Halla, Kotka 15.9.07
Osuin paikalle n. klo 19:30 jolloin aurinko oli juuri laskemassa. Valo ja värit vaihtuivat jatkuvasti. Ihmiset tuijottivat, autot hidastivat vauhtiaan, säikytin lenkkeilijän.
KOTKA
En voisi luonnehtia Kotkan nelivuotista kauhean helpoksi. Kohtasin noina vuosina viljalti erinäisiä vastoinkäymisiä ja koettelemuksia. Kaikenkaikkiaan Kotkan vuodet olivat eräänlaista selviämistä ja eteenpäin pyrkimistä.
Taiteen saralla oli hiljaista, tutustuin yrittäjän arkeen, itsensä kauppaamiseen taiteilijana ja olin melko pitkälti omillani. Taiteen ulkopuolisessa työelämässä oli kauden trendinä edustaminen, jakkupuvut, assistentin työt. Jotenkin sana 'yrittäminen' kulminoituu tähän kaikkeen: työelämässä yritin pinnistellä ja ponnistella pysyäkseni vauhdissa mukana ja ollakseni luottamuksen arvoinen assari. Hyppäsin sujuvasti ateljeen katkusta jakku päällä toimistoon. Taiteen saralla korostui yrittäminen. Kaupallistuminen. Ensimmäinen näyttely. Ensimmäiset apuraha-anomukset. Ensimmäiset kieltävät vastaukset. Eikä varmasti viimeiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti