Mulla on tuommonen 140x150 cm - pohja odottamassa. Oli sellainen visio kaoru-maalauksen henkisistä päällekkäisistä kerroksista, joissa yleisilme olisi lila. Kun näin tämän nuotiosta napatun kuvan Kimmon kännykässä totesin, että tämä on täydellinen, juuri se mitä hain. Aloin siis katselemaan tätä tässä pohjan ääressä ja mietin, että miten tähän sommittelisi kasvot... kun huomasin. Tuolta liekeistä tuijottaa jo joku..
Katsokaa nyt vaikka.
Sillä on silmätkin.
Kukahan sieltä katselee?
Ennen työhuoneelle tulemista mulla oli sellainen tärinävapina-olo. Sellainen kun vatsasta vääntää, koska tietää unohtaneensa jotain. Tai jos on sopinut liian paljon asioita ja deadlinet hakkaa päälle ja tietää että tähän suohon pian uppoaa! Sydän siis hakkaa miljoonaa. Aivan kuin olisi juonut pari pannua kahvia.
Nyt kun katselin tuota kuvaa, tunne vaan voimistuu, ja suorastaan hengästyttää. Jos saisi purettua nyt tämän kummallisen olon tuohon hieman pelottavan kuvan työstämiseen. Stereot täysille, työvalot päälle värit kulhoihin, ja siitä se sitten lähtee..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti