Näyttely on aivan nurkan takana ja työhuoneella vietetään kaikki liikenevä aika. Tämä ei kysy enää innostusta vaan toteuttamista vaikka kuinka väsyttää. Tuloksena voi olla eilisenkaltainen 10-tuntinen työpäivä, jonka jälkee jalat, kädet ja pää on niin kipeät että aamullakin humisee korvissa. Itkettää ajatuskin siveltimeen tarttumisesta. Maalasin koko päivän yhtä pienehköä naamaa, ja lopulta maalasin senkin yli. Normisettiä siis. Paniikki alkaa hiipiä deadlinen lähestyessä.
No, tänään vuorossa kuvaamista joten maalata ei (onneksi) ehdi, ja illalla on tunnit Naantalissa, joten kotiin pääsee tänäänkin vasta kymmenen maissa. Perjantaina taas reippaana maalaamaan...
Tässä tuo murheenkryyni America.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti