No kun ostin tuon uuden kameran, niin olihan siihen sitten salama hankittava.
Nyt jo vähän nolottaa se salamaa vastaan meuhkaaminen. Eikä ne edes ole hankalia.
Olisinhan minä tämänkin vastavalokuvan voinut toki valaista valkoisella paperilla:
Sensijaan käytin nyt salamaa.
Ilman välkkyä, valotusmittarin avulla "oikeaksi" arvioituna se näytti tältä^.
50 millin 1.8 tuo oman pehmeän efektinsä, mutta tämä hempeä valo on peräisin minisoftobxin läpi ammutusta salamasta eikä lightroomin nappuloista.
Ja tämä on kuvattu illalla. Oli siis melkein pimeää. Softboxin läpi salama, kattoon heijastettuna. Ilman salamaa tämän valoisuuden olisi saanut vain jalustalla ja pitkällä valoitusajalla, ja puuroahan se olisi ollut.
Eli. Olen nöyrtynyt ja oppinut läksyni. Ja kuten asiaan kuuluu: kun opitaan jotain uutta ja innostutaan, niin asioilla on tapana eskaloitua käsistä. Niin tässäkin tapauksessa. Koska tämänkin päivityksen pari ekaa kuvaa, parannuksista huolimatta, olivat vielä kaukana 'täydellisestä', olen jo tilannut läpiampuvat sateenvarjot ja salamajalustat. Ja niitä salamalaitteita tosiaan on kaksi. Ja perus kirkas bounce. Ja vielä kupumallinen flexdome-hajoitin on tulossa. Ja seuraavaksi askartelen lakanasta suuuuuren hajoittimen johonkin hulavanteeseen, jotta paremmin valoitetusta tulisi ihana, pehmeä ja kaunis ja täydellinen! Olen yhtäkkiä muuttumassa kuvia rakentelevaksi strobistiksi, enkä oikein tiedä miksi: mitä tarkoitusta tämäkin nyt sitten palvelee, jää nähtäväksi. Toistaiseksi harrastusta, joka on kääntymässä valon bongaamisesta sen tekemiseksi. Pari juttua olen lupautunut muille kuvailemaan (mm. veljeni häät, voi hemmetti), enempää en uskalla (miksi uskalsin edes sen? Täytyy jo ruveta harjottelemaan..). Mitähköhän tästä nyt sitten tulee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti