Olikin tosi näpsäkkä idea tämä kotona työskentely. Työvälineet on aina tässä hollilla, voi aina vähän väliä vilkaista duunia ja lisäillä jotain pientä, eikä tarvitse keräillä vaatteita ja eväitä ja koiria ja juttuja ja puskea lantikalla läpi lumen ja jään työhuoneelle halki auraamattomien teiden.
Mutta on se ihme miten kovasti se hiilipöly leviääkään. Aina kun puhaltaa piirroksen pintaa vähän, sitä on seinässä, lattiassa, tuolilla, ruokapöydällä ja katossa. Pari pohjaa kun pikaisesti laittaa kylppärissä, saa hinkata gessoa lattiasta ja seinistä kun sitä on roiskunut joka puolelle vaikka kuinka on varovainen. Kuvittelin myös että työhuoneella on huonot valot: no, täällä on vielä huonommat. Nyt vasta huomaan miten keltaisessa ja vähäisessä valossa asummekaan.
Täällä kotona kun työskentelee, voi samalla toimittaa joitain kotiaskareita. Kuten pestä pyykkiä. Ja siinä sitten gessota pohjia. Ja jättää se gessolitku siihen pesualtaan reunalle odottamaan toisen kerroksen sivelyä. Ja kuulla omituinen kolahdus linkoamisen aikana, kun se gessolitkupurkki kaatuu linkoamisen voimasta pyykkikorin päälle leviten tasaisesti miehen vaatteisiin.
Sitten voi suihkuttaa värilitkun suihkepullolla hiilipiirroksen päälle kätevästi kylpyhuoneessa. Jättää se kuivahtamaan ja mennä ihmettelemään että minne kaikki väri ja kauniisti levinnyt hiili hävisi. Pohjan läpi hävisi ja valui kaikki kylppärin lattialle, joka sai maalaustyön johdosta kauniin ruosteenruskean sävyn. Että sen lisäksi että suihkutin väriä liikaa pilaten koko duunin, en ajatellut laittaa duunin alle mitään suojaa, pilaten täten lattiankin.
Lisää pilaamista: valmistin pohjat tosiaan samankokoisiin kiilapuihin, samasta kankaasta, samalla kireydellä, samalla liimanesteellä, samalla gessolitkulla, mutta toinen pohjista vääntyi. Eroa on vain niittien määrässä (toisen kanssa olin laiskempi) ja siinä, että toisessa pohjassa oli kaksi käytettyä kiilapuurimaa, ja toisessa kaikki uusia. Pääsee siis kaiken siivoamisen lisäksi vielä vääntelemään pohjaa suoraksi. Siitä tulee kivaa, kun talossa on kaksi porokoiraa joiden mielestä mukavinta on seistä juuri siinä missä ei just tarttis seisoskella, esim. juuri sen maton päällä jota on oikomassa. Tai sen pohjan päällä jota suoristaa lattialla. Vääntynyt pohja on muuten se, jossa oli käytetyt kiilapuut. Mutta enemmän niittejä.
Vielä voin vedota raskauteen, mutta luulen saavani häädön takaisin työhuoneelle heti synnytyksen jälkeen.
Johon ei muuten taida olla paljoa enää aikaa, sillä paikat ovat jo vähän auenneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti