Selasin blogia alkuunpäin ja hämmästyin sinänsä, en muistanut ollenkaan kuinka pitkään olen tätä jo naputtanut. Sisältöä löytyy 3 eri asuinpaikan, parin eri työpaikan, kolmen eri näyttelyn, opintojen aloittamisen, painavan unettomuus-väsymys-sairastelujakson ynnä muun verran. Ynnä muun sellaisen mitä ei pysty edes kirjoittamaan todeksi. Vuosien henkiset ja vähän fyysisetkin turpaanottamiset ja turpaanvedot. Tajusin sen että olen kokoajan odottanut sitä 'kohta helpottaa' - jaksoa. Kohta rahatilanne on kunnossa. Kohta autotilanne on kondiksessa. Kohta helpottaa koulun kanssa. Kohta stressi kaikkoaa. Kohta pystyn elämään niinku normaalit ihmiset. Tajusin, että odotan sitä vieläkin. Kelalta ei ole kuulunut kesäopintotukia, joten luojan kiitos tässä kuussa tulee ihan hyvin myyntiä. Silti en olisi selvinnyt tästä kesästä hengissä ilman rahallista tukea.
Se hyvä kausi alkaa vielä. Juttelin kaverin kanssa suosta ponnistamisesta. Miten lopulta kun on päässyt koivilleen lennettyään ensin naama edellä suon silmäkkeeseen, osaa arvostaa sitä, että pystyy rämpimään ylös kerta kerran jälkeen. Jotkut on turvallaan näreessä halki koko elämänsä ja joillain se elo menee sileesti ja ongelmattomaksi. Siinä on helppoa arvostella ja arvioida ihmistä, jos ei ole koskaan kokenut mitään mustelmaa vakavampaa. Kukaan ei ole kuollut, on aina ollut terve, on aina saanut töitä, harvoin edes krapulassa. Ja sitten on ne toiset.
En siitä huolimatta että näköjään elämän polkuja valittaessa mä valkkasin sen mutkaisen ja kuoppaisen version. Mä tarviin niitä äärilaitoja. Ihan tätä työtänikin ajatellen. Koita siinä sitten tehdä ja ammentaa jostain, jos ei ole mitään muuta kuin tasaista järvenpintaa koko elämä.
Joten bring it on. Kestän mitä vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti