Fridan valokuvanäyttely lähestyy! No mutta mitäs täällä sitten maalataan?
Pigmenttisiirtoja!
Tuolla on siis alla mustavalkoinen mustesuihkuvalokuva, joka maalauksen kera siirtyy sitten kankaalle ja saa seurakseen vähän lehtikultaa! Tai siis lyöntimetallia. Todella herkullisen näköinen tämä maalipinta tältä "nurjalta" puolelta, saas nähdä miltä näyttää toiselta puolelta. Tämä tekniikka on siitä hauska että ei tiedä mitä on tullut taiteilleeksi ennen kuin on hiertänyt paperin kuvasta irti. Osa maalauksesta näkyy valokuvan musteen läpi, osa ei. Ja vaikka kuinka maalailen tähän päälle niin se ensin maalattuhan näkyy sitten tuolla oikealla puolella päällimmäisenä eikä nämä vimpat kerrokset sitten näy välttämättä ollenkaan. Pakko maalata silti. Toisella puolella jatkan tarvittaessa öljyllä. Ihanaa tällaista valokuvan ja maalauksen sekakäyttöä. Jännittävää esittää nämä valokuvateoksina.
Mediumin kuivuessa on hyvä viritellä valokuvauskamoja ja harjoitella hyvien arvojen etsimistä. Ne tuntuukin löytyvän paljon helpommin kun ei ole yhtään itkevää ihmisentainta samalla hoidettavana :D Tämmöinen omakuva sitten. Läpiampuva sateenvarjo on ylävasemmalla ja master-salama sojoittaa varjoonpäin. Tuohon oikealle olisi tarvinnut toki jotain heijastavaa mutta jäi ajattelematta niin pitkälle.
Erittäin hyvältä tuntuu työskentely pigmenttisiirron kanssa. Toivottavasti tulos täsmää tunteen kanssa ja kaikki sujuu ongelmitta. Tykkään ainakin näistä valokuvista.
Välttämättä halusin työskentelymusiikiksi tänään Damien Ricen O - levyn. Hukassa oli se tietysti, kuten kaikki mitä ikinä milloinki tarvitsee. Onneksi on spotify ja line out läppärissä. Damienin jälkeen Passengerin All the little lights. Semmoista tänään. Pus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti