Positiiviset ajatukset

Olen tässä istunut työhuoneen sohvalla jo hyvän tovin a) syömässä manteleita ja voileipiä b) tuijottelemassa tuota ihanaa, ihanaa maalausta c) tuijottelemassa tämän suloisen, suloisen tyttöni kuvaa:

Suloinen pieni :) Ylpeydellä haluan myös ilmoittaa että pikku virpoja osoitti eilen tomerasti sormellaan taiga-koiraa ja sanoi TAIGGA! Useasti hän onkin sanonut aikka (taiga) eitta (neita) ja kerran aamiaisella kerjääviä koiria katsellessaan sanonut ihan selvästi taiikka, neittta, mutta tämä eilinen taiga oli niin selkeästi äännetty että oksat pois! Neiti tykkää kovasti koirista eikä ookkaan mikään yllätys että osaa sanoa taiga ja neita ennen kuin pappa ja mamma... :D

Olen ihan huikean, älyttömän, sairaan tyytyväinen tuohon maalaukseen ja kertakaikkiaan - olo on, uskaltaako sanoa ääneen, TYYTYVÄINEN. Enemmänkin: Onnistunut, levollinen, iloinen, jopa niin paljon että maalausta tarkastellessa ihan kuristaa kurkusta ja puristaa rinnasta ja vääntää vatsasta, ja ehkä jopa pieni liikutuksen kyyneleen tapainen on silmäkulmassa. Onnistuin siinä mihin pyrin, ja tiedän nyt myös selkeästi mitä teen seuraavaksi. Saman, mutta kolme kertaa suurempana! Harmaan tilalla ehkä musta, tai valkoinen. On niin hyvä olla nyt, että hirvittää. Ei ole aprillia. Tuntuu että lopultakin homma lähtee lentoon.. että voi vaan maalata ja kaikki sujuu jouhevasti. Mikäs tässä ollessa, kun näyttelyitä pukkaa ja maalaaminen maistuu! Mahtavaa päivää!