Perinteikäs taidekoulun tyttöjen galleriapäivä. Käväistiin ensin Auran Galleriassa josta poistuin näyttelyajan kanssa, eli jonkinnäköiset avajaiskokkareet olisi tiedossa vuoden päästä taiteiden yönä.
Siitä eteenpäin kohti Ars Novan aula cafe'a. Tyhjällä vatsalla ei tule taidetta katseleman, joten lounas ensin. Maistoimme sieniä; emme edelleenkään kollega Essi Peltosen kera pidä niistä. Toisin kuin kollega Anna Aho joka söi kakomatta kolme.
Ars Novan kattaus oli vähän pliisu. Suurimmalti osin samat teokset mitä oli esille viime- vaiko toissakesäisessä kokoelmanäyttelyssä. Ehkä suurimman elämyksen allekirjoittaneelle tuotti tuo yllä seisova ajatelma. Ilahduimme kyllä kaikki Jaakko Sieväsen suuresta maalauksesta, varsinkin kun sen vastakappale löytyi WAMin seinältä!
Valokuvakeskus Perissä on esillä koskettava setti valokuvia esineistä jotka ovat kuuluneet kiireellisesti sijoitetuille lapsille. Näyttely tarjoaa karua statistiikkaa: Vuonna 2013 yksi kymmenestä Suomessa asuvasta lapsesta oli lastensuojelun piirissä.
Kuvat esineistä eivät hirveästi koskettaneet: monotoninen tapa kuvata esineet mustaa taustaa vasten eikä autenttisessa ympäristössään teki kokonaisuudesta ehkä turhan toteavan tietopläjäyksen. Tekstit sen sijaan herättävät. On aivan älytöntä ja surullista miten lapset joutuvat heittopusseiksi laitoksista ja kodeista toiseen.
WAMin puolella oli kaikenlaista sekalaista. Ripustus oli osin vähän haastava. Joukosta löytyy helmiä, kuten tämä Kim Simonssonin tuore (2016) Moss Girl and Deer (Keramiikka, köysi, nailonkuitu).
Lauri Astalan Maailma on fantasian kartta - installaatio. Tämä on hauska.
Itse pidin tästä Paula Ollikaisen pienestä öljymaalauksesta "Juhlat" (2009).
Sami Lukkarisen pikselimaalaukset jakoivat mielipiteet, äänestimme jatkoon äänin 2/3. Eteenkin koimme nimen "Russian Bride" (oikeanpuoleisin maalaus) tukevan tekniikkaa jossa mielikuva on selkeä kaukaa mutta lähellä ei näytäkkään enää samalta.
Yleensä en lämpene tekstille valokuvassa ja näiden Jari Silomäen kuvienkin kohdalla olin eka et pthyi. Salaa olen dikkaillut kyllä ennenkin tätä "sarjasta Sääpäiväkirjani, 2001 - " kuvamaailmaa ja kyllä lämpenin kuitenkin taas näille Silomäen kuville, koska no, nämä tekstit ja kuvat vaan tekee niin nappiyhdistelmän. Nimenomaan sarjana.
Näyttelyn parhaan ripustuksen palkinto tuli yleisestä haastavuudesta huolimatta WAMille tästä Johannes Paavola - Erika Adamsson - yhdistelmästä. Ilmiselvän muodon lisäksi aikuinen lasten kanssa rannalla - teema, toisessa ennen lapsista pääasiassa huolehtinut nainen ja toisessa mies, ja kiinnostavana yksityiskohtana tuo miehen fallistinen avainnippu tuossa ikäänkuin osoittamassa kuinka roolit ovat muuttuneet ja lapsia hoitava mies onkin voimakas maskuliininen ja asioita hallinnassaan pitävä hahmo eikä tossu alle alistettu lapanen.
Taiteilijat Aho ja Peltonen Jan - Erik Anderssonin monrianismin armoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti