On toki luvattu taas "lämpenevää", mutta rupeaa näyttämään selvältä sen suhteen että kesä on tämän vuoden osalta vietetty. Mihin se meni? Kesä on jännä juttu. Sitä odottaa koko vuoden, eikä edes oikein huomaa että milloinka se alkaa. Juhannus on jo mennyt, kun oikeastaan herää siihen että hei, kyllä se kesä nyt on. On lämmintä. On huomennakin. Tai se ei ole aina täällä Suomenmaassa niin itsestäänselvää, joten hengenhädässä pitäisi rynnätä ovesta ulos nauttimaan jokaisesta auringonpilkahduksesta jota taivas tarjoaa. Siinä se kesä sitten meneekin huomaamatta ohitse. Itse ainakin olen huomannut sen, että juuri tuo hätäily tekee kesästä nauttimisesta niin vaikeaa. Ja siitä oppii jopa tuntemaan huonoa omatuntoa, kuten tämän kesän osalta on käynyt. Ei paljoa ole voinut nauttia, saatika kerennyt näyttämään nenäänsä ulkona. Tuskin ihan lähivuosina tulee yhtä hienoa ja lämmintä kesää, ja se meni aivan ohi. Se korventaa kyllä nyt kun syksy ottaa niskaotteen. Toisaalta syksyn tulossa on yksi hyvä puoli: osaa pysähtyä. Kesällä kun on kokoajan se tuli pyrstön alla että nyt pitää olla laiturilla ja pitää onkia ja olla ulkona ja metsässä ja marjastaa ja matot pestä ja nauttia aamukahvi terassilla ja ja ja tai kesä ei tunnu vietetyltä. Kokoajan vilkuilee hermostuneena kalenteria että kohta se on ohi, ja edessä taas arki ja pitkä pimeä talvi. Nauti nyt, NAUTI KUULETKO! MIKSET OLE ULKONA NAUTTIMASSA HIENOSTA KESÄSTÄ??? Ensi kesä sataa kummiskin läpeensä.
No, sinne se meni. Mutta siis se syksyn hyvä puoli: ei enää hötkyilyä. Vaikka arjessa sitä juuri riittää, on kuitenkin helpompi ottaa iisisti ja heittäytyä sohvalle ja kaivaa vaikka ne sukkapuikot. Ja polttaa kynttilöitä. Kesällä se tuntuu aiiivan väärältä. Mutta koskaan ei ole hyvä. Nyt on taas edessä se pitkä ajanjakso jolloin haikailee kesää, jota ei kuitenkaan osaa sitten hyödyntää. Valoa ja lämpöä. Sitä ei voi pussittaa talveksi.
 |
| Tämä tässä on vanhasta kanalasta pelastamani kanojen rehukaukalo joka on entisöity tällaiseen käyttöön. Pöytää koristaa Ebba-mamman perintönä saatu Heikki Orvolan tuikkulyhty, joita haluaisin haalia lisää.. |
Mutta syksyn tulon huomaa siitäkin että sisustuskuume ei ota laantuakseen (uusimpana juttuna tuo rehukaukalo), ja kirkasvalolamppukin on hohkannut ensimmäisen iltansa. Havainnon kesän väistymisestä teki myös Alexandra, joka aamulla totesi että onpa täällä pimeää. Oli tosiaan. Oli myös kylmä kylpyhuone, kylmä lattia, kylmä potta. Talvella kylppärissä on tosiaan ankaran kylmä. Kesämökkihän tämä on.
Lämminvesiboileri on sanonut itsensä irti ja pesukone ei oikein ota pesuaineita. Rannassa on toki upea asua, mutta rannassa sijaitsee myös kaivo. On siis kovin suolaista ja kalkkista vesi, joka johtaa kodinkoneiden tuhoon. Toista päivää pärjäillään nyt ilman lämmintä vettä ja ollaan tosi metsäläisfiiliksissä; ei tartte peseytyä suotta siinä kylmässä vedessä sillä huonosti peseytyvät vaatteet haisee muutenkin pahalle. Sekin muistuttaa tulevasta. Talvella on putket jäässä, sähköt katkeilee, lattiantasassa käy pureva viima. Holotna. Kohta se tulee.
 |
| Saariston lapset. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti