Otsikon mukainen tilanne universumin kanssa. Eilen ajelin autolla kotiinpäin ja universumi näytti minulle keskisormea: taivaalle muodostui vasten tummansinistä ukkosmassaa kirkkaan valkoinen nyrkin muotoinen pilvimuodostelma, josta sojotti ylöspäin sentteri. Fuk you too. Musta kissa juoksi yli tien. Ja niin juoksi toissapäivänäkin. Tuskin maltan odottaa mistä tässä nyt vihjaillaan kun kuitenkin niin putkeen mennyt viimeaikoina :D No, tosiasiassa minähän en mihinkään enteisiin usko, tien yli juossut musta kissa tarkoittaa sitä että mustalla kissalla oli kiire. Mutta lihavis riidois, niissä ollaan maailmankaikkeuden kanssa oltu hyvä tovi. Laihaa sopuakin se tässä tarjoilee kyllä.
Taiderintamalla on tullut "the tunne" siitä että punainen lanka on löytynyt. Tässähän olen viettämässä ns. "sapattivuotta", eli ei näyttelyitä sovittu ensivuodelle. Tässä kun on pari vuotta pakertanut jotakin näyttelyihin, on homman ydin päässyt pakoon. Tämän pitäisi olla toisinpäin, tai niin ainakin toivoisin, eli hyvää settiä tulee kokoajan ja on riittävästi, ja niistä koostetaan näyttely. Katse avajaisissa työhuoneella hikoilu vie voimat ja kuluttaa koko ydinajatuksen. Nyt haluan löytää varmuuden ensin.
Tämä tulee tietysti näkymään pankkitilillä joten olen nyt sitten itse se parjaamani taiteilija jonka paikka ei ole työkkärissä. Eli olen ilmottautunut työttömäksi työnhakijaksi. Tavoitteena ihan todella löytää työpaikka, ainakin auttamaan nyt tämän pahimman yli kun pitäisi uutta kotia etsiä ja pystyä ylläpitämään sitä yksin. Joskin myös tällä rintamalla on sovun mahdollisuus ilmassa roikkumassa. No, turhan aikaista sanoa juuta tai jaata, joten parempi varautua. Työpaikat ovat kyllä erittäin kiven alla. Jännityksellä odotan myönnetäänkö minulle työttömyystukea, tod näk ei.
Mutta miettinyt olen kovasti sitä mitä se työtön taiteilija oikein tarkoittaa. Enhän minä itseäni työttömäksi koe, kuten ennenkin täällä olen jupissut. Nytkin olen töissä. Moraalisen linjani vedän työttömyystuen nosteluun kuitenkin siinä että olen aidosti työnhaussa. Kai sitä taiderintamallakin nyt tavallaan työtön on, kun ei näyttelyitä ole. Parit tilaukset kyllä mieltä lämmittämässä! Mutta kyllä niin sitä perustuloa tässä kaipaillaan. Tai taiteilijoiden "työttömyys"kassaa. Jollain tässä on jokatapauksessa leipä pöytään kannettava itse. Luulen kylläkin että ei tipu kumpaakaan, duunia eikä työttömyystukea, joten pisteessä A pysytään :D
Pitää vaan saada nyt hyvää settiä kasaan.
Tässä tekstissä se punainen lanka ei kyllä esiinnyt. Olin lauantaina ystävien häissä ja kuvailin, ja sunnuntaina olo oli kuin rekan alle jääneellä. Ajattelin, että turnajaisväsymystä. No tänään se rekka peruutti vielä yli ja juna ajoi vielä siitäkin yli, eli tämä taitaakin olla lenssu. Särkee. Pää ihan jumissa. Keuhkot tulessa. Tietenkin, kun tänään deadline ja hommat venyneet. Olen tekemisessä edelleen kypsytysvaiheessa, eli fiilistelen mikä tapa piirtää nyt kiehtoo eniten. Piirretään siis, pientä ja paljon. Haetaan. Paitsi tänään, tänään vedetään väkisin homma pakettiin. Jos pystyy. Haluis vaan nukkumaan..
Häät oli kyllä parhaat mahdolliset. Juhlimassa porukka, joka on alkanut muodostumaan semmoset 20 vuotta sitten. Ryhmä on poikinut jo neljä pariskuntaakin. Hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti