Yritin nähdä sen hetken jolloin henki poistuu ruumiista. Se ei ole huokaus, se on sydämen hetkellinen kouristus, joka pysäyttää veren suoniin kunnes raja on ylitetty ja elämä pulppuaa ulos. Sitten vasta, henkäys, silmistä katoava katse, kun kaikki on jo ohi.
1 kommentti:
Surullista, mutta niin totta...ja kaunistakin!
Ja tervetuloa vastavierailulle minun blogiin!
http://kodinsielu.blogspot.com/
Lähetä kommentti