Pum! Muutettu on uudelle työhuoneelle.
Aloitetaan positiivisella: Täällä tosiaan ollaan Turussa uudella työhuoneella salaattia nauttimassa. Lämpöä ja luonnonvaloa riittää, juokseva vesi, keittiö ja WC - tilat, jes! Kyllä nyt kelpaa. Kyseessä on pienimuotoinen YYA - sopimus erään paikallisen firman kanssa; autan heitä, auttavat minua.
Meinasin jo kirjoittaa että lieventää mukavasti vaalipettymystä, mutta oikeastaan vain lykkää sitä kun tarkemmin ajattelee. Nyt mietityttää leikkaukset päivähoitoon. Mietityttää se, että missä asemassa kaltaiseni maalarit jatkossa nähdään lapsineen. Minullahan ei ole juurikaan tuloja, mutta töitä on. Malaaan, tai pyrin maalaamaan, joka arkipäivä. Sen lisäksi tulot koostuu pienistä puroista, pienistä tuloista: kuvankäsittelystä, kuvaushommista, suunnitteluhommista, opetustyöstä jonka suunnitteluaikaa on myös tämä työaikani. Yrittäjäksi en voi silti ruveta työntekoani osoittaakseni, sillä yhä tulee kuukausia jolloin toimeentulotukea joutuu nostamaan. Tällöin se yritystoiminta joka tapauksessa ajettaisiin aina alas. Jos nollatuloluokka päiväkodista taasen poistuu ja joudun pulittamaan päivähoitomaksuja, tarkoittaa se sitä että loputkin pienet tuloni menee suoraan päivähoitoihin ja olen vaikuisesti toimeentulotukiasiakas. Tai, koska en ole varsinaisessa työsuhteessa, tuleeko päivähoitopaikasta puolipäiväinen? Tietäisi kuoliniskua työlleni suoraan.
No, ihan heti näitä muutoksia ei olla toteuttamassa, joten ainakin vuoden loppuun saan rauhassa nyt tehdä töitäni ja yrittää tulla toimeen, ennen kuin mahdollisesti - toivottavasti ei - olen pakotettu jäämään kotiin täysille tuille. Todella toivon että asiassa oltaisiin hieman pitkänäköisempiä.
Jotta tämä ei menisi liian vähän negatiiviseksi, niin kerrotaanpa vielä, että homeoikeudenkäynnissä tuli turpiin niin että tutisee. Ei tullut kaupanpurkua, tuli hyvin pieni hinnanalennus. Hovioikeuteen ei ole varaa valittaa, rahaa ei ole. Käsissä on nyt sitten hometalo ja hurjat lainat. Se taas on niin karmiva asia että ei siitä osaa sanoa tai kirjoittaa juuri mitään. Ei mitään käsitystä miten sen asian kanssa tulee pysymään pää pinnalla. Toivon nyt vaan parasta sieltä leikkauslistaneuvotteluista. Jos lähtee edellytykset tehdä näitäkin pikkupuroja, on ns. kusi todella sukassa.
Ei mitään. Syödään sipsejä salaattia ja hymyillään kameralle.
2 kommenttia:
Hieman vanhaan postaukseen kommentoin kun sattumalta taas muuta hakiessani törmäsin blogiisi. Olin käväissyt täällä joskus Huovarin blogiin jättämäsi kommentin perusteella. Nyt oli luppoaikaa ja selailin postauksiasi...
Tuo hometalo ihmetyttää, mikähän oli syynä vain pieneen hinnanalennukseen? Kirjoitit että kellarista nousee kosteutta, eikö sitä voi kuivata ja alipaineistaa sekä muuten fixata taloa asumiskuntoon? Itselle vaan, vaikka ei sitä uskaltaisi myydäkään.
Hei vaan! Huomasin vasta kommentin.
Ongelma piilee lattiassa, välipohjassa, mikä tuo on. Kellarin ja asuintilojen välinen lattia-ala, betonia, joka on siis mitattu kosteaksi sekä siinä kasvaa hometta ties kuinka laajalti. Tästä pitäisi rouhia joitain senttejä pois. Eli avata kaikki, rouhia, laittaa takaisin pakettiin. Haisevia eristeitä ei saa veke myöskään ellei kaikkea käytännössä pura päältä pois..
Jotta betonin saisi taas kuivatettua ja estettyä kosteuden lipuminen rakenteisiin, pitäisi salaojat uusia. Rahastahan tässä on kysymys, rempat tulee niin kalliiksi että ei sellaiseen kellään varaa ole, että käytännössä purkaa kaiken ja rakentaa uudestaan :(
Hinnanalennusta ei tullut salaojista koska niitä ehkä on tai ehkä ei ole, tod näk on, jotain sen näköisiä putkia kaivoon tulee. Mutta minun olisi pitänyt ostajan asemassa tietää, että siinä tapauksessa jos niitä ei ole, voi kosteuttakin olla, ja jos on, niin eivät välttämättä toimi, eli mitäs ostit vanhan talon. Mutta minkäs teet. Näin on tuomittu. Ei sitä päätöstä pysty millään ymmärtämään.
Lähetä kommentti