Orastavan kevään nosteessa..

Oon viimeaikoina saanut ihan hämmentävän paljon hyvää palautetta töistä. Siis, ihan että on tultu erikseen sanomaan että kuule, näyttää hyvältä. Hyvillä mielin siis! Ja on jotenkin ollutkin todella rento meininki tehä. Luontevasti tuntuu kehittyvän asiat eteenpäin ja työskentely on ohjautunut omalle hyvälle uralle. Tosi selkeet sävelet, ja tuntuu sujuvan. Rento olo. Hyvä olo tehä. Sujuu!

Aloittelin uutta juttua tässä. Löysin kirpparilta läjän vanhoja perhealbumiotoksia jostain.. noin 30-luvulta jonnekin 70-luvun korville. Niitä olen plarannut ja valikoinut läjästä yhden. Siitä nyt lähden tekemään muotokuvaa. Hivenen on eri lähtökohta kuin ennen, kun olen käyttänyt vain omia kuvia. Tätä ihmistä en edes tunne. Ketä hän on? mitä hän on tehnyt elämällään? millainen historia hänellä on, tai oli, tuskin on enää hengissä kuvan henkilö. Muissa kuvissa seikkailee ainakin henkilö nimeltään Eenok Ettanen, että jos joku hänet tuntee tai kuvista jotain tietää niin passaa ottaa yhteyttä, jututtaisin mielelläni.
Jotenkin jännittävää tämän kaltainen muotokuvan tekeminen. Mikään henkilökohtainen ei ole vaikuttamassa tekemiseen muuten kuin noiden albumikuvien kautta, enkä edes tiedä sitä onko hän samaa perhettä kuin muut kuvissa olevat. Luon vaan jotain oletuksia, ja piirrän pelkkää ulkoista olemusta, minkään tuntemuksen vaikuttamatta kuvan rakentumiseen. Tyypillisesti aina on ollut jonkinlainen henkilökohtainen lähtökohta kuvaan. Nyt ei mitään.

Tässä alku.. luonnostelin gessolla maalaten, ja alan vetään hiiltä päälle.




Ja luonnos, jotain tämän henkistä olis tarkoitus saada aikaan:

Kato

On rauhaisaa näinä päivinä opiskella turun piirustuskoulussa a.k.a turun taideakatemiassa, niin. Ei ole tällä hetkellä kuin 2 kolmosmaalaria asemissa. 2 otti lopputilin ja 3 on vaihdossa. Tulkee takasi! eiku älkää tulkokaan. Mulla on koko maalaussali, ja Elliinalla oma. Tosin nuo julmat neloset ovat tunkeutuneet tänne samoihin tiloihin.

Vaikeeta ymmärtää syitä sille miksi lopettaa näin kalkkiviivoilla. Ja toisaalta taas ei lainkaan vaikeaa: monestiko itsekin oon ollut lopettamassa... mutta nyt on periaatteessa enää kolmisen kuukautta tätälukuvuotta jäljellä, ja ensvuonna olo ja työskentely on omakohtaisempaa, omaehtoisempaa. Joten periaateessa. 3 kuukautta koulua enää jäljellä. En helvetissä enää ainakaan jätä kesken.. syynsä kullakin toki. En ota kantaa.

Aah. Itellä on kyllä hyvä olla kun on ihan lieskoissa tekemisen kanssa. Matskua on, sitä kuuluisaa inspiraatiota on, uudet nettisivut on, tulevaisuuden suunnitelmia on, ja selvät sävelet noin muutenki. Ja kohta tilaan taidemaalariliitolta kangasta ja gessoa yhdeksälläkympillä, jee jee!

Henri Ahdin epämuotoukuvan kaverin pohja on tuijottanut mun selkää koko päivän. En siis koskenut hiileen lainkaan, tulin kouluun siis vaan kirjottaan koodii.. aattelin että ehkä ei essi pääsekään kuviin, vaan joku kirpparilta ostamistani kuvista. Löysin siis sellasia vanhoja kuvia joista aattelin.. tai no taisin kertoa niistä jo vai kerroinko? kais.. mutta ne jäi kotiin siis jonka vuoksi on ollut hyvää aikaa naputella hooteeämällää. Saanen siitäkin oparin tai kaksi!

Art Portfolio

Koska tähyämme aktiivisesti ulkomaan markkinoille, perustamme portfoliosivun ameriikan kielelle. Osoitteessa www.art-portfolio.co.cc voi tutustua samaan shittiin mitä esittelen täällä blogissa, PLUS lahjakkaiden taiteilijatar-ystävättärieni, Essi Peltosen ja Anna Ahon, taiteeseen. Word.

Henri Ahdin epämuotokuva

Työn al

Joo. Eli

Piirtäminen on mukavaa kun ei keskity sellaisiin seikkoihin kuten a) että kuva on näköinen b) että se on anatomisesti oikein c) jne blabla

Piirtäminen on siis mukavaa kun piirtää vaan kohtaa jota on mukavaa piirtää ja sitten kun siitä tulee epämukavaa, siirtyy seuraavaan kohtaan, eikä välillä mitään katsele kauempaa että meneekö tämä nyt oikein niinsanotusti, vaan tuhertaa vaan. Ja näin siis syntyy epämuotokuvia.. tyypillisesti eniten perseelleen piirros menee jos sitä mittailee ja kaavailee. Niin.

Tiedote

Perun puheeni. Esseeni on sittenkin hyvä.



Hyviä uutisia, nimittäin sain taas vision päästä kiinni! Paikkasidonnainen kurssi katkaisi ajatuksen maalaamistyöstä totaalisesti, mutta nyt oon taas ajan hermol niinku. Mää tiijän, tosiaan, mitä tehä ja harvinaisen selkeesti vieläpä.

Pitäis nyt sitten piirtää. Piirtäminen kuuluu olennaisesti suunnitelmiin. Minähän oon aina inhonnut piirtämistä ja tehnyt sitä vain jos on pakko. Valtavan ihanaa, piirtämistä, se on omaehtoisena mukavata puuhaa!

Salmelaan jäi osallistumatta kuitenkin. En ehtinyt saada settiä kasaan ajoissa. Enkä halunnut lähettää sillisalaattia. Katotaan jos baswareen kerkeis ajoissa.