Kuvassa vuoden 2010 viimeinen valo. Edessä se kuuluisa 2011, kulttuuripääkaupunkivuosi, valmistumisvuosi, vauvan syntymävuosi, ja mitä vielä?..
Miten joihinkin vuosiin mahtuu niin paljon enemmän kuin toisiin? Tai enpä muista ainuttakaan varsinaisesti tapahtumatonta vuotta, tasaiseen tahtiin on tullut temmellettyä yhtä jos toista ja viimeaikoina vieläpä varsin kiihtyvään tahtiin.
Takana toinen peräkkäinen vuodenvaihdos jonka vietin istuen sohvalla ikkunan edessä katsellen Nauvon raketteja, sekalaisen odottavin tunnelmin, sillä myös viime vuodenvaihteessa odottelimme esikoista. Ensimmäinen koevedos päätyi tosin varhaiseen keskenmenoon, toivotaan että tämä seuraava painos saa menestyksekkäämmän lopun. Loppusuoralla mennään, ja jos aivan hetki sitten iloitsin kuun vaihtuessa että nyt voi jo sanoa vauvan tulevan ensikuussa, niin nyt vuoden taitteessa voi jo sanoa.. TÄSSÄ kuussa. Puhutaan viimeisistä viikoista. Hang in there baby. Vielä pari viikkoa ja sitten saa tulla, ja mielellään hengissä ja kunnossa ja kilttinä ja rauhallisena ja hyvin nukkuvana, jos saan pyytää! ja synnytystä ajatellen myös ehkä erittäin pienenä, herneen kokoisena, ja sitten ulkomaailmaan tullessa saa poksahtaa normaalin vauvan kokoiseksi. Tervetuloa. Valmiina ollaan.
Työhuone muutti kotiin. Lumitilanne on senvertaa kukkea että en pääse enää työhuoneelle, ja koska hiiret ovat vallanneet tilani, kakkineet pellavakankaille ja järsineet hiilikyniä, katsoin parhaaksi alkaa työskennellä kotona. Mammalomallahan tässä jo ollaan. Myrkyttömästi kuitenkin työskentelen nyt, niin eiköhän tämä suju näin. Se työhuoneelle siirtyminen, eväiden mukana kantaminen ja siellä fyysisesti oleminen on muutenkin käynyt kokoajan raskaammaksi ja täten mahdottomaksi suorittaa useammin kuin parikertaa viikossa. Nyt tehdään täällä sitten. Vauvan huone on täten vallattu, joskaan tulokas itse ei siitä vielä osaa loukkaantua. Toisin kuin porokoirat, jotka ovat pitäneet huonetta makkarinaan tähän asti :-D sitten lienee piru merrassa kun lapsonen tulee, ja koirat eivät pääse enää yläkertaan muun lauman kera uinumaan.
No mutta ensivuodesta. Tuloillaan oleva pikkuprinsessa tulee varmasti keikauttamaan kaiken päälaelleen, vaikka kuinka tekee suunnitelmia niin, näin ja noin. Lopputyönäyttely Auran galleriassa tulee jo huhtikuulle, joten katsotaan miten tämä tulee vaikuttamaan työskentelyyn. Paljoa ei ole aikaa lomailla vauva kainalossa, ellei toiseen käteen sitten sovi hiilikynä.
Valmistuminen toukokuussa - mikäli saan rästit tehdyksi - ja kesällä olisi sitten aika hengähtää. Opetus alkaa varmaan taas syksyllä. Nimikin täytyy lapselle antaa - se on kyllä jo mielessä ja lapsi syntyy nimensä kanssa - ja joitain muutakin on odottamassa mitä on kokemassa ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä) kertaa, aikeina on nimittäin astua avikseen, eli rouviintua. Rouva Liitola! Herranjumala, miten aika on kaahannnut eteenpäin. Ei siitä kauaa ole kun heräilin Forte-krapuloissani jostainpäin Turkua, kunnes sitten kerran heräsin Kimmon luota, ja siitä se ajatus sitten lähti.
Tällainen katsaus eteen ja taaksepäin. Katsotaan sitten taas vuoden päästä mitä oli suunnitteilla ja mitä tulikaan tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti