Pakollinen persublogahdus

Keskusta ja persut hallituksessa, ja kulttuuriväki on suunniltaan. Ja kyllähän sen ymmärtää. Miten kuvataiteen rahoituksen, aseman ja arvostuksen käy, jos kansaa on ohjastamassa ihmiset jotka eivät tunne alaa, halua tuntea, tai haluavat leikata sieltä tuhkatkin pesästä? Se on ihan ymmärrettävä pelko.

Sensijaan en ymmärrä esim. Krista Kososen kannanottoa asiaan, joka oli käytännössä että Vaalitulos ei edusta minun suomeani näkökulmasta "en tunne ketään perussuomalaista äänestänyttä". Ihan hirveetä shaissea. Elämme demokratiassa! Sen ydin on siinä, että kaikki aatteineen kerääntyy yhteen, ja myös yhdessä luotsaavat maata niin, että ketään ei jätetä kuplan ulkopuolelle. Minulla on ystäviä jotka äänestävät persuja. Kaksi ystävääni persujen ehdokkaana. Juho Eerola, hyvän ystäväni ex-mies. Silvia Koski, hyvä ystäväni myös, toiminut kuriirina maalauksillenikin, täysiverinen taiteilija, muusikko.
No, olen tällainen vihervassari ituhippi, joten aatteemme eivät taatusti kohtaa joka asiassa. Mutta näen erilaisuutemme myös rikkautena kuten myös ystäväni näkevät. Minua taiteilijana hävettää kommentit vihervasemmiston älymystöjaosta. Oikeasti, ällöttää.

Keskustaa äänestivät vanhempani, kokoomusta hyvinkin moni, vihervassareita, rkp:ta, kristillisiä. Ihan kaikkia, ei löydy yhteistä linjaa. En todellakaan valitse ystäväpiiriäni sen mukaan millä laidalla seilataan poliittisesti. Yritän arvostaa joka ikisen näkemystä, he myös kuuntelevat minun ajatuksiani.

Silvia Ahonen otti mainiosti kantaa ja kampanjoi kulttuuriteemoilla persujen riveissä, mutta ei mennyt läpi. Itse asiassa Silvian kannanottoa ei noteerattu millään tavalla. Silvia puolusti perustuloa, taiteen rahoituksen pönkittämistä, taiteilijoiden jatkokoulutusta, mahdollisimman laajaa varieteettia siinä, millaista taidetta tehdään, kaikkea tarvitaan. Kuulostaako persulta? No ei kuulosta. Silviaa olisi saattanut äänestää monikin joka ei normaalisti persuja äänestä, mutta toistaiseksi puoluetta leimaa näissä asioissa uskottavuusongelma. Jos puolueen nimissä on meuhkattu postmodernista tekotaiteesta ja sen rahoittamatta jättämisestä, tarvitaan useampi Silvia muuttamaan näitä käsityksiä, ja ennen kaikkea tieto siitä että persun äänestäminen ei samalla tarkoita äänen antamista sille, että on ok nimitellä maahanmuuttajaa beduiiniksi ja mutiaiseksi. Myönnetään että siinä on myös syy, että miksi itse äänestän vihreästi. Kulttuurin puoltajia löytyy runsaasti sieltä leiristä, mutta täysin loistaa poissaolollaan totaalisen törkeä ja asiaton herjaaminen. Vaikka tiedän että Silvia Ahonen ei ikinä moisia sanoja päästäisi suustaan, olisi ääneni mennyt puolueeseen jonka sisällä niiden käyttö on jo puolikäytäntö ja sitä jopa puolustellaan. Puolueen sisäinen kannanotto ja tiukka linjaus rasismia vastaan olisi hyvin tervetullutta. Toistaalta jos olisin antanut Silvialle ääneni, olisin parantanut mahdollisuuksia persuleirin asenteiden uusiutumiseen. No, tämä poliittinen teko jäi nyt tällä kertaa suorittamatta, en uskaltanut. Vaalit eivät ole pelkästään henkilövaalit, ja niin kauan kun puolueen johdon mielestä herjaaminen ja loukkaaminen on demokratian ääntä (vrt. tapaus Hakkarainen), en voi antaa ääntäni siihen leiriin, vaikka muuten olisin halunnut Silviaa äänestää. Silvia sitä minulta tiedustelikin, että miksi niin monet taiteilijat ja kulttuuri-ihmiset ovat vihervassareita. En osannut juuri vastata muutoin kun että nämä puolueet ovat solidaarisempia ja tätä ovat myös suuri osa taiteilijoista. Persuja leimaa täysin päinvastainen asenne ja ennenkaikkea käytös.

Tämä on varmasti se syvin syy myös siinä, miksi Krista Kosonen ei halua ainakaan tunnustaa tuntevansa ketään persua. Herjaaminen ja rasistinen käyttäytyminen on junttimaista eikä kovin herkästi älymystön piirteisiin yhdistettäviä asioita. Toisaalta vasemmalla osataan yhtä lailla herjata persuja, joten kyseenalaiseksi jää se piirre sieltäkin. Vaikka kuva Hakkaraisen ministerisalkusta (kaljakeissistä) naurattikin, oli seuraava tunne häpeä, nauraa nyt alkoholiongelmaiselle. EI näin.

On hyvä muistaa että kaikki persut eivät ole Hakkaraisia tai heidän asiattoman käytöksensä puolustelijoita. Kyse saattaa hyvin pitkältikin olla ennakkoluuloista, joiden rikkomiseen Silvia Koski pyytää taiteilijoita osallistumaan. Että ulos sieltä kuplasta. Kaikki persut eivät ole rasisteja ja törkyturpia.
Toivottavasti persujen kulttuuripoliittinen uudistus on nyt muotoutumassa oikeasti hyväksi, ja toivottavasti taiteilijat myös aktivoituvat olemaan yhteydessä näihin poliitikkoihin. Kutsumaan sinne kahville itsekin ja keskustelemaan. Yhteistyöhön.
En mitenkään näkisi etteikö persut voisi onnistua kulttuuripolitiikassaan, kun sinne saataisi tarpeeksi pätevää väkeä. Persuissahan vahvuus nähdään kotimaassa ja omien taiteilijoiden tukeminen, kulttuuri-identiteetti, sivistysvaltion merkkinä toimiva laaja ja rikas kulttuurielämä ja sen pönkittäminen voisi hyvinkin olla puolueen vahvoja alueita. Mutta vain, jos sinne saadaan asiantuntevia ihmisiä mukaan.

Mutta samaan hengenvetoon toivon että puolueen sisällä tapahtuisi tässä vaiheessa selkeä muutos, kun hallitukseen kerta on matka. Hakkarainen ei ole vitsi kirjoitti Virpi Kotilainen ja ihan aiheesta sivalsi: kun ollaan kansanedustajia ja ministereitä, poppamiesjutut ja puheet postmodernista tekotaiteesta ei saisi kuulua sanastoon. Siinä ehkä Kristankin mielipiteen ydin. Se ei edusta tätä Suomea.

Lisätään tähän vielä yksi hyvä persu-uutinen. Toivoa on!