Kannustajalle, innostajalle, korvaamattomalle avulle ja neuvojalle. Ystäväni isälle, esikuvalle.
Kun unessa lähden kulkemaan loputonta polkua kuoleman varjon laaksossa
anna tuskan väistyä sivultani,
anna pelon väistyä,
anna ahdistuksen väistyä pois luotani
sillä kuolema on meidän osamme,
yhteinen osamme
yksinäinen osamme,
kuolema on varjo, pimeä laakso ja
kuolema on
pimeässä askelten alla polku,
jonka päässä häämöttää jokin -
Kun valveilla lähden päivän monille teille ilon ja murheen laaksoissa, kaupungeissa ja kylissä
anna rakkauden ja toivon loistaa mielessäni,
anna ilon loistaa,
anna rauhan loistaa elämäni yllä
sillä elämä on meidän osamme,
yhteinen osamme,
yksinäinen osamme,
elämä on valoa ja varjoa, ja niiden alla näkymättömissä
myös elämä on askelten alla
salattu polku.
Lassi Nummi, Requiem 1990, Otava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti