Miettein olisiko vaan pitänyt pistää tuo maalaten, mutta kun piirustutti ja jotenkin hiili on vieläkin in. Plus että hiilihommelit on ajallisesti helpommin hallittavissa ja halvemmin alusta aloitettavissa jos ei tunnukkaan hyvältä.
Tuntuihan se! Ja entisestään vaan kasvaa hinku ostaa kuivapastellikynät. Ja jostain, varmaan Kuutti Lavosen näyttelystä, kumpuaa myös hinku tehdä aivan sileää liitupohjaa ja liituilla sille.
Sen odottakoot nyt toistaiseksi, sillä työn alla on fridan toukokuun valokuvanäyttelyn teokset.
En osaa olla niihinkin vähän pensselillä sohimatta. Kyseessä on siis pigmenttisiirtotekniikka, eli mustesuihkuvalokuvan siirrän mediumilla kankaalle. Maalausta tulee puolin jos toisin akryylillä ja ehkä vielä öljylläkin päälle. Huikeita ideoita on taas kultaisen akryylin kokeilemisesta, mahtaako bling bling näkyä mediumin takaa? Pintaan en sitä haluaisi kuin lehtikultana ja siihen ei just nyt riitä raha ja rohkeus. Halua kyllä olisi, tulis komiat duunit, ikonomaiset. Luvassa on siis lärvejä jälleen..
Mutta se lapsiaihe! Näin taiteen kautta keveästi siihen:
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Poikamme William Emil tässä raakkumassa yöhuutojaan. Yess.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti