Ei se väärin oo

Kuvituskuva. Joskin kuvan henkilö liittyy juttuun.

Nimittäin se, että kaahaa puotiin viimeisinä hetkinä ostamaan iltajuomaksi Happy Joe - sidukan. Liikaa näiden seinien tuijottamista on tuonut oman sävynsä näihinkin kirjoituksiin.. Nyt pitää päästä välillä ovesta ulos. Vaikka sitten siideripuotiin. Kauemmas siirtymistä odotellessa maukasta juomaa ja kah - korkin alla piilee viisaus.

" Some pursue happiness - others create it "

Tuntuu ihan hauskalta lausahdukselta, varsinkin taiteilijan näkökulmasta. Muutenkin ajankohtaista kun Peltosen Essi on parhaillaan creating happiness synnytyslaitoksella. No, hetken tutkailun jälkeen selviää että lainaus on Ralph Waldo Emersonin. Runoilija, filosofi. Luen miehestä lisää. Sanotaan että Myöhempään tuotantoon Naturesta kantautuu myös näkemys luonnon tuntemisen ja elämän laadun keskinäisestä yhteydestä – metafysiikan ja etiikan yhteenkietoutuneisuudesta: emersonilaisen näkemyksen mukaan todellisuutta ei voi tuntea, ellei pyri elämään moraalisesti hyvin.
En nyt ehkä suorilta allekirjoita tuota, mutta kiinnostun ajatuksesta. Jo pelkät sanat saa aivot pyörähtämään ajatuksiin, mitäs ne tarkoittivatkaan, metafysiikat ja sensemmoset. En ole pitkään aikaan ajatellut paljoa muuta kuin vaippoja ja ruoka-aikoja. Kun ajattelee vaikeita sanoja tulee heti mieleen fenomenologia. Asia, jota 9 vuoden taidekoulutuksenkaan jälkeen en osaa selittää. Se on ollut aina akilleen kantapääni. Jotenkin tekee mieli lukea lisää. Alkaa hieman huvittamaan.. 

Nimittäin kun Turun askartelutaideakatemiasta pääsin, vakuutin sitä samaa mitä Porin taidekoulustakin päästessä: En enää ikinä opiskele! En enää kirjoita esseen esseetä tai lue vaikeaa kirjaa. En lue filosofiaa enkä tutki mitään vaan luon vain menemään. Koko käsite "tutkiva taiteilija" on aina saanut ihokarvat pystyyn. Ajatus luennolla notkumisesta synnyttää halun pestä vessaa, ikkunoita tai mitä tahansa muuta. Mutta tässä sitä ihan omaehtoisesti on jotenkin aikeissa tarttua kirjaan.. 
Silloin ei ollut kakaroita, ja jotenkin kummastellen tutkailin perheellisten ylisuurta innostusta opiskella. Nyt ymmärrän aika lailla eri tavalla. Jos ainut juttukumppani on 2-vuotias, kuuntelee ihan mielellään puhetta joka koskettaa muuta kuin pottalla käymistä tai "ei alua ennä pottalle mammankantta, aluaa mennä ykkin, itte, kato mamma, kato, hei, mamma, mamma mamma MAMMA MAMMA MAMMAMMAMMMMAAA annu kävi itte pottalla ja kaatoi pittat itte pyttyyn!" Nykyisin saatan kaivata luennolle. Oikeesti.  

Yhtäkkiä huomaan selaavani kuvataideakatemian maisterihaun vaatimuksia. Se olis vaan 2 vuotta.  
Thank you Happy Joe...  vai?