Otsikkoa ei välttämättä ymmärrä todeksi kun aamulla raottaa silmiään. Pitkä ja hyinen talvi piti otteessaan niin kauan että tuntuu kuin vasta sen olisi karistanut kannoiltaan pitkän takaa-ajon päätteeksi. Ja eipä siitä nyt olekkaan kuin kuukausi kun meri oli vielä jäässä!
Totuus kesäkuusta valkenee sitten kyllä kun havaitsee lämpötilan makkarissa hipovan kolmeakymmentä. Vaan ei ole valittaminen. Suomen kesä kun on lyhyt ja vähäluminen.
Minulla on aina ollut sellainen eri aistien ruokkima mielikuva elämästä sitten isona, keski-ikäisenä. Se on hyvin kesäkeskeinen ja tuli tänään taas jälleen kerran mieleeni, joten jaetaan se tässä.
1. Soundtrack
Taustalla soi ehdottomasti Yö saaristossa, jota kuunnellaan vanhasta pienestä rohisevasta patteriradiosta. Tähän on Rymättylän lisäksi sekoittunut aimo annos Kotkalaisuutta. Passaa kumpaankin maisemaan. Joskus kakarana soittelin radion toivelauluohjelmiin ja pyytelin tätä, omistaen viisun isoäidilleni Alvinalle.
2. Hiki
Mielikuvassa ihmiset ovat lihavia, iho on palanut ja rasvainen, kaikilla on hiki. Istutaan pirttipöydän äärellä ja pelataan marjapussia.
3. Eväät
Kaljaa pullosta ja mätitahnaa näkkileivällä. Sitä aikuiset syö. Ja kylmää lenkkimakkaraa sinapilla.
4. Tuoksut
Rantakaislikko jossa tuoksuu raskaalle levälle, suolalle ja kalalle ja hivenen petroolille.
5. Miljöö
Rantakapakka, laivoja, merimiehiä ja jambalaya tanssii hän notkein lantein. Ei käy mitenkään yksiin tuon pirttipöytäkuvaelman kanssa, mutta ehdoton. Lähinnä tätä on päästy Kotkan Kairossa.
No, en ole lihava, en osaa marjapussia, en uskalla maistaa mätitahnaa enkä syö makkaraa. Nämä aistielämykset jää hamaan tulevaisuuteen kunhan kasvan ensin isoksi. Merimiehen jo tapasin, kapakista juu vaan en rantasellaisesta. Ja eväät näyttää tältä:
Joten en oo vanha vielä vaikka täytänkin 31. Tosin kauaa ei voi hakea enää nuortennäyttelyyn. Tänä vuonna hain. Sitten yli kolmevitosena alan vetää sitä makkaraa ja mätitahnaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti