Valoa tunnelin päässä (onko se juna?)

Allukka on erittäin innostunut ja hyvä kokki, mutta huono syömään. William on taas erityisen lahjakas syömis- ja minä juomapuuhissa, joten asiat ovat hyvässä tasapainossa siinä suhteessa. En nyt viittaa tällä ryypiskelyyn vaan jos olisi mahdollista elää mehuja juomalla, niin eläisin todellakin niin (kuvan pullo ei kuitenkaan ole viinaa eikä mehua, vaan oliiviöljyä neidin keitoksiin). Heikoin lenkki olen kuitenkin minä, jonka pitäisi siivota toiminnan jäljet, mutta olen siinä sittentaas todella, todella huono. Joten kello 22:00 istun tässä syömässä suolatikkuja sen sijaan että olisin siivoamassa keittiötä.

Kerkeehän sitä.

Mutta siitä valosta tunnelin päässä! Olen nukkunut kaksi edellistä yötä jopa melkein hyvin, ja olo on kuin uudestisyntyneellä. Tässä jo kolmisen viikkoa olen nukkunut aivan älyttömän huonosti, heräillen kokoajan katsomaan kelloa, ja unta saa joskus kahden maissa. Ja sitten heräillään tunnin välein, ja 05:30-06:30 William herää aamiaiselle. Joten päivät ovat menneet aika ankeassa sumussa. Nyt jo jaksoi saada jotakin aikaan, ja jopa kakarat kunnon kylpyyn eikä vaan suihkun alle. Nyt vaan tosiaan toivon, että valo tunnelin päässä ei ole se juna vaan jotakin aivan muuta! Eteenpäin sanoi marsu paskassa.