Auran Gallerian näyttely on jo ihan kohta. On pukannut isompaa ja pienempää..
Tämä on ehkä jännittävintä vähään aikaan
Kotona myös jännittää. Sinkku joutuu opettelemaan uusia taitoja. Kuten ruohonleikkuun.
Koitin ensin hieman perinteisempää menetelmää jotta lapset pääsee edes keinuun... 
Työhuoneella sensijaan vietettiin tänään työmaavalokarkeloita. Kaveri tuli asentelemaan uuden rgb-ledvalaisimen, joka yllätyksekseni ei syötäkkäään niitä kaikkia valoja yhtäaikaa vaan vaihtelee niitä diskon lailla! Maalaa siinä sitten :D Lamppu irti, takas pakettiin ja rautakauppaan, että jos sitten ostan vaan työmaavaloihin erisävyiset polttimot. Ilmeisesti niihin ei muka saa kuin lämpimänvalkoista valoa (jännää, sillä paketissa on merkitty eri kelvinasteikot ja kyseisen polttimon oma sävy, indikoiden että valinnanvaraa muka olisi). Keltaista valoa en enää osta, eli sähkö-instoon ja sieltä tilalle pienempi kylmänvalkoinen led-valaisin. Nyt kelpaa maalata. Eilen nimittäin pensselöisin 6 tuntia työn alla olevaa maalausta ja jälki oli karmaisevaa. Punainen pigmentti nousee pohjamaaluksesta läpi uudelleen ja uudelleen ja jyrää sinisen kanssa alleen kaiken (tässä vaiheessa kysymme että mikä välivernissa?). No päätä seinään vaan. Punaisen ongelma kulminoitui viimeistään siihen kun työtä tarkasteli luonnonvalossa ja sävyt ovat aivan perseellään. Ei näin keltaisissa valoissa voi maalata. Ottaa vaan päähän tehdä turhaa työtä. Nyt on sitten oikea valaistus joten sitä(kään) ei voi enää pitää tekosyynä. Kaiken juoksentelun jälkeen on vaan tuo työskentelymotivaatio huikeassa laskussa, enää ei viitsisi edes aloittaa. Eli kaupan kautta hakemaan muksut aikaisemmin dagiksesta. Olisikohan tiedossa tänään soijalasagnea? Taitaa olla.
Senvertaa laiskanlainen maalausviikko ollut, että taitaa mennä viikonloppu myös maalatessa. Huomenna on paltsua Logomolla, jonne tulee valokuvausryhmäni töitä esille yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin Seili - musikaalin kanssa. Huisi proggis tulossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti