Jaksaa jaksaa

Kiukku/motivaatio

Kaksi hyvää keinoa purkaa aivan äärettömän kamala v*tutus. 

Suklaakakku ja maalaaminen.

Aika ärsyttävää sinänsä, että paras työskentelyvimma tulee siitä. Jos on hyvä fiilis, maalaa latteuksia. Jos on neutraali fiilis ei maalaa oikein mitään. Tarvitaan ylivireys tai aivan järkyttävä ketutus. Niissä adrenaliiniaggressioissa tulee tehtyä monen viikon duuni kolmessa tunnissa. 

Tässä edellisen kolmen tunnin session tulosta. Onkin jo aloitettu hyvällä sokeri/kofeiinikännillä..

Atmosfääri kuntoon:
 

Sit lähtee. Hyvästi abstraktin alku! Kävin ostamassa uusia värejä ja siveltimiä ja kaiken ketutuksen lomassa tulin ostaneeksi kallista crylan akryyliä ja täysin samaa sävyä mitä mulla oli jo saavillinen työhuoneella. Joten laitetaan sitten cadmium red hueta prkl kun kerta löytyy.

 Kaadetaan.

 Pyyhitään.

 No naama siellä taas on.

 Maalit. Sprayt. Tussit. Siveltimet. Palettiveitset. 

Tein tuollasen. Aika kiva. 

Pitää jatkaa nyt sitten vähän maltilla, mutta ei liikaa. 

Tää on niin tätä. 

Pitää aina olla joku överifiilari että saa kunnolla duunia tehtyä. Olen tätä yhtäkin naamaa hipsutellut täällä viikko/kuukausitolkulla eikä se tunnu edistyvän ollenkaan. Ei ole vaan ollut kunnon pöhinää. Välillä sitä sitten tekee keinotekoisesti sokerin ja kofeiinin yliannostelulla ja kuuntelemalla aiiivan liian lujalla musiikkia. Raivomaalatessa tulee aina hurja putkinäkö maalaukseen. Kaikki muu ympäriltä katoaa ja on vaan musafiilareissa ja kaikki on aivan kristallinkirkasta. Värit sekoittuvat aivan itsestään ja energiat on korkealla ja pysyy liikkeessä, syke on tuhat, kaikki napsahtelee paikalleen. On jossain aivan euforisessa maalausflowssa. Jossain vaiheessa alkaa tuntua kropassa, vatsalihakset alkaa krampata kun huomaa pidättävänsä hengitystä kokoajan ja keskittymiseen pitää jo vähän keskittyä. Tulee pudotus, maalauslaskuhumala, kun alkaa tärisemään kädet ja jalat ja heikottamaan ja väsyttämään. Maalauskrapula. Pitäisi vaan maata sohvalla tuijottamassa kattoon. Ihmettelee että mitä helvettiä täällä oikein tapahtui taas. Kaikkialle särkee ja on ihan koomassa.

Tussin, sprayn ja maalin yhdistelmä on tosi kiva. Aikamoinen koloristi minusta on kuoriutunut noiden matskujen myötä :)

Nyt olis vähän väsy, ja kohta vähän nälkä, luulen että väännän tämän maalauksen taustan kuntoon ja kotiin päiväsaunaan ja sitten jotain hyvää ruokaa (=pakastepizzaa).

Yksinäisyyden kuvia Logomoon

Naantalin opiston FOTARIT –valokuvausryhmä yhteistyöhön Turun kaupunginteatterin Seili –musikaalin kanssa!

”Yksinäisyyden kuvia” – kuvakokonaisuus on esillä Seili-musikaalin yhteydessä Turun Logomossa syksyllä 2014 vuoden loppuun asti. Kuvat ovat tiiviissä dialogissa näytelmän teemojen kanssa. Näyttely käsittelee Seilin saarta ja sen tarinoita: hulluutta, rakkautta, sen menettämistä, toivon menettämistä ja sen hiljaista elättelyä, yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä. Myös saaren asukkaiden traagiset tarinat, lapsensurmat ja terveenä saareen joutuneiden hulluuteen vajoaminen, ovat kuvissa läsnä.

FOTARIT  ovat valokuvauksen opintoryhmä, jota ohjaa kuvataiteilija Maria Liitola. Oppimisen lähtökohtana on kuvasisällön tuottaminen ja kuvallisessa ajattelussa kehittyminen, erilaisten teemojen ja tehtävien toteuttaminen ja valokuvataiteeseen perehtyminen mm. näyttelyihin tutustumalla. Ryhmä valmistelee kurssilla myös kuvausmatkan lähialueelle. Syksyllä 2013 FOTARIT tekivät kuvausmatkan Kakolaan ja keväällä 2014 Seilin saarelle.

Hiljaa hyvää tulee

Auran Gallerian näyttely on jo ihan kohta. On pukannut isompaa ja pienempää..

Tämä on ehkä jännittävintä vähään aikaan

Kotona myös jännittää. Sinkku joutuu opettelemaan uusia taitoja. Kuten ruohonleikkuun.

Koitin ensin hieman perinteisempää menetelmää jotta lapset pääsee edes keinuun...

 

Pidemmänpäälle tuo ei kannattanut, joten vastaus löytyy raivaussahasta. Lapset viikonlopun isällään ja näin kuluu vapaa-aika: siivotessa, raivatessa ja hirveissä tuskissa koska tuo masiina painaa TONNIN ja pihaa on muuten ihan riittävästi. Liikaa, ymmärrän nyt. Jäi vielä kesken, eli ensiviikonloppuna uudestaan.

Työhuoneella sensijaan vietettiin tänään työmaavalokarkeloita. Kaveri tuli asentelemaan uuden rgb-ledvalaisimen, joka yllätyksekseni ei syötäkkäään niitä kaikkia valoja yhtäaikaa vaan vaihtelee niitä diskon lailla! Maalaa siinä sitten :D Lamppu irti, takas pakettiin ja rautakauppaan, että jos sitten ostan vaan työmaavaloihin erisävyiset polttimot. Ilmeisesti niihin ei muka saa kuin lämpimänvalkoista valoa (jännää, sillä paketissa on merkitty eri kelvinasteikot ja kyseisen polttimon oma sävy, indikoiden että valinnanvaraa muka olisi). Keltaista valoa en enää osta, eli sähkö-instoon ja sieltä tilalle pienempi kylmänvalkoinen led-valaisin. Nyt kelpaa maalata. Eilen nimittäin pensselöisin 6 tuntia työn alla olevaa maalausta ja jälki oli karmaisevaa. Punainen pigmentti nousee pohjamaaluksesta läpi uudelleen ja uudelleen ja jyrää sinisen kanssa alleen kaiken (tässä vaiheessa kysymme että mikä välivernissa?). No päätä seinään vaan. Punaisen ongelma kulminoitui viimeistään siihen kun työtä tarkasteli luonnonvalossa ja sävyt ovat aivan perseellään. Ei näin keltaisissa valoissa voi maalata. Ottaa vaan päähän tehdä turhaa työtä. Nyt on sitten oikea valaistus joten sitä(kään) ei voi enää pitää tekosyynä. Kaiken juoksentelun jälkeen on vaan tuo työskentelymotivaatio huikeassa laskussa, enää ei viitsisi edes aloittaa. Eli kaupan kautta hakemaan muksut aikaisemmin dagiksesta. Olisikohan tiedossa tänään soijalasagnea? Taitaa olla.

Senvertaa laiskanlainen maalausviikko ollut, että taitaa mennä viikonloppu myös maalatessa. Huomenna on paltsua Logomolla, jonne tulee valokuvausryhmäni töitä esille yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin Seili - musikaalin kanssa. Huisi proggis tulossa!