Olen tässä työhuoneelle pääsyä odotellessa kaivellut kuolemaa maalaustaiteessa. Aloittaen tietysti Googlen kuvahausta. Teeman käsittely on melkoisen monokromaattista ja ilmaisultaankin homogeenistä. Mädännäisyys, haavat, arvet, kauhu ja väreistä sininen, harmaa, musta ovat yliedustettuna. Toisaalta on myös kaunista nymfimäistä kuolemaa.
Ajattelin pysytellä itse samalla linjalla. Kuten tuossa edellisessä keskustelussani taiteen kanssa tuli pohdittua, teemaa ei voi olla irrottamatta työstään. Ihan sama mitä maalaa ja miten maalaa, kaikki on sisäänkirjoitettuna. En näe itse mitään valtavaa tarvetta lähteä kurjistamaan ja kauhistamaan. Sen sijaan kiinnostaa symboliikka. Kuihtuneet kukat ja herkullinen nature morte - vanitas - asetelmalainaukset (kukapa olisi uskonut että kaikkien koulussa kärsittyjen asetelmamaalausten jälkeen sitä alkaisi tekemään ihan omasta halustaan? Kaiken lisäksi on alkanut mieli ruveta piirtämään kipsipäitä ja krokeja) yhdistettynä itselle tyypilliseen valuvaan ja värikkääseen muotokieleen.. Kuolema on läsnä, muttei ammu. Aivan kuten tavallisessa arjessa, joka päivä. Ei siten että sitä pitäisi jatkuvasti kelata vaan aistia, että päivät eivät ole loputtomia. Jokaiselle asialle löytyy viimeinen kerta.
Valtava valaistumisen tunne väistyy tässä pikkuhiljaa kun pitäisi saada työt alkuun. Tilalle hiipii levottomuus...
Eritoten kiinnostaa tehdä oma tulkinta teemasta Death And the Maiden. Alla muutama esimerkki tästä kuvasta eri taiteilijoilta (kaikki siis samannimisiä teoksia):
 |
Egon Schiele
|
 |
| Munch |
 |
| J. P. Lynch |
 |
| Jaroslaw Datta |
 |
Rachel Bessin maalaus tulee jo hyvin lähelle
|
Ajatuksissa on myös musta koira, kissa ja joutsen. Nämä klassiset. Aloitetaan nyt kuitenkin korpilla..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti