Olen työstänyt pidemmän aikaa nykyistä teoskokonaisuutta. Nyt on aikomuksena tehdä lopulliset päätökset ja rykäistä ne valmiiksi. Tulee tehtyä isojakin muutoksia, ja tässä yhden sellaisen tehneenä, tulin miettineeksi teknisiä ulottuvuuksia. Miten saan ilmaistua materiaalilla parhaiten, sen mitä haluan, mikä puuttuu. Tuijottelin maalausta ja katselin kännykkään tallennettuja kuvia laatutaiteesta, tutkin materiaalisia ratkaisuja, siveltimenjälkiä, maalin paksuutta, pohdin näitä suhteessa omaan maalaukseen.
Jäin kiinni ajattelemasta, että ei minua näin ole opetettu maalaamaan, kun katselin omaa maalaustani. Ajatus pysäytti. Niin, todella. Maalikerrokset ovat ohuita kuin vesi. Hinkutan ja laseeraan ja pyyhin ja kaivan asioita esiin kuin arkeologi. Se mikä on poissa, on mehevä maali, siveltimen jälki, läsnäolo. Siinä missä ennen tuli selkärangasta messevät valon ja varjon ilmaisut, ne tuntuvat olevan kaukana nyt. Ei minua näin opetettu maalaamaan.
Kuka minut opetti maalaamaan?
Monet oppilaitokset ja opettajat ovat olleet laittamassa omaa panostaan siihen, mitä kankaalle ilmestyy. Onhan kaikilla jotakin annettavaa. Jos ei aina materiaalisesti, niin ajatuksen tasolla. Väitän, että ihan jokaista, jonka sanaa olen kuullut, olen itseeni jollain lailla sisäistänyt. Messevät valot ja varjot ja materiaalisuudella leikkiminen taitaa kuitenkin tulla sieltä ihan ensimmäiseltä opettajalta, kun olin vielä lapsi, ja maalasin Naantalin Taideseuran rouvien ja herrojen kanssa. Samalla kylällä asustanut taidemaalari Marjatta Laine iski ensimmäiset opit mieleeni. Ja tietyt aistinvaraiset muistot, öljymaalin ja ranskalaisen tärpätin tuoksun, sipulimaalaukset.
Ei minua näin opetettu maalaamaan, mutta haitanneeko tuo. Aika usein ajatuksia valtaa se, miten pitäis, ja miten muut. Lopulta kuitenkin ajaudun tekemään näin, miten teen. Siihen pitäisi nojata vaan entistä voimakkaammin, tuulta päin. Seuraavan hetkosen ajan aion kuitenkin päästää sisäisen Marjattani valloilleen, ja tervehtiä vuosientakaista meikämaalaria. Ehkä pyyhin pois. Ehkä en.
...
Mitä muuta kuuluu?
Muutin uudelle työhuoneelle Leafille. Pitkä puristus. Nyt koitan rauhoittaa tähän, ainakin hetkeksi aikaa. Volatiilit ovat taiteilijan työedellytykset, mahdollisuudet ylläpitää tilojaan ja harjoittaa ammattiaan. Vaikeammaksi on mennyt nykyisen hallituksen ikeessä, ja tässä taloustilanteessa. Helppoa ei ole kellään. Yritetään jatkaa ja jaksaa.
