Minulla on tapana valmistaa yksi maalauspohja kerrallaan - tapa, jota kiroan silloin kun jostain tietoisuuden onkaloista saapuu tuo mystinen inspiraatio. Harvoin se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta (ja jos tulee niin sille sopivaa pohjaa ei koskaan ole valmiina), vaan valmistelen ja kohotan ja vaivaan ja muotoilen ja kohotan sitä taas, kuin leipätaikinaa, kunnes värit vain sekoittuvat ja pensselit istuvat käteen. Se on siis alitajuisesti rakennettu, tarkkaan pala palalta, ja se täytyy hakea aina uudelleen kun on saanut jotain päätökseen ja pitänyt ns. luovan tauon työskentelystä.
Se kaikki alkaa tästä, ja sen täytyy alkaa tästä, pohjustamisesta. Useimmiten jopa ostan kiilapuut yhteen teokseen kerrallaan, kallis harrastus postikulujen suhteen, mutta se kohottaminen alkaa jo sieltä. Silloin alkaa muodostumaan ensimmäiset mielikuvani tulevasta paakkelssista, ja se mielikuva, tai lähinnä tunne, vahvistuu pohjustamisen edetessä. Liimakerrokset, gessot, pohjustussiveltimen tuntu pinnassa, sen jäljen paksuus, intesiteetti, antaa jo osviittaa sille minkälaiset välineet juuri tähän tarvitaan. Mieleen piirtyy kuva, jota alan metsästää kameralla todeksi, luonnostelen, kokeilen, etsin. Joskus se riistäytyy käsistä ja syntyykin valokuvateos. Harvemmin kuvaan suunnitellusti teosta. Jännää kyllä, että valokuvienikin lähtökohta on kiilakehyksissä.
Tähän luonnosteluvaiheeseen päästyä on mielentila pysyvä, ja se vallitsee kotitöitä tehdessä, saunoessa, ulkosalla, nukkuessa; se raksuttaa koko ajan taustalla. Voi olla vaikeaa selittää, että teen töitä istuessani laiturilla tai ajaessani autoa. Kun tunnen olevani valmis, valmistaudun maalaamiseen huolella: kankaan äärellä kierrellen ja kaarrellen, astioita etsien, maaleja hypistellen, etsien oikeaa musiikkia, oikeaa volyymia, ikäänkuin pohjaa vältellen, tehden kaikkea muuta mahdollista. Sitten istun, tuijotan, nousen, lähestyn, loittonen, mittaan askelmerkkejä, kunnes on se aika: kaikki se kerätty fokus vyöryy kankaalle. Inhoan trendisanaa "flow" (inhoan myös sanaa "trendi"), mutta se on paras kuvaamaan sitä tilaa, jossa kaikki muu ympäriltä katoaa ja kaikki se energia muodostuu kuvaksi. Taitolaji on todeta ja tunnistaa se raja jonka jälkeen flowsta tulee low, ja mennään liian pitkälle. Sen rajapyykin lähestyessä tulisi ottaa jalat alleen ja nopeasti. Always quit when u'r winning.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti