 |
| Kuvituskuvassa aito keskeneräinen raakile. |
Useasti olemme kollegojen kesken harmitelleet sitä, että näyttelyistä ei enää kirjoiteta kunnon kritiikkejä. Jos joku vaivautuukin paikanpäälle ja jotakin kirjoittamaan, tiedossa on lähinnä sisällysluettelo, vertaus Kuutti Lavoseen tai Schjerfbeckiin ja korkeintaan joku sivallus sivellintyöskentelystä. Ei enää saa kunnon mättöä saatana.
Yön pimeinä
tunteina tuli nukkumattia odotellessa muisteltua erästä kritiikkiä, joka julkaistiin
koskien erästä näytelmää, jota olin tähdittämässä teini-ikäisenä. Kyseessä oli harrastajateatteri,
ensikertalaiset harrastelijanäyttelijät, ja tekstin oli kirjoittanut amatööri,
jolla on kuitenkin näytelmän aiheesta vahva omakohtainen tuntemus. Kiritiikissä
tämä näytelmä vietiin teuraalle, nyljettiin elävältä ja ruho ripustettiin kaikkien
nähtäväksi varoituksena siitä, että ei parane ryhtyä mihinkään ikinä.
En väitä, että
näytelmämme olisi ollut täyttä timanttia, mutta kakaraporukan ensiesiintymisen
lyttääminen julkisesti lehden kulttuurisivuilla on täysi pohjanoteeraus, joka
on täysin irti omasta kontekstistaan. Jos odotti todistavansa ammattitason
esitystä, on pettynyt varmasti, mutta esityksestä kirjoittaminen siinä
kehyksessä on luokatonta. Ei liene kriitikon tehtävä huolehtia taiteilijan
motivaation säilymisestä, mutta kirjoittajalla on vastuu – laatuvastuu,
laatukriteeristö ja edellytys jonkinlaiseen tilannetajuun, ja kyky lokeroida
teos omaan kategoriaansa, ja arvostella sen puitteissa.
On toki olemassa
objektiivisia mittareita, joilla laatua voi arvioida. Jos ei muisteta
vuorosanoja, jos maalaukset ovat vinoja ja kankaat tahattomasti rutussa, jos
teksti on kerronnallisesti vaikeasti seurattava tai jos tekniikka nyt on
auttamattomasti perseellään. Klassista kritiikeissä oli myös puntaroida, josko tai
milloin nuori taiteilija löytäisi oman tyylinsä. Ajatus, joka fokusoituu klassiseen
ajatteluun siitä, että taiteilijan tulee olla tyyliltään tunnistettava, nykyään
puhutaan jopa brändäämisestä. Kritiikkejä odotti kauhunsekaisella innolla,
eteenkin jos on erehtynyt tekemään jotakin taiteellisesti epäseksikästä, tai
jos sattuu sukupuoleltaan olemaan nainen, jolloin työtäsi herkästi arvostellaan
feminiinisyyden ja herkkyyden tai äitiyden tai jonkun muun täysin irrelevantin tekijän
kautta. Nuorena ja aloittelevana taiteilijana huono kritiikki saattoi tuntua
murskaavalta. Vuodatettuasi ensin kaikkesi kankaalle, tulee joku viisaampi
kertomaan, kuinka perseestä oletkaan. Joskus tuli jopa kirjoitettua kriitikolle
takaisin, kun bongasi lehdestä jonkun todella huonon kritiikin. Huonolla
tarkoitan subjektiivista ”mä en tykkää tämmösestä” -tekstiä, joka on sitten
vielä päätetty julkaista. Laatukriteerit ne on kritiikeilläkin.
Kypsässä 40
vuoden iässä ei enää kiinnosta paskaakaan, että tykkääkö joku vai ei. Laadukkaita
kritiikkejä kyllä lukee mielellään, vaan ei niitä enää sanomalehtien sivuilta
tavoita, harvoin niitä sisällysluetteloitakaan. Silmänsä tulee luoda ammattilehtiin,
joissa tosin lähinnä taiteilijat puhuvat taiteilijoille, ja piiri pieni pyörii.
Saisipa tätä myös julkisiin medioihin, jotakin, jonka on kirjoittanut joku,
joka tuntee kentän, kontekstin, viitteet, tekniikan ja osaa puhua teoksista –
muullakin tavalla kuin ennen vanhaan sanomalehtien mättökritiikeissä, jotka
luojan kiitos sittenkin ovat jo kuolleet. Listaan alle muutamia mättöhelmiä,
joita muistuu mieleen:
-
Realismi
on kuollut taiteenala (tätä lukee vielä nykyäänkin)
-
Esittävä
taide ei ole nykytaidetta (olen kuullut omassa kritiikissäni)
-
Luonnosmainen
sivellintyöskentely vaikuttaa keskeneräiseltä (eikä??)
-
Näyttää
Kuutti Lavoselta (jos vähänkin käyttää viivaa)
-
Schjerfbeckin
jalanjäljillä (vain jos taiteilija on nainen)
-
Hakee
vielä tyyliään (uskomatonta tuoreelta taiteilijalta)
-
Värien
käyttö on naisellisen herkkää (jos kyseessä nainen)
-
Värien
käyttö on rohkeaa (jos kyseessä mies, mutta samat värit)
-
Maalausten
teemoissa ei ole mitään uutta (pyörä on keksittävä uudestaan)
-
Ilmaisu
vaatii vielä kypsyttelyä (nuoren opiskelijan työt, ihanko totta)
-
Käyttää
liikaa ruskeaa (tai jotain muuta väriä)
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti