20.10.2007

Avajaispäivä

Kuvat 4-10: Johannes Koski
Noniin, noniin!!
Lehdistötilaisuus alkoi kello 11. Tervetuliaispuheen ja särpimen jälkeen kaikki museolla esiintyvät taiteilijat esittelivät itsensä ja työnsä median edustajille salamavalojen välkkyessä. Tilanne on enemmän kuin painostava, jos on hiukankin taipuvainen jännittämään julkisesti esiintymistä tai haluton kertomaan taiteestaan. Lauma toimittajia ja taiteilijoita seuraa perässä, kyselee, ja kuvaa, ja itse pitäisi sitten pitää mielessä jonkinlainen kokonaisuus siitä mitä aikoo sanoa ja pyrkiä pitämään mielessä myös sen, mitä on jo sanonut.

Pitkän lehdistösession jälkeen alkoi avajaistarjoilun suunnittelu ja hankinta. Sour apple-booli karambolakoristein meni hyvin kaupaksi. (VINKKI! kaikille teille boolintekijöille jotka yritätte turhaan kädet kipeinä vääntää jääkaappikylmästä pullsota korkkia auki: pitäkää sitä korkkia hetki kuuman veden alla, niin joha aukeaa!)
Eväänä boolin ohella pöydässä oli vaahtokarkkeja, erilaisia suklaavaihtoehtoja ja riisi-pähkinä-merilevä-suolapaloja.



Pahin jännitys oli lehdistötilaisuuden jälkeen takana ja oli jo helppo hymyillä. Avajaisiin oli aikaa, niin ehti mainiosti kävellä kaupungilla ja shoppailla.

Kello koitti viimein 18 ja väkeä alkoi valua paikalle, ja ihmisiä saapuikin runsain mitoin! Lyhyen ja ytimekkään avajaispuheen ja taiteilijoiden esittelyn jälkeen siirryttiin tilaamme yläkertaan seuraamaan avajaisten tanssillista numeroa, kun vuorossa oli modernin tanssin esitys jota ohellamme oli seuraamassa paljon tuttujakin, sukulaisia ja kavereita oli eksynyt paikalle. Mieluisaa oli myös nähdä entistä opettajaa Porin Taidekoulusta, lopputyötäni ohjannut Paavo Paunu oli mukana juhlahumussa perheineen, oli hauska vaihtaa kuulumisia.








Väkeä oli kyllä varsin mukavasti! tupa oli aivan täynnä.


Teos ja sen tulkki

Pitkä päivä korkkarit jalassa sai varpaat huutamaan hoosiannaa, joten ne oli välillä päästettävä pälkähästä (huomatkaa kokonaisuuteen sopiva sukkain värivalinta...). Matkaan kohti Raumaa lähdettiin ennen kymmentä, ja kahdeksan-yhdeksän maissa tuntui siltä kuin varpaat olisi leikattu oksasaksilla irti.
Töistä kuultiin paljon erittäin hyvää palautetta. Kokonaisuutta kehuttiin hyvin yhteen sopivalta, ja kuvakieltä paljon ajatuksia herättäväksi ja helposti lähestyttäväksi. Materiaalivalinnat herättivät paljon mielenkiintoa. Varsinkin töistäni taivaannaula keräsi ansaitsemaansa huomiota syvän (aallot) ohella ja sain kunnian kertoa työstä monelle kiinnostuneelle. Kaikenkaikkiaan saimme kuulla että kokonaisuus oli erittäin pidetty ja kehuttu. Hyvä fiilis, odotukset ylittyivät kyllä huikeasti!

Ei kommentteja: