"INHIMILLISYYS"
14.11. - 3.12.2015 | G12 Helsinki
Tervetuloa näyttelyn avajaisiin lauantaina 14.11.2015 klo 14-16!
Ihmiset, tunteet ja kokemukset usein toimivat minulle inspiraation lähteenä. Maalaan usein kasvokuvia, ja ilmeen lisäksi värin käyttö on tärkeä elementti tunneilmaisun rakentamisessa.
Visuaalinen kulttuuri sosiaalisessa mediassa on minusta hyvin kiinnostavaa. Inspiroidun usein selfiekuvastosta – siitä tavasta miten ihmiset luovat itsestään illuusiota ja hakevat hyväksyntää homogeenisesti hyväksytystä tavasta esittää itseään. Varsinkin nuoret ovat ehdollistuneet vahvasti tähän ilmaisun tyyliin. He lainaavat selfieissään visuaalisia ideoita artisteilta, mainoksista ja elokuvista. Minä vastavuoroisesti lainaan heiltä: aidoilta ihmisiltä jotka yrittävät tehdä itsestään epäaitoja, muiden toisintoja. Se on herkullista kuvallisen maailman ilmiöiden havainnointia ja eri tavoin kertovien kuvien hallittua käyttöä.
Kiinnostun eniten kuvista, joiden tyyli toistuu tunnistettavasti samana maantieteellisestä sijainnista huolimatta. Näissä kuvissa korostuu hyväksytyksi tulemisen toive hyvin tunnistettavasti kopioitujen poseerausten kautta. Sisäänpäinkääntyneimmässä muodossaan ihmiset julkaisevat kuvia itsestään ottamassa kuvia itsestään, kopioiden muita sormien ja pään asentoa myöden piiruntarkasti. Onkin kiinnostavaa pohtia miksi näitä lainataan, mihin alkuperäisessä kuvassa on oikeastaan ihastuttu ja miten kuvaan on samaistuttu siitä huolimatta, että itseltä ei löytyisikään samanlaista pyllyä tai merkkivaatteita, kuntosalin jäsenyyttä tai botox-huulia. Poseeraamalla samalla tavalla koetaan silti kuuluvansa samaan joukkoon.
Somekulttuuri on kauniiden maailma joka aiheuttaa helposti ulkonäköpaineita. Muottiin kuulumisen paine on kova, ja siitä ulos astuminen voi tuoda negatiivisemman reaktion kuin mikään itsensä paljastelu koskaan. Ihmiset asettavat itsensä alttiiksi äärimmäiselle arvostelulle, jossa katsotaan vain pintaa, ja toisaalta kaikki kokevat myös oikeudekseen sanoa ja tehdä kenelle tahansa mitä tahansa. Kuvallisen illuusion ylläpitäminen saattaa joskus seurata mukaan arkielämään, jolloin elämä alkaa enemmän tai vähemmän pyörimään pinnan ympärillä. Suurimmaksi arvostelijaksi muodostuu oma peili.
Yhteiskuntamme asettaa naisille tänä päivänä paljon oletuksia. Meikittä kauppaan meneminen on usein merkille pantava suoritus. Kysyn teoksissani myös kysymyksen siitä, missä määrin nainen on vapaassa yhteiskunnassa oikeasti vapaa, vai onko hän asenteiden ja oletusten vanki. Tämä ei rajoitu vain ulkonäköön, vaan itseilmaisu, sanan- ja valinnanvapaus ovat oikeuksia joita haluamme kaikille, mutta vain siinä tapauksessa että sitä harjoitetaan haluamallamme tavalla.
Vaikka maalausten ihmiset kovasti yrittävät olla täydellisiä, sisin kuplii pintaan ja sisäinen tuska näkyy läpi. Viimeisimmät teemani ovat koskettaneet ihmisyyden särkyvää puolta: psyykettä ja tunteita kuten syyllisyys, suru tai raivo, jota päivittäinen elämä meissä synnyttää ja jota me kovasti yritämme välttää. Kuvien naiset yrittävät kiihkeästi peittää ihimilliset epävarmuuden tunteet kuorensa alle. Toisaalta kuvaan myös sitä syyllisyyttä, kun näitä tunteita Ei tunne; kulttuurillemme on tyypillistä kärsiä, jotta saa kirkkaamman kruunun ja lopputuotteena on syyllisyydentunto siitä, kun ei kärsikään.
Maria Liitola, 2015
Maria Liitola, s.1982, on valmistunut kuvataiteilijaksi Porin taidekoulusta 2003 ja Turun Taideakatemiasta 2011. Hän asuu ja työskentelee Turussa.
Lisätietoja:
G12 HELSINKI, Annankatu 16, Helsinki | www.galleria12.fi | 044 717 7177 | g12helsinki@gmail.com
 |
| Assalamu Alaikum, 2015 |
 |
| Glenda, 2015 |
 |
| Someraivo, 2015 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti