Päiväuniaika, kahvia ja Sigma 28-70mm f2.8-4 DG!

Pehmeää, kovin pehmeää. Ja ah niin rakeista, sillä isoarvo oli varmaan tuhannen luokkaa.

Haapakosken Henkka fiilisteli uudella kamerallaan facebookissa, ja minä tietysti heti speksejä kyselemään. Tai lähinnä että ooh, oliko kallis? Jotenkin se keskustelu sitten ajautui siihen, että paljastin mielihaluni hankkia jonkun laajakuvalinssin. Zoomin mielellään. Hyvällä valovoimalla, ja halvalla. Laiskan ja köyhän sisäkuvaajan kakkulan siis. Henrik vinkkasi www.kameratori.fi - sivustolta löytyvästä Sigman pylpyrästä joka oli alle satasen. En tiedä mitä siinä sitten oikein tapahtui, mutta nyt se Sigma on tuossa 1D:ssä kiinni. Hupslui!

Ja juu, ei minulla olisi siihen varaa. Sain kummeilta syntymäpäivänäni rahalahjan, jonka upotin nyt sitten tähän. Ja miten olenkaan tullut toimeen ilman!? Nyt tulee sitten hurja kuvapostaus, koska pitäähän sitä nyt sitten kokeilla.

Päiväuniherkku.

Tätä linssiä on haukuttu valoisasta päästään tosi pehmeäksi, ja juu, sitä se on. Vasta nelosesta alkaisi käyttökelpoinen alue. Tässä vitosen aukolla, iso on 1600 ja aika 1/50 putken ollessa täysin auki. Olosuhde oli suhteellisen valoisa, joten vähän tuli yllätyksenä että joutui tuota isoa ruuvaamaan noin ylös että pystyi tuossa aukkoluvussa saamaan jotain kelvollista ulos. Ja kuva on todella pehmeä jo nyt tuosta ajastakin riippuen, mutta myös nopeammat kuvat ovat mössöä koska aukkoa piti sitten kasvattaa ja tarkennuspistettä ei tällä (70mm) etäisyydellä käsivaralla oikein löytynyt. Tai toki johonkin tarkensi (automaattitarkennuksella) mutta hyvin niukka on tarkkuusalue.

Kyllä! Minulta puuttuu puolet kulmakarvasta. Katsokaas kun minulla on sellainen
näppärä kulmakarvatrimmeri. Siihen pitäisi muistaa kiinnittää harjasosa terän päälle
aina ennen käyttöä että kyseessä olisi trimmaus eikä höyläys... niin, pitäisi...

En nyt kuitenkaan sanoisi että ne suuremmat aukot ihan käyttökelvottomia on. Tässä 3.2, 1/4000 ja iso 400. No isoa olisi voinut laskea juu mutta ei tuo määrä nyt enää niin kohise. Kuvasin käsivaralla (1D vaatii jo vähän muskelia selfie-touhuun ilman jalustaa) ja siis valoisassa päässä, käsivarren mitan päässä ja silti ihan kyllä kelvollinen on tämä. Ei siis ole ihan soosia toi oma naama tuossa kuten olisi voinut kuvitella, vaan ihan oletetulla tavalla sumea. Ei ole kyllä kuin nimellinen boke tässä jos canonin 50mm 1.8:n vertaa. Ei tule tässä nyt kuitenkaan ilmi mut kummiskin.

Päiväuniherkku osa 2.

Flarettaa kyllä kovasti tämä vaikka käyttää vastavalosuojaa. Hiukankin kun kuvaa vasta/sivuvalossa niin pyrkii kuvaan heijastusta mukaan, en samanlaista herkkyyttä tähän ole havainnut canoneissa. Yllä ollaan suorassa vastavalossa ja olen ratkennut jälkikäsittelemään kuvan. Linssiä parjataan myös keltaisuudesta, en ainakaan tämän näytön tiimoilta huomaa moista lainkaan. Yleensä lisään keltaista kuitenkin joten ehkä sitten sattuu just mun silmään hyäks.

Putki auki kuvatessa tulee kyllä vignetting- fiilistä kulmiin. Ei haittaa. Hyvä.
Lisään sitä kummiskin efektinä lightroomissa. Useimmiten sitä pidetään
kummiskin optiikan ongelma-asiana. Itse pidän.

Mutta tuntuupa kivalta kuvata zoomilla pitästä aikaa, pidemmän tovin pitänyt sitä 50mm nakkia kiinni kokoajan. Olisi pitänyt hankkia tämä linssi jo ennen hääjuhlia joissa olin kuvaamassa, niin ei olisi tarvinnut aiheuttaa ihan niin paljoa hämminkiä kuvatessa. Kuvasin kiinteällä olikosse 35mm jonkun kakkosen linssillä, joten sai rehvastella ympäriinsä kokoajan. Laiskana en jaksanut vaihtaa vähän valoisampaan tai vähän pimeämpään, mutta zoomattavaan, teleen. Mutta oikein kiva on tämä sigma. Passaa mainiosti arkikäyttöön.

No juu zoomasin mä edellisenäkin päivänä. Sillä telellä. Alexandra seuraili vaaria peltohommissa :)