22.3.2013

Lohtushoppailua



Aikuinen tapa selvitä pettymyksistä on ns. "ammu itseäsi jalkaan" - tekniikka. Eli hankitaan jokin suurempi harmin aihe, niin se alkuperäinen unohtuu. Useimmiten homma hoidetaan tyhjentämällä pankkitili jossain putiikissa. Tällä kertaa kompastuin sisälle RajalaCameran ovesta, ja ylös noustessani näin valon: Silmieni edessä imittäin komeili Canonin EOS 1D Mark II:n runko, jonka tulin ostaneeksi. Täytyyhän uudenkarheessa silmäterässä nätti ja kiiltävä objektiivi olla, ja sijoitinkin pennoseni jo kauan himoitsemaani Canonin 50mm 1.8 - muovitötteröön.

No. Uudenkarhea ja uudenkarhea, en nyt sentään neljää tonnia pannut kiinni kameraan, vaan ostin käytetyn rungon. Objektiivi taas on halvin mitä kameraan saa tyyliin hihnan lisäksi kiinni. Mutta hinta-laatusuhde on hyvä: nätti boke, hyvä valo, kevyt. Myönnetään nyt sekin että ei se ihan vahinko ollut tuo rajalareissu, sillä mukana oli tuo 1000D - runko jota tarjosin väliin ton pienemmän kittiobjektiivin kanssa, jota ei saa tuohon markkuun kiinni. Siitäpä ei olisi saanut välirahana edes tuon 50mm objektiivin hullutpäivät-hintaa joten jäi nyt sitten kakkosrungoksi, tai jollekin hönölle ylisuureen hintaan kaupattavaksi.

Mutta tämä kamera! Pelkästään sen suljinääni saa sydämen hypähtämään. Se on niiin herkkä, ja täysine kennoineen antaa parasta (tai siis sitä mitä pitääkin, eikä croppikuvaa!) objektiiveista ulos. Jopa tuo 75-300 näyttää itsestään ihan uusia puolia. Yllättävän näkyvää kohinaa tuollakin kyllä saa aikaan 1600 isolla. Mutta pakkoko sillä on kuvata, kun ruuvaa kiinni tuon 1.8 lätyn.

Parit kuvat tietty näytteeksi. On se ihana, taas meinaa tulla itku!

En näe yhtä kirkkaasti ees omilla silmilläin!

Ne värit. Ne sävyt.

Oi pehmeys. Ja todellinen 50mm.

Oi valo!

Tämä ja ylempi 300mm! 1/400! Sisätiloissa!

Tämä ostos ei kuitenkaan onnistunut harmittamaan tarpeeksi vaikka rahallinen menetys olikin reippaanlainen, joten huomenna samassa hengessä Naantalin kylpylään lillimään ja herkuttelemaan. Jospa vitutus on tarpeeksi suuri kompensaatioon sitten kun sukanvarsikin on imetty kuiviin. 

ps.
Ei mua oikeesti enää se Salmela harmita, mutta tekosyy kuin tekosyy.. ;)

Ei kommentteja: