Ihanaa

Tein tänään paluun työhuoneelle melkein 4 kuukauden mittaisen "mammaloman" jälkeen. Loppuraskaus ja synnytys, siinä tekosyytä kerrakseen.. ;) No, tämä alkaa olla jo niin klassinen juttu että ei pitäisi olla kyllä valittamisen varaa: mutta jälleen kerran huomasin jättäneeni pensselit pesemättä edellisellä työskentelykerralla. Olin vain jättänyt ne purkkiin ja vettä päälle. Kyllä se vesi neljässä kuukaudessa haihtuu, ja kaikki ihanat uudet täydelliset siveltimeni ovat nyt pilalla. Jännä huomata muuten että taideliikkeestä ostettu leveä mutlari oli ihan ruostunut metalliosistaan, kun taas biltemasta ostettu patterisivellin ei ruostu millään. Tietääpähän mihin rahansa jatkossa laittaa. Olkoonkin että parempi laatu on tuossa ohuemmassa taidepuodin pensselissä. Mutta siis anyways: hirmuinen tauko takana.

Tämä äitiyden ja taiteilijaelämän yhdistäminen on ehkä vähemmän romanttista mitä ammatista yleensä ajatellaan. Ei olla missään pariisissa loft-henkisessä kattohuoneistossa vääntämässä taidetta öin ja päivin, tai sikarinhajuisessa pianobaarissa naukkaamassa old invalid portoa. Ei baskeria ja pikkutakkia, ei olan yli heitettyä kaulaliinaa, patonkia kainalossa. Todellisuudessa homma menee niin että pikkuisen vauvelimme syöttövälit on 3 tunnin mittaiset, joten syöttötuokion jälkeen singahdin työmaalle, kakkaa naamassa, oksennusta paidassa, pissaa housuissa (ei omaa vaan pikkumiehen, jonka vaippa falskasi syöttäessä). Huomenna sitten heitetään tuo harmaa asukokonaisuus sivuun ja mennään pitämään ensimmäiset valokuvauksen oppitunnit "äitiysloman" jälkeen. Halki lumen ja jään, autolla, jonka etukulman mälläsin rättiväsyneenä ikean parkkipaikan tilanjakajaan.

Mutta täytyy sanoa että rakastan kyllä työtäni! Saan tehdä sitä mitä eniten tässä maailmassa haluan, ja sen tekemisen lomassa kuunnella parasta musiikkia mitä keksin, laulaa täysillä, nauttia tunnelmasta ja vain tehdä. Aina ei tarvitse olla hampaat irvessä sieluaan purkamassa sen maalaustelineen ääressä, vaan voi vaan olla ja nauttia tekemisestä. Ja todella nautinkin: ja se nautinto näyttää välillä aika performatiiviselta. Hiki virtaa kun stereot huutaa ja tanssijalkaa vipattaa. Näky ei varmasti ole yhtä ihana kuin tunnelma, mutta en vaihtaisi tätä mihinkään. Vaikka en saisi tästä euroakaan ikinä. Enkä just nyt kaipaa sitä pariisin kattohuoneistoakaan, vaan oli ihana myös tulla kotiin, pistää vauva vaunuihin ja vetää esikoista pulkassa niin lujaa että sektiohaavaa polttaa.

Viimeistelin loppuun tuon kuvassa takanani näkyvän uuden lemppariduunin. Varsinainen hitti. Sillä on jo nimikin. Joskus ne nimet on olemassa jo ennen kuin aloittaa, joskus muotoutuu tekemisen lomassa ja joskus ne keksii galleriassa kun läiskii työt seinille. Tämä on nyt sitten nimeltään "kärsi, kärsi". Useimmiten täydennettynä "kirkkaamman kruunun saat" - lopetuksella tämä kulkee ilman tuota häntäänsä, viitaten kuitenkin samaiseen asiaan. Valoittanen sitä sitten lisää myöhemmin, nyt ei malta.

Aloitin myös tuota oikealla näkyvää raakiletta. Ilokseni löysin kuitenkin siitä tehdy luonnoksen jonka luulin jo kadottaneeni. Luonnos on itse täydellisyys, saas nähdä miltä lopputulos sitten näyttää.