Taiteilua opinahjossa

Maalauskurssille osallistuminen on jäänyt valitettavan vähäiseksi porvoon näyttelyn takia.. Pohjustukset hoidin omalla työhuoneella, ja paikalle olen yrittänyt aina kuin mahdollista. Jotain pientä on tullu sudittua myös..


Rästityö. Asetelma sisätilassa. Ihan hauska pieni öljymaalaus.

Alla luonnoksia naisfiguurimaalauksesta, vapaa aihe. Tulossa tempera&öljy-tekniikalla toteutettava n. 100x150 maalaus. Luonnokset on öljyllä paperille, eli tämmösiä kuullottomiahan nämä..




Asetelmamaalauksesta en julkaise kuvaa :B

Hautomo

Munasarja


Pesämuna


Munakas(si)


Muna Lisa


Munapää

Pienet on ongelmat meillä

Sally Anthony - So Long

Pohjustelua

Kouluduuneja varten on valmistettava liitu- ja puoliöljypohjia.
Olen itse pohjustellut gessolla joka on ihan kelpo pohjuste, mutta koska se on ollut käytössä verrattaen vähän aikaa, ei ole tietoa vielä että miten se vaikuttaa ja säilyy seuraavat parisataa vuotta. Gesso on muovisen oloista ja värit eivät painu paljoa jos pohjustaa hyvin, pinta on sileä ja kiiltävähkö ja pensseli kulkee sillä hyvin. Liitupohja taas on imevää ja antaa kuvalle himmeyttä, joskin pohjaa voi eristää dammarilla jolloin se ei imaise kaikkea kuultoa.
Liitupohjaan olisi kyllä ehkä syytä siirtyä, koska se olisi pidemmän päälle varmaan huokeampaa kuin gesson ostaminen. Listasin tähän nyt reseptejä ja muuta nippelitietoa maaliaineista ja sideaineista..

Materiaaleina on:
Kangaspohja
2 mdf-levyä

Tarkoituksena on valmistaa 1 puoliöljy ja 2 liitupohjaa. Liitupohja on imevämpi ja himmeämpi, ja puoliöljystä käytetään myös nimitystä Tempera-pohja.


DOERNERIN MUKAAN (Max Doerner – Maaliaineet ja niiden käyttö taidemaalauksessa, kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Turku 1954, Lounais-Suomen Kirjapaino Oy, 8.painos)
Alkup. teos Malmaterial und seine verwendung im bilde

LIIMAUS

Eläinliimat, jotka on keitetty nahoista, luista ja rustoista, puhdistettu rasvasta ja paksunnettu, ovat valkuaisaineita. Ne turpoavat kylmässä vedessä ja liukenevat kuumassa. Tehdasmaisesta valmistuksesta siihen jää usein vapaita happoja tai emäksiä, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti väriaineisiin ja olla vettäimeviä. Happoisuus voidaan todeta kastamalla pala sinistä lakmuspaperia liimaliuokseen. Hapot värjäävät sen heti punaiseksi. Lisäämällä tipoittain soodaliuosta voidaan happo neutraloida.

KÖLNINLIIMA eli nahkaliima on paras liima pohjustustarkoitukseen. Sitä on kaupassa erikokoisina levyinä ja hiutaleina. Hyvää laatua todistaa liiman kirkkaus, kuplista puhdas koostumus, joka ei näytä samealta tai suorastaan palaneelta, samoin terävät reunat, selvä verkosto ja simpukkamainen, ei sileä taittopinta sekä särkymislujuus. Mutta ratkaiseva on suuri turpoamiskyky. Liimalevy ei saa hajota vedessä. Se ei saa värjätä vettä ja sen on turvotessaan saatava ainakin kaksinkertainen painomääränsä ja samalla huomattavasti laajennuttava. Turvotettua levyä lämmitetään kohtuullisesti samassa vedessä, kunnes se kokonaan liukenee. Liimaa ei saa keittää. Liima menettää keitettäessä sitomisvoimansa. Jäähtynyt liima jähmettyy. Lievästi lämmitettäessä se jälleen käy juoksevaksi. Hyvä kölninliima ei ole vettäimevää; se on enimmäkseen heikosti emäksistä.

LUULIIMA, ja rustoliima ovat hyvin happopitoisia, kölninliimaan verraten ala-arvoisia laatuja, joita usein myydään jyväsinä eikä levyinä ja joita nimitetään helmiliimaksi.

JÄNISLIIMAA voidaan käyttää kölninliiman asemesta. Se on hyvin kiinnityskykyistä. Ranskalaista valmistetta pidetään parhaana.

Liimaa turvotetaan mielellään vuorokauden ajan.


KIPSI- TAI LIITUPOHJA on imevä ja öljytön. Se antaa väreille ilmavuutta ja kauniin himmeyden.

Valmistus:
1. Ohuesti siveltävät liimakerrokset:
70g kölninliimaa 1000 grammaan (1 litra) vettä

Kuivumisen jälkeen seuraa pohjustus:
2. yksi tilavuusosa luonnonkipsiä tai liitua ja yksi tilavuusosa sinkkivalkoista

Sekoitetaan hyvin 1-3 tilavuusosaan vettä, kunnes seos on täysin vailla kokkareita (kokkareita muodostuu jos liitu tai sinkki on huonosti jauhettua. Kokkareisen vellin voi pusertaa siivilän kautta pohjustuspensselillä painellen). Sitten lisätään yksi tilavuusosa hiukan lämmitettyä, notkeata liimavettä ja tämä sekoitetaan hyvin vesihöyryssä lämmittäen.

Jos halutaan kitata (täyttää) pohja, niin otetaan enintään yksi tilavuusosa vettä .Jos pohja levitetään siveltimellä, lisätään siihen 2-3 tilavuusosaa vettä täyteaineiden sekoittamiseksi, ja seos sivellään kahtena tai kolmena ohuena kerroksena. Kerroksen kuivumisaika n. ½ tuntia.



PUOLILIITU tai TEMPERAPOHJA (puoliöljypohja) valmistetaan seuraavalla tavalla:

1. Liimasivelyt liimaliuoksella, suhteessa 70:1000

Liimakerroksen kuivuttua:
2. Yksi tilavuusosa liitua tai kipsiä, yksi tilavuusosa sinkkivalkoista ja yksi tilavuusosa jäähtynyttä liimavettä
hämmennetään voimakkaasti yhteen. Sitten seokseen tiputetaan pellavaöljyvernissaa samalla kun seosta lievästi lämmitetään vesihauteessa. Pellavaöljyvernissaa (keitetty pellavaöljy) voidaan ottaa 1/3 tai ½ tai 2/3 tilavuusosaa aina sen mukaan halutaanko pohja enemmän tai vähemmän imeväksi. Kun vernissa on sekoitettu liuokseen, lisätään siihen vielä voimakkaasti hämmentäen tipoittain 1 tilavuusosa vettä.
Tätä liuosta sivellään mahdollisimman ohuesti kahdesti tai kolmasti pohjaan. Liimavesi jähmettyy jäähtyneen liimaliuoksen seistessä pitemmän aikaa kylmillään .Ennenkuin se pohjustusta varten sekoitetaan täyteaineihin, on se muserrettava pieniksi murusiksi. Kaikki nämä toimenpiteet ovat hyvin tärkeitä, koska pellavaöljyvernissa muuten ei yhdy liimaan ja täyteaineihin emulsioksi.
Tärkeää on myös, missä järjestyksessä aineet lisätään liuokseen. Jos pellavaöljyvernissa lisättäisiin ennen liimaa, niin sinkkivalkoinen yhtyisi pellavaöljyvernissan kanssa liukenemattomaksi kimpaleeksi eikä enää imisi liimaa.
Kaikki pohjusteet, mutta erityisesti öljypitoiset, on siveltävä mahdollisimman ohuesti ja ohennettava niin että niitä on helppo sivellä. Paksu kerros halkeilee, kun taas kaksi kolme päällekkäistä ohutta kerrosta kestää.
Puoliliitupohja sisältää vesipitoisia osia (liimavettä) ja öljyisiä rasvaisia aineita (pellavaöljyvernissaa) yhtyneinä emulsioksi. Tähän perustuu temperan luonne.

Pohjustusseoksen täytyy olla jäykkää, kun siihen sekoitetaan öljyä, silloin se imee helposti öljyvernissan, joka hämmennetään siihen tipoittain siveltimellä. Kylmä, jähmettynyt liitupohjaseos soveltuu sen vuoksi sangen hyvin puoliliitupohjan valmistamiseen, kuuma ja sen takia juokseva ohut pohja imee huonosti öljyä, joka poistuu siitä taas pian.


Vielä muista aineista: (myös muuta kuin Doerneria:)

TÄRPÄTTIÖLJYT(tärpätti, tärpättiesanssi)
Maalarille tärkein ja verrattomasti paras kaikista eteerisistä öljyistä. Sitä saadaan erilaisten havupuiden palsamista (pihkasta) tämän juoksevana ja haihtuvana ainesosana tislaamalla sitä vesihöytyllä, mutta ilman painetta.

RANSKALAINEN TÄRPÄTTI on valmistettu merenrantamännyn pihkasta useita kertoja tislaamalla. Kaikkein arvostetuin ja parhain tärpättilaatu. Käytetään öljyvärien ja pulloaineiden ohentamiseen ja välineiden puhdistamiseen. Tärpätillä on suurempi värin kostuttamiskyky kuin lakkabensiinillä, koska se on jonkin verran rasvaista.

HAJUTON TÄRPÄTTI
Hiilivetyseos, joka ei sisällä aromaatteja. Tämä aine ei ole tärpättiä, vaikka sen kauppanimi onkin “hajuton tärpätti”. Arvoton maalinesteenä, mutta käy välineiden puhdistukseen.

PELLAVAÖLJY
Kylmäpuristettua pellavaöljyä. Käytetään maalien sideaineina ja maalinesteissä.

PELLAVAÖLJYVERNISSA
Pellavaöljyvernissaa valmistetaan keittämällä pellavaöljyä siihen lisätyn kuivatusaineen kanssa. Kuivuu vuorokaudessa. Käytetään pohjusteissa. Sen sijasta voi hätätilassa käyttää tavallista pellavaöljyä, mutta tähän tulee sekoittaa 1 prosentti sikkatiivia, ja kuivumisaika venyy 10 päivään. Ei teoksen loppuvernissaamiseen.

GESSO
Synteettinen, rasvattomille pinnoille sopiva yleispohjuste. Voidaan käyttää kaikille väreille. Synteettinen gesso on verrattaen uusi tuote, joten sen kestävyydestä taideteoksen pohjana ei ole varmuutta. Nk. akryyligesson sideaine on puhdas akrylaattien ja/tai metakrylaattien homo– tai kopolymeeri. Lisäksi markkinoilla on gessoja, joiden sideaine on halvempaa polyvinyyliä, jonka mm. jousto-ominaisuudet ovat huonommat* verrattuna akryyligessoihin.
*Synteettisten polymeerigessojen koostumus ja niiden käyttäytyminen keinotekoisissa ikääntymistesteissä, Mari Kaukovalta, Espoon-Vantaan akk konservoinnin päättötyö, 1997


TAIDEAKATEMIAN RESEPTIT

Liima: 50-70g helmiliimaa litraan vettä

LIITUPOHJUSTE imevä ja rasvaton. Öljymaalausta varten voi sivellä eristeeksi dammarvernissaa.
1 mitta liitua
1 mitta sinkki/tintaaninvalkoista
1 mitta valmista liimaa

Kuivat aineet sekoitetaan, lisätään liima vähitellen ja lämmitetään vesihauteessa.
1-3 mittaa vettä lisätään vähitellen kunnes pohjuste on sopivaa levitettäväksi. Levitetään useana ohuena kerroksena.


Ohuita kerroksia levitetään kankaalle useita ristikkäin edellisen kerroksen täysin kuivuttua, kunnes pinta on tasainen.

PUOLIÖLJYPOHJUSTE kuivuu hitaasti ja kellastuu, mutta on hieman liitua joustavampi.

Valmistetaan kuten liitu, mutta ennen vettä lisätään tipoittain ¼-1/2 mittaa pellavaöljyvernissaa.

Miten se sitten meni - ripustus ja avajaiset

Minulla oli ti-ke yön Peltosten kärry, johon piti aamulla lastata omat taulut ja karauttaa sitten Naantaliin jossa E:n j A:n työt odottivat lastaamistaan. Tarkoitus oli siis olla klo 08 Naantalissa. Onneksi E tajusi suorittaa varmistussoiton klo 07, että olenko jo pakkaamassa. Nukahtamislääkkeellä n. 5-6 tuntia sitä aikaisemmin nukahtaneena, en ollut herännyt herätyskellon rätkytykseen vaan olin onnellisesti unilla enkä tietenkään tajunnut ollenkaan että mistä E puhuu soittaessaan.

No. Niin nopeasti ei ole maailmanhistoriassa ikinä pakattu autoa ja tankattu. Siinä hätäkässä napsautin taivaannaulan kehyksen kulmasta auki. Lopullisesti se rasahti rikki kun sitä nostettiin seinälle Porvoossa.

Mutta. Naantalista päästiin lähtemään joskus yhdeksän jälkeen, eli ei oltu pahasti aikataulusta jäljessä. Muutaman pysähdyksen jälkeen oltiin Porvoossa joskus yhdeltä.


Ripustus alkakoon!

Töitä oli mukana rutkasti, koska tilan koosta ei ollut varmuutta (olimme saaneet tilasta jo ainakin kolmet eri mitat, pohjapiirrosta tai kuvia tilasta ei saanut sen enempää mitä verkkosivuilla oli). Pari poraa oli myös ja viljalti proppuja ja ruuveja, koska olimme siinä käsityksessä että kaikki seinät olisivat kiveä, ja että taidehallilla ei olisi omia ripustusvälineitä. Se paljastuikin ainoaksi oikeaksi olettamaksi tämän näyttelyn osalta. Mutta, itseasiassa vain yksi seinä + tolpat olivat kiveä. Tässävaiheessa päivää saamme myös kuulla että toimittamistamme kutsareista on otettu kopioita ja postitettu 350kpl sovitun jo toimitetun 350 kutsarin lisäksi, ja tietysti meidän laskuumme. Julisteitakin taas oli kuulemma hirveän paljon, vaikka niitä pyydettiin ao. paikasta juurikin se summa, mikä toimitettiin taidehalliin. Ja luonnollisesti yhtään niistä ei ollut lähtenyt jakeluun ennen avajaispäivää. Tunnelma on katossa.
Työt oli seinällä, Kotkan maisemakuvia lukuunottamatta, iltaan mennessä.
Sitten kaahattiin yöksi Kotkaan, ja siidereiden jälkeen painuttiin pehkuihin.

Aamulla noustiin kirjoittamaan teoslistaa. Suomeksi ja ruotsiksi. Arvuuttelemme onkohan taidehallin nettisivuilla mitään tiedotetta tai kuvia näyttelystä. Toimitimme vain A:n teoskuvia, ja koska siihenkään sähköpostiin ei koskaan vastattu, jätettiin loput lähettämättä. (tarkistin myöhemmin, ei ollut mitään kuvausta näyttelystä sivuilla). Samaan aikaan Porvoossa näyttelyn julisteet lähtevät vasta jakeluun. Kolmen maissa oltiin Porvoossa niitä listoja painattamassa (taidehallissa ei ole tulostinta eikä kopiokonetta)(eikä kaupungin painatuskeskuksessa koneet ja kopiokoneet verkossa, joten kävimme kinumassa tulosteet ensin jostain kulttuurikeskuksesta), neljään mennessä oli avajaistarjoilutkin haalittu ja oltiin taas taidehallilla. Laitamme valaistuksen kuntoon. Huomaamme, että taidehallilla ei ollutkaan niitä tarjoiluastioita nimeksikään.


Ja näin ne säädetään.

Käydään äkkiä syömässä, laitetaan booli valmiiksi ja otetaan äkkiä kuvat kun vielä keretään ennenkuin on tupa täynnä..


Anna


Minä


Essi

Jännitys tiivistyy... tehdään ensin vain puolikas annos boolia, niin ei mene kaikki sitten heti. Toivottavasti kaksi dippikastiketta riittää vihanneksille ja lastuille. Toivottavasti tarjoilu kelpaa vieraille. E ja minä unohdettiin vieraskirjat kotiin, joten kopioimme annan kirjasta sivut omaan kirjaan sitten myöhemmin.


Vähän jo jännittää!

Ja tältä siellä näytti sitten ennen avajaisten alkua:







Ja tältä näytti tungos avajaisten aikana:



Paikalle pakotetun Matin lisäksi avajaisiin tuli Kitta, pari ikäihmistä ja pari taiteilijaa joista toinen vei boolin.

Tila on kyllä vakuuttava, varsinkin sitten kun koko tilaan saadaan valaistus, ja on käyttökelpoinen monentyyppisissä kokonaisuuksissa. Ehkä taidehallilla on vielä jonkinlaisia kasvukipuja.



Tämä työ on välillä myös tällaista. Oli kuitenkin ihan hauskaa.
Onneksi taidehallin henkilökunta oli kuitenkin iloista ja avuliasta sakkia.

Avattu

Porvoon näyttely avattu. Avajaisten kävijämäärä oli huikeat 6 ihmistä. Mikä teitä Porvoolaisia vaivaa?? 700 kutsukorttia lähetetty eikä yksikään kutsutuista saavu paikalle. Porvoon taideväki sahaa omaa oksaansa kun eivät tue edes oman taideyhdistyksensä toiminnan kannattavuutta osallistumalla ja olemalla aktiivisia.
Puitteet ovat upeat ja sijainti hyvä kunnon taidekeskukselle, mutta tuolla tavalla siitä ei kyllä kestävää toimintaa saa millään. Hävetkää, porvoolaiset.