Säästelin kauan vanhan kotitaloni vanhaa kolmiruutuista ikkuna jotain taiteellista hetkeä varten. Se hetki koitti kodin ykkösessä, kun löysin sieltä sisustustarroja.
Syysharmauden vastavoima on klementiini, joita on kulunut pussikaupalla.
Elämäni kupit. Näistä olen nauttinut aamukahvini siitä lähtien kun muutin pois kotoa, suureen maailmaan. No, okei, Paimioon, mutta kuitenkin.
Leivinliinat ovat olleet jonkin aikaa jouten.
D-day 31.1.2011. Odotellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti