Aamulehti WTF!

Norjan tapahtumat saa vatsalaukun vetäytymään umpisolmuun. Koko asiaa on vaikea käsittää ja tekijää mahdotonta ymmärtää - oikeastaan ymmärtämisen yrittäminenkin on jo mahdotonta. Eikä se ole edes tarpeellista. On toki hyvästä yrittää ymmärtää erilaisia näkökantoja, mutta lähes sadan ihmisen joukkomurha on asia, jonka motiiveja ja lähtökohtia on turha yrittää ymmärtää. Ovat ne mitä tahansa, ne ovat väärin. Tarkoitus ei mielestäni pyhitä keinoja missään tapauksessa, sen kummemmin terroriteossa kuin sodassakaan.

Mutta Aamulehtipä tarjosi ymmärrystä teolle varsin isolla kädellä. Eikä pelkästään tälle teolle, vaan tulipa samaan nippuun kietaistua myös suomalaiset kouluammuskelijatkin. Yksinkertaisesti aamulehti toteaa: syy moiseen väkivallantekoon löytyy seksin puutteesta (joka artikkelissa rinnastetaan rakkauden puuttumiseen). Tai kuten myös ilmaistu: tytön puutteesta. Ilmeisesti artikkelin kirjoittajan mielestä pahakin mielenterveydellinen ongelma (josta tekijän täytyy kärsiä ajautuakseen tekemään tällaisia tekoja) parantuu, tai estyy syntymästä, jos vaan kaikki naiset ottaisivat asiakseen mennä tarjoamaan itseään kaikille syrjäytyneen oloisille miehille mitä vastaan sattuu taapertamaan.

Näkemys on aivan käsittämätön. Mitään terroritekoja ei kuulemma koskaan olisi tapahtunut, jos joku olisi heltynyt antamaan miesparoille vähän pimpsaa. Voisiko kuitenkin olla mahdollista että naisen puute johtuisi psyykeen ongelmasta, eikä päinvastoin? Jos tämä julkea pihtaaminen ei olisikaan syynä miesparkojen yhteiskunnasta syrjäytymiseen? Oli miten oli, niin mitenkään panemisella ei paranneta klikkiä jonkun päässä joka pistää teurastamaan lähes sata ihmistä.

Aamulehden Markus Määttäsen villit, täysin vailla tutkimuksellista todenperää olevat heitot, ovat kuvottavaa luettavaa juuri tapahtuneen massamurhan jälkimainingeissa. Eikö nyt viimeistäänkin olisi aika kiinnittää huomiota erilaisuuden vihaan sen sijaan että yritettäisiin perustella asioita ties millä hutulla? Puhua suvaitsevaisuuden puolesta? Tunnustaa, että ihan omassa yhteiskunnassa ja sen sisällä tapahtuvissa asioissa ja aatteissa on jotain mätää? Kaikkeista paksuinta mitä tämän tragedian jälkeen jostain kuulin oli se, että heti alkuunsa epäiltiin iskun olevan taas jonkun islaminmuslimin etelän hetelmän tekemä, jotka tulee tänne ja valtaa meitin maan, pakottaa kulkemaan burkhassa ja kumartamaan mekkaan. Kun tekijäksi osoittautuikin ihan perus pohjoismaalainen veijari joka kaikessa mielenvikaisuudessaan päätyi lahtaamaan omiaan saadakseen mielipiteensä julki, ollaan taas osoittelemassa maahanmuuttajia ja muita uskontokuntia. Jos NE eivät tunkisi tänne MEIDÄN maille kulttuurinsa kanssa, ei olisi vihaa, ei väkivallantekoja. NE aiheuttivat tämänkin onnettomuuden. Ei me, ei meidän yhteiskunta ja siinä pesivä suvaitsemattomuus.
Niinpä.

Tämä aamulehden huttu on lyhytnäköisyydessään vähintäänkin yhtä yrjöttävää luettavaa. Heitetään tähän nyt pari loistavaa sitaattia:

Mikä on paras nuorelle miehellä sopiva neuvo elämää varten? Sen kertoo Alan Arkinin näyttelemä isoisä ahdistuneelle pojanpojalleen Little Miss Sunshine -elokuvassa: ”Nai montaa naista, poika, ei vain yhtä, vaan monia.” Ohje on härski vain, jos sen sellaiseksi haluaa ymmärtää.

Näin! Tällä tapaa vältyt kasvamasta massamurhaajaksi, ja samalla saa jotain jolla rehvastella saunailloissa!

Jos Auvinen, Saari tai Breivik olisivat saaneet vähän seksiä ja edes välillä jonkun tyttöystäväkseen, kenestäkään heistä ei olisi tullut joukkomurhaajaa.

Prostituutio tulisi näinollen kyllä laillistaa, tai suorastaan pakollistaa! Työttömät työllistyisivät ja ihmishenkiä säästyisi!

Yksikin todellinen tyttöystävä olisi ihan vain olemalla voinut estää Auvisen, Saaren tai nyt joukkomurhaajaksi epäillyn Breivikin teot. Nuorilla miehillä olisi silloin ollut yksinkertaisesti parempaa tekemistä kuin murhafantasioiden toteuttaminen.

Tuntekaa pistot sydämissänne, senkin nihkeät pihtarit! Sietäisitte saada syytteen heitteellejätöstä! Teidän vika!

Lopuksi ei voi muuta kuin esittää vetoomuksen kaikille nuorille naisille: menkää puhumaan ja tekemään tuttavuutta ujojen, syrjään vetäytyvien hiljaisten nuorten miesten kanssa. Se pelastaa heidät, ja joissain tapauksissa myös kymmeniä muita.

VASTUU ON JOKAISEN MEIDÄN! Nyt talkoisiin kaikki naiset! Suomi on syrjäytyneitä yksinäisiä nuoria miehiä pullollaan, ja jokaisessa heissä piilee potentiaalinen massamurhaaja. Jokainen kantakoon kortensa kekoon!

Aamulehden kolumni


Muusikko Tommy Lindgrenin palaute lehden artikkelista

Amy

Today my bird flew away
Gone to find her big blue jay
Starlight before she took flight
I sung a lullaby of bird land everynight
Sung for my Ava everynight

Ava was the morning, now she's gone
She's reborn like Sarah Vaughan
In the sanctuary she has found
Birds surround her sweet soun
And Ava flies in paradise

With dread I woke in my bed
To shooting pains up in my head
Lovebird, my beautiful bird
Spoken 'til one day she couldn't be heard
She just stopped singing

Ava was the morning, now she's gone
She's reborn like Sarah Vaughan
In the sanctuary she has found
Birds surround her sweet soun
And Ava flies in paradise

Just a thought

Seuraa mua

Follow my blog with Bloglovin

Syömisen tuskaa

Lopetin lihan syömisen muutamia vuosia sitten. Aloin tulla etenevissä määrin tietoisemmaksi siitä, että liha jota lautasellani on, tulee oikeasta eläimestä joka on syntynyt, elänyt ja kuollut. Mikään heureka-tilanne tämä ei sinänsä ole, isäni kasvattaa lihakarjaa. Mutta aloin ajattelemaan tottumuksiani: ostan kaupasta lihaa makkarana/kinkkuna/nakkina/pihvinä/jauhelihana/yms, käytän sitä milloin vähän mihinkin, lähes jokaisella syömiskerralla. Baarireissun jälkeen mukaan tarttui kebab tai pizza, joka usein päätyi puoliksi syötynä roskiin.

Itseäni alkoi vaivata suhtautumiseni ruokaan ja kunnioitukseni sitä kohtaan, eteenkin lihaa kohtaan. Tein päätöksen syödä jatkossa vain luomulihaa, ja mielellään jostain tutusta paikasta ostettuna. Koska tämä osoittautui käytännössä haasteelliseksi, lihan syönti vain jäi. Ja samalla parani oma oloni niin fyysisesti kuin henkisestikin. Oli suuri helpotus, että jokaisella aterialla ei tarvinnut ajatella syövänsä eläintä, ei tarvinnut pohtia miten tämä eläin on antanut tahtomattaan elämänsä tyydyttääkseen hetken mielihaluni syödä lihaa. Tämän lisäksi kroppani suorastaan heräsi eloon. Aineenvaihdunta, mieliala, iho, nivelet, hiukset, voivat paremmin. Olin kuin uudestisyntynyt. Oli hetimiten selvää että en koskaan enää söisi lihaa, jolle tunnuin olevan allerginen muussakin kuin eettisessä mielessä.

Ihmiset syövät aivan liikaa lihaa. Sen syömistä perustellaan proteiinin tarpeella, josta kenelläkään ei kuitenkaan sitten kysyttäessä ole minkäänlaista kuvaa, että paljonko sitä tulisi saada. Ei myöskään olla tietoisia siitä, että proteiinia saa myös kasvikunnan tuotteista. Lihaa syödään ja tuotetaan näin massiivisiä määriä, koska se on hyvää. Sitä ei syödä siksi että se on tarpeellista vaan siksi, että sitä halutaan syödä. Sillä mässäillään, eikä sen lähdettä, eläintä, kunnioiteta eikä arvosteta. Ostajalle on liian usein aivan samantekevää miten eläin on elänyt, kunhan sen liha on halpaa.

Eläinperäisiä tuotteita on kaikkialla irtokarkeista ja täytekakuista vaatteisiin. Kuluttaja ostaa lompakkonsa ja irttarinsa koska se on helppoa ja anonyymiä. Tuotteen synnyn mahdollistanut eläin on saattanut elää ties missä oloissa. Se ei ostajaa paina, koska eläin on anonyymi, eikä sen kuoleman kanssa ole itse tarvinnut olla missään tekemisissä. Luulisi eläinperäisen tuotteen ostamisen olevan ostajalle vaikeampaa silloin kun eläintä ei tunne kuin silloin, kun kyseessä on tuttu nauta/lammas/sika/kana/kalkkuna/hevonen/kissa/käärme/hanhi/kani, tai muu eläin, jota sisältäviä tuotteita saattaa suuresta marketista löytää. Vaan kuinkas ollakaan, asia on täysin päin vastoin.

Kunnostimme alkukesästä vanhan savusaunan/lampolan/kanalan sikalaksi, ja yhdessä vanhempieni kanssa laitettiin sinne kaksi possua kasvamaan joulukinkuiksi. Välitön kommentti ihmisiltä oli: "Ette kuitenkaan raaski syödä noita jouluna", jopa kauhisteltiin että häh, oikeastikko teette noista ruokaa??
Possut elävät jäljellä olevan elämänsä mahdollisimman hyvin. Ruokaa maha killillään, liikkuma- ja tonkimatilaa on paljon, virikkeitä löytyy. Lopettaminen tapahtuu nopeasti ilman teuraskuljetuksia. Possujen liha syödään kunnioituksella, sillä sen tuottamisesta maksettu hinta (enkä nyt tarkoita euroja) on jokaisella syöjällä tiedossa. Nupe ja Juti maksavat joulukemuistamme hengellään. Parin illan mässäilyt ovat vaatineet päivittäiset kinkkujen hoitotoimenpiteet. Kyseessä ei ole pakastelaarista ostettu anonyymi sika, jonka alkuperää ei tunneta. Lautasella on Nupe, joka on pieni mutta rohkea, tai Juti, joka on suuri mutta arka.

Possuihin kiintyy. Syntyy tunneside, joka tekee teurastustyöstä vaikeaa. Mutta muistoa vaalii. Se joulu jolloin pöydässä oli ne possut jotka osasi hyppiä. Se kerta kun tehtiin kolme päivää possuaitaa, joka ei kuitenkaan kestänyt. Ne possut jotka juoksivat villeinä tarhassa, ja jotka eivät stressanneet lainkaan vaikka paimenkoira hyppikin ilman lupaa tarhaan niitä tuijottamaan.
Siitä pitäisi olla ylpeä ja onnellinen että on mahdollisuus kasvattaa ruokansa itse, tai ostamaan tutulta kasvattajalta mahdollisimman hyvin tuotettua eläintä. Ehkä se myös vähentäisi turhaa lihan käyttöä kun tekisi itse fyysisesti työn lihansa eteen. Ei ostaisi makkaroita ja jauhelihoja kaappiin varmuden varalle ja heittäisi pois, kun ei syönytkään niitä. Jos sitä lihaa on kerta pakko syödä, sitä pitäisi pystyä syömään silloinkin kun lautasella on tuttu eläin. Ihmiset ovat liikaa irtaantuneet arkitodellisuudesta. Ei ole mielikuvaa siitä miten ruoka lautaselle päätyy, ja teurastamisen näyttäminen vaikkapa telkkarissa on katsojan mielestä ällöttävää ja brutaalia. No, mitenkä sitä sitten kuvitellaan lihan lautaselle päätyvän, ellei kuoleman kautta?
Tässä mielessä asiat olivat kyllä paremmin "ennen vanhaan", kun vanhaksi käyneet kyntökaakit joutuivat lautaselle, kananmunat ja maidot tuli pöydään omasta tallista, kalat kalastettiin merestä ja ylipäätään, ruoka tuotettiin itse. Eläinten syntymä, elämä ja kuolema oli osa arkitodellisuutta, kaikki osat käytettiin huolella hyväksi, ja ruoka ei ollut itsestäänselvyys. Sitä kunnoitettiin, kaikkea ruokaa. Eikä sitä heitetty pois. Nykyään tämän maapallosta selvää tekevän ahneilun ja mässäilyn ja hamstraamisen vuoksi päivittäin pois heitettävien ruokaröykkiöiden hyödyntäjiä sanotaan dyykkareiksi, ja niille nyrpistetään nenää.

Entäs se proteiinien tarve, josta meuhkasin?
Lainaus sivulta tohtori.fi:

Proteiinien eli valkuaisaineiden saanti on suomalaisilla yleensä riittävää. Niiden osuudeksi kokonaisenergiasta suositellaan 10-15 %. Aikuisten päivittäinen proteiinin tarve vaihtelee välillä 0,5-3,0 g painokiloa kohti. Proteiinit ovat elimistön suojaravintoa ja rakennusaineita eikä niitä kannata käyttää energialähteenä. Proteiinissa on grammaa kohden energiaa 17 kJ / 4 kcal. Proteiinin ylimäärä voi varastoitua elimistössä rasvaksi. Eläinproteiinia saadaan maidosta, lihasta, kalasta ja kananmunista. Kasvisproteiinin lähteitä ovat viljavalmisteet ja palkokasvit sekä pähkinät.

www.kariniemen.fi - sivuston mukaan päivittäinen proteiinintarve keskikokoisella naisella on 50 g, minkä saa syömällä yhden noin 150 grammaisen kananpojan rintafileen.
Proteiinia saa myös maitotuotteista, kananmunasta, täysjyväviljoista, pavuista, pähkinöistä, eli suomalaisessa ruokavaliossa päivittäinen proteiinintarve ylittyy moninkertaisesti. Kaikilla olisi siis varaa vähentää syömänsä lihan määrää radikaalisti. Mitä tämä tekisi?

- Vähentäisi ruuhkia kauppojen activia-hyllyillä
- Parantaisi kotimaisen lihatuotannon laatua, koska vähentynyt lihan kulutus vähentäisi myös tuotannon tarvetta ja nostaisi tuottajahintoja mahdollistaen paremman elintason - ja eläintenpidon - tuottajilla
- Hidastaisi ilmastonmuutosta, sillä myös eläinten ruokaa tarvitsisi tuottaa vähemmän, teuras- ja lihakuljetuksia olisi vähemmän
- Vähentäisi sydän- ja verisuonitautien muodostumista, jolla on yhteys eläinrasvoihin
- Antaisi kaikille muillekin ehkä paremman mahdollisuuden tietää ruokansa alkuperästä!
- Herättäisi kuluttajassa arvostusta käyttämäänsä eläinperäistä tuotetta kohtaan.
- Säästäisi rahaa! Sillä vaikka tuottajahintojen nousu väistämättä nostaisi lihan hintaa, vähentyisi samalla lihantuottajien maataloustukien tarve koska tuotanto itsessään voisi olla jo kannattavaa. Voisihan tämä vaikka näkyä ruoan alv-verossa..

Tästä tunteenpurkauksesta huolimatta tulen jatkossakin ostamaan karkkeja kaupasta ja syömään kakkua, jossa on liivatehyytelöt päällä. Ostan tuotteita, joissa on nahkaa. Piston tunteminen sydämessä tuntuu pahalle ja toisaalta, sillä voisin hyvin olla myös ostamatta, ja tukematta tätä eläväisten hyväksikäyttöä. Teen niin silti, koska olen aikani kasvatti, ja kaltaisteni mukana pistän kädet korville ja laput silmille sujauttaessani karkin ääntä kohti toivoen, että jonain päivänä kaikki olisi toisin.

Let's get down to business

Lomailut on tältäerää sitten lomailtu. Kesäkuu tuli oltua ns. "kesälomalla", poissa työhuoneelta. Täällä sitä on nyt möyritty pari päivää. Tyypilliseen tapaan piti aloittaa hommat työhuoneen raivaamisella. En ole juuri mitään tehnyt Auran Gallerian näyttelyn jälkeen, muuta kuin sotkenut.

Senvertaa oli matskuja jäljellä että sain kaksi pikkupohjaa laitettua. Nyt sitten gesson kuivumista odotellessa plaraan kuvia ja fiilistelen että mitäs mitäs. Jotekin ei huvittaisi tehdä naamoja enää mutta katotaan nyt.

Työhuoneella on kyllä vieläkin aivan järkyttäävn pimeää. En siis ole tehnyt asialle yhtään mitään. Tarttis kunnon valaistus saada, järkky hedari tulee täällä nyhjöttämisestä. Toinen mikä tarttis tehdä on seinien maalaaminen valkoiseksi. Nyt ne on tuollaiset laihan latten beessit, ja tietenkin erittäin likaiset. Vaan ei ole minussa sähkömiehen eikä seinämaalarin vikaa, joten täällä värjötellään odottamassa että joku tekis tämänkin mun puolesta. Maalaukset voin tehä ite.

Ihastuttava tyttöseni on isukin hoivissa kotona. Kun sanotaan että lapsi muuttaa kaiken, niin sen se nyt sitten ainakin on muuttanut, että työskentely- ja hoitovuoroajat on jaettu miehen työvuorolistan mukaisesti kalenteriin etukäteen. Että se siitä inspiraation odottelusta nyt sitten viimeistäänkin. Sen on iskettävä tänään klo 15-> ja seuraavaksi vasta torstaina samaan aikaan, ellen saa siinä välissä rinsessaa hoitoon jonnekin. Voisi hän täällä mukanakin keikkua vaikka matkasängyssä, mutta ei viihdy itsekseen tuo pieni olento; kokoajan täytyy olla joku ihastelemassa, keikuttamassa ja leikittämässä. Eläväinen tapaus. Niinhän ne tohtorit uhkailivat jo silloin kun vauva oli vielä mahassa, että taitaa olla aika aktiivinen tyttö tulossa, kun niin kovasti melskasi ja potki kun vähän pienokaista yrittivät vatsan pinnalta tunnustella. Oikeassa olivat!