän helpotukseksi itselle, mutta itsehän sytyin niistä taistelemaan vastaan: "Sinun pitää lakata vaatimasta itseltäsi samaa kuin mihin muut pystyy. Sinun aivosi ei ole rakentuneet samanlaiseen suoriutumiseen." Tarkoitus oli varmaan todella helpottaa sitä tuskaa, kun todellakin vaadin itseltäni tasan yhtä paljon ja vielä enemmänkin. Että ei pitäisi, ettei joutuisi kestämään niitä pettymyksiä tyyliin "miksi en pysty tuohon samaan kuin muut, mikä minussa on vikana" jne. Ja niitä tunteita on totisesti koettu. Miksen erota numeroita toisistaan? Miksi olen näin helvetin tyhmä? Siihen tuo toteamus toimi kyllä ihan toivotulla tavalla, en ruoski itseäni siitä enää. Mutta siihen en pysty ollenkaan, ettenkö saisi silti vaatia itseltäni samaa suoriutumista kuin muilta. Vaadin. Vaadin enemmänkin. Mutta siitä kannattaa päästää irti, että sen pitäisi mennä itsellä samoin kuin muilla. Lempinimeni on marsu, usein myös marsupilamiksi kutsuttu. Marsupilameista wikipedia kertoo niiden olvan älyltään nokkelia ja toimiltaan yllättäviä. Ja tähän ennemminkin nojaudun. Älyltäni olen toki mitä nokkelin. Ja toimiltani olen totisesti, näin lievästi arvioituna, yllättävä. And that my friends, on myös minulle ehdoton etu. Pystyn ideoimaan ja heittäytymään ja toteuttamaan sellaisia asioita aivan täpöllä, mitä nentit taas ehkä eivät.

Bonuskuva, koska se en voi lakata nauramasta tälle :'D

Se on vähän myös oma valinta, että mistä kaikesta antaa periksi adhd:n nimissä. En pysty kuitenkaan, jne. Pystyy, kun päättää ja on määrätietoinen. Epäonnistuuko? Aivan varmasti välillä. Saattaapi vaikka jättää lääkkeet syömättä ja päätyä nakit silmille pitkäksi venähtänyttä viikonloppua viettämään Tampereelle, vaikka piti opiskella ja tehdä töitä. Jos nyt muutenkin syttyy keskivertoa enemmän huonoille ideoille, niin ilman daily dosea lentää kolmoissalkovilla niiden just parhaiden (huonojen) impulsiivisten ideoidensa syleilyyn. Just sayin'. Mutta sitten rankaistaan itseään pahimmalla mahdollisella tavalla (ei viiniä viikkoon) ja tehdään kahta kovemmin töitä. Ja syödään ne lääkkeet. Ja ollaan itselle armollisia.

Sano mua maisterix

Kansitaidetta Klasun sinkulle "Kultaakin kalliimpaa"

Bongasin keväällä esittelyn Turkuamk:n Taideakatemian maisterilinjasta "Taiteen uudet kontekstit" ja olin välittömästi liekeissä. Tein tapahtumanjärjestäjän hommia työharjotteluna, ja toteuttanut muutenkin kaikenlaista poikkitaiteellista proggista ja asiaa, ja tämä koulutus tukee niitä täydellisesti. Eli että voisi joskus sivaltaa seitania leivänpäälle jostain palkkatyöstäkin, tuota taiteellista työskentelyä tukemaan. Tällä hetkellähän ei pääse mihinkään kuvaukseen sopivaan projektiin hommiin, vaan kulttuurituottajat ajaa oikealta ohi, työkokemuksesta huolimatta.

No minä hain, ja pääsin kuin pääsinkin koulutukseen! Koko kesä ja alkusyksy onkin mennyt työkkärin ja kelan kanssa painiessa, milloin mistäkin syystä on ollut poikki se tämä ja tuo tuki, selvitetty samoja asioita päällekkäin ja keploteltu työsuorituksetkin väärän kuun puolelle että on saatu työttömyystuki maksuun leikattuna. Siis työssäoloehdosta on puhe. Se täyttyi, ja ihan oikean jakson puolella, mutta Kela mielivaltaisesti vain ilmotti että työsuoritus merkitään vasta seuraavalle kuulle.
Kesä on siis ollut pitkä ja raskas. Kun täyttää vaatimukset ja on aktiivinen (hakeutuu koulutukseen ja tekee töitä) tulee ihan hulluja selvityspyyntöjä (olet ilmoittanut täyttäneesi työssäoloehdon, tarvitsemme sinulta nyt kaikki työtulokuittisi kolmen vuoden ajalta). Sen sijaan jos istuisi perseellään tekemättä mitään, rahat kilisisivät tasaisesti tilille. Kävis jossain työkkärin "näin kirjoitat cv:n" - kurssilla ja se olis siinä. Mutta annas olla jos koitat itse ihan tehdä jotain. Ei se semmoinen käy.

Tästäkin siis painittiin niskaperseotteella että tukeeko työkkäri tätä koulutusta, ja ensimmäinen päätös olikin kieltävä (vaaditun 5op/kk sijaan ilmoittamilleni päivämäärille kertyy vain 4,89op/kk, joten kielteinen päätös, istu perseelläs ja kaiva nenää), josta luonnollisesti valitin. Vaihdoin siis vain hakemukseen toiset päivämäärät. Työkkäri mietti asiaa niin pitkään että koulutus ennätti jo alkaa, kunnes lopulta myönteinen päätös tuli, ja jostain mielenvikaisesta syystä taisi olla vielä pidemmällä opiskeluajalla kuin alkuperäisessä hakemuksessani. Eli ensimmäinen hylsy oli aivan turha.

Nyt punnerran opintoja alkuun jälkijunassa, ja hajosin jo ensimmäiseen esseeseen. Olen odottanut kyllä innolla taiteellisentieteellisen tekstin pariin sukeltelua ja kirjoittamista, mutta tämä taideteksti on kyllä aivan jäätävän kamalaa. Lähtökohtaisesti voisin jo todeta, että mikäli sanaa ei löydy sivistyssanakirjasta, sen paikka ei ole tutkimuksellisessa tekstissa. Eikä missään julkaisussa ylipäätään. Yksinkertaisetkin asiat on esitetty taidekielijargonilla, eikä kappaleesta pääse seuraavaan ennen kuin on kääntänyt tekstin googlella Taidetekstistä Suomenkielelle. Tällainen teksti ei vaan palvele tarkoitustaan, ja rajautuu erittäin pienelle kohderyhmälle. Itse sisältö on hyvä ja mielenkiintoinen, kunhan pointin saa ensin käännettyä suomeksi.

Nooh mutta blogi aukesi taas pitkästä aikaa sen takia, että opintoihin kuuluu myös tällainen omaelämänkerrallinen reflektointi ja päiväkirjaaminen. Tämä blogaaminen on ollut itsellä luontainen menetelmä ennenkin, ja toimi myös kandin opinnäytteen pohjana. Joten sama edellä maisteriin! Tai siis amk - kielellä AMK:sta YAMK - tutkintoon. Same but different.

Tarvitsee siis alkaa päiväkirjailemaan. Ohjeistuksen mukaan päärooli on ammatillisessa työskentelyssä, mutta koska kyse on taidetyöstä, on sen irrottaminen arkiminästä mahdotonta. Joten. Jatketaan samalla linjalla, mutta päivitysväli alkaa tässä tihentymään dramaattisesti. Jotta ei menisi ihan spämmiksi, taidan tuottaa matskua viikkokatsauksina. Ehkä. Katsotaan.


Tässä nyt siis töttöröö läppäri sylissä ja melkein kahvikin. Vaihdoin kitaroihin patterit, ja sain pitkästä aikaa sähköakkarinaikkarin plugin ja loopperin päähän. Siitä se riemu repesikin, ja naputtelin aamukolmeen (terveisiä vaan naapurit). Olemme siis tässä joutessamme muuttaneet omakotitalosta rivariin ja hieman on taiteilijalla totuttelua tällaiseen kuin "hiljaisuusaika". Yöllisen säveltaidesession jälkeen lapsi A toimitettu kouluun ja lapsi B päiväkotiin, ja sitten esseetä jatkamaan. Maanantaina piti palauttaa, mutta "konsultointimatka" Tampereelle esti tämän; Perjantaina lähdin matkaan. Sain "konsultoinnin" lomassa tehtyä yhden kouluhomman, mutta esseelle ei ollut mitään saumaa, kun aloin perehtymään lähdetekstiin: kohdatessani taidetekstin masennuin keskivaikeasti ja ratkesin hätäpäissäni ryyppäämään. Kun lopulta selvisin ja löysin Tampereelta maanantaina ulos kaikki tammerjoen sillat taustapeilissä liekeissä loimottaen, jouduin vielä taklaamaan rästissä olleen ylppärikuvatoimituksen ja muutamat promokuvat. Takana ja hiukan vielä päälläkin olevan muuton ja kuukauden (kyllä! kiitos stressin) kestäneen kuumeilun ja jonkinnäköisen keuhkotaudin vuoksi hommat ovat lykkäytyneet enemmän kuin liikaa. Niin ja tein minä tuossa muuten myös levynkansitaidetta Klasulle, jonka onneksi saan niputettua opintoihin. Joten sinänsä tässä ihan asiallisessa työn touhussa.

Nyt siis lopulta esseen parissa ja muutakin tehtävää vielä olisi. Vuodessa pitäisi valmistua ja tietää todella tiukkaa ja hallintaa vaativaa aikataulua. Heti ensimmäisen opiskeluviikon perusteella voisin nähdä tässä olevan ajanhallinnan kannalta tsemppaamisen varaa.



Klasu levynkansitaiteineen konsertoi Turussa Bar Kukassa 19.10, kannattaa kuleksia mestoille!

Linkki Facebook - tapahtumaan