Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikkia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikkia. Näytä kaikki tekstit

10.4.2017

Huijasin


On tässä nimittäin vähän muutakin tullut tehtyä kuin kuunneltua Vesalaa. Siitäpä syystä ei ole tullut bloggailtua. Koko alkuvuosi on mennyt hommia painaessa sellaisella intensiteetillä että ei yksinkertaisesti ole ennättänyt ajattelemaan. Valokuvakeikkaa on riittänyt sekä valokuvakaikkea - kuvatessa, opettaessa ja näytön edessä istuessa on mennyt nyt 4 kuukautta. Tuntuu istumalihaksissa.

Eilen saatiin pakettiin vuosi sitten aloitettu produktio "Meri - saaristolaisen piha ja puutarha", joka oli osa Suomi100v - juhlavuoden ohjelmistoa. Aloin vuosi sitten ideoimaan ohjaamalleni valokuvausryhmälle proggista, jossa voitaiisin yhdistellä valokuvaa livemusiikkiin. Työpaikkani Naantalin Opisto on ollut siitä mahtava, että oikeastaan minkälaiselle projektille tahansa on tarjottu toteutusmahdollisuudet. Rehtori Erja Launialan kanssa lähdettiin miettimään opiston bändejä mukaan konserttiin, ja saatiin remmiin mukaan vielä Raision Työväenopistolta Raision laulajat, ja siinä sitä oltiinkin sellaisen projektin äärellä jossa yhdistyi Swing - musiikki (Sunny Side Swing Band), kansanmusiikki (kansanmusiikkiryhmä Naamuskat) sekä kuorolaulanta (Raision Laulajat). Tässä vaiheessa mieleen tuli että olemme saattaneet tulla luoneeksi hirviön, miten nämä saadaan fuusioitua yhteen? Lopputulema: aivan mahtavasti! Ryhmät soivat yhteen niin hienolla tavalla että kylmät väreet juoksee vieläkin. Fotarit - ryhmä veti taas homman päätyyn ihan sata lasissa kuten tavallisesti, ja kuvaesitystä olenkin koostanut runsaasta kuvamäärästä koko alkuvuoden. Ja innostuin itsekin soittelemaan, ylläolevan videopätkän taustamusat nimittäin. Kännykällä ihan äänitin :D


Kuva sarjasta Myrskyluodon Maija. Janne hukkuu. Kuva on tunneilla tehty miniatyyri / yhdistelmäkuva. Lumimyrsky tehtiin jauhoa puhaltamalla ja avantoon hukkuva Janne kuvattiin myös tunnilla.  Kuva: Pasi Leimu

Huikea määrä muusikkoja mahtui juuri ja juuri lavalle, ja kuoro tuli vielä puolikkaalla miehityksellä. Fotarit kuvasivat myös videopätkät biisien väliin. Bändit soittivat/lauloivat vuorotellen omia vetojaan sekä yhteisvetoina Yksinäinen saarnipuu ja La Mer. Kuva: Pasi Leimu

Meikä ja Fotarikonkari Sami Malkamo. Kuva: Pasi Leimu

Minä ja rehtori Launiala säätämässä tekniikkaa. Minun roolini oli valvoa tarkkaamossa että biisit ja vidot synkkaa, ja tauottaa kuvaa tarvittaessa. Kaikki muu meinkin putkeen, paitsi että läppärin virtapiuha jäi kytkemättä ja kone ilmoitti kesken konsertin että AKKU ON LOPPUMASSA. Isolla oranssilla ilmoituksella. Videon päälle. Onneksi oli piuha lähellä.. 

Konsertti oli erittäin hieno kokemus ja oli ilo työskennellä upeiden muusikoiden kanssa. Konsertti tullaan todennäköisesti vetämään vielä uudestaan. Sen tämä kylläkin teki että en ole ehtinyt maalata ollenkaan, ja Auran Gallerian näyttely lähestyy. Nyt on takki melkoisen tyhjä, pitää vähän keräillä itseään että pääsee jonkinnäköiseen työvireeseen, joka sävyttää tällä hetkellä epämiellyttävästi tämä kielteisten apurahapäätösten suma. Mutta täytyy sanoa että tällaiset projektit on se syy miksi teen opetustyötä ja mitä siitä parhaimmillaan saan - palkkaa tietty vähän mutta näiden projektien vetäminen on sitä suurinta palkintoa, kun näkee jonkun toteutuvan ja kun saa tuoda kulttuuria omaan ympäristöönsä ja tarjota mahdollisuuksia tehdä ja osallistua. Elämyksiä. Toivottavasti jokin apurahataho näkisi että työni ja panostukseni oman alueeni kulttuurin kentälle ehkä ansaitsisi jossain vaiheessa jonkun positiivisenkin päätöksen. No, kattellaan ja odotellaan.

No muutakin on tullut puuhailtua, olen mukana Naantalin Kulttuuritaloyhdistyksen järjestämässä näyttely/taidekahvi/mentorointiprojektissa, jossa Naantalilaisia ammattitaiteilijoita on mentoroimassa paikallisia harrastajia, joilla on mahdollisuus näyttelyhakuun avoimeen näyttelyyn Naantalin Taidehuoneella syksyllä. Toukokuussa alkavat mentoroinnit ja aletaan katselemaan mitä ajatuksia kuvaajilla on - olen onnekkaasti saanut haalittua itselleni mentorointiryhmän valokuvaajista. Vaikka maalari olenkin niin täytyy sanoa että tämän taidemuodon kanssa toimiminen on pitänyt itsellä kyllä ajatukset virtaamassa ja tekee hyvää irtautua välillä omasta maalauskuplastaan. Valokuva tuo hirveästi mahdollisuuksia ja sen ilmaisua voi venyttää lähes loputtomasti. Lisäkseni muita mentoreita ovat Tapani Kiippa ja Camilla Björkman, ja teosvalintaa ja projektin suunnittelua on mukana tekemässä myös Raimo Äijälä, kuvanveistäjä, joka aikoinaan oli perustamassa Turun Piirustuskouluun veiston osastoa. Hän on myös tehnyt Rymättylän Nuotanvetäjän patsaan, jossa mallina on ollut hiljattain kuollut isoisäni Eino Liitola, vanha nuottamies.

Eikä siinä vielä kaikki.. kaiken kukkuraksi tulin valituksi Naantalin Kulttuuritaloyhdistyksen Vuoden taiteilijaksi, eli pääsen tekemään tänä vuonna pyhän Birgitan maalauksen. Vuosittain valitaan vuoden taiteilija, joka aina tekee oman teoksensa aiheesta, joka huutokaupataan Birgitan Yössä. Tuotto menee valitsemaani hyväntekeväisyyskohteeseen. Nyt pitäisikin miettiä hyvää kohdetta Naantalista.
Tämän lisäksi minut kutsuttiin Raision Kameroiden Martti Tuomisen muistokilpailun veturiksi, antamaan aiheen seuraavalle kilpailulle ja tuomaroimaan sitä. Tulee mielenkiintoista siitäkin.


Nämä, Auran näyttely ja kuvakeikat päälle - nyt ehkä konsertin jälkeen on se takkityhjänä - olo kun on sitä intensiivisesti vääntänyt, mutta tekemistä riittää, ihan niin paljon että ei onneksi ole aikaa miettiä noita Vesalajuttuja kuin hetkittäin. Ja kokoajan lyhenevin hetkin. Kevättä ja kesää kohden ja kaasu pohjassa, kuten tavallisesti! Ajatuksia on taas mieli tulvillaan, että miten hienoa olisikaan tehdä tämä juttu uusiksi vaikkapa Naantalin Musiikkijuhlien yhteydessä..? Ja vieläpä tehdä oppilaiden kera toinen projekti jossa päästäisiin projisoimaan kuvia värejä ja tunnelmia vaikka johonkin musajuhlien kirkossa olevaan konserttiin? Teatterilaisten kanssa musiikkiteatterivalokuvamatineoita? Naantalin Musiikkijuhlat ja alueen teatterit jos luette tätä, niin laittakaa viestiä tulemaan! :-D

Lopuksi keväthurmaa: Ihanin SMG <3

25.3.2015

Proseduuri

Raivobailaaja.

Normaalisti tuon työhuoneelle aina karkkia ja batteryä. Tarvitsee nimittäin huikeasti energiaa että jaksaa raivomaalata. Tällä kertaa jätin kotiin ja toin pähkinöitä ja sämpylän. 

Pähkinöitä ja sämpylän.

No sen arvaa miten siinä sitten käy. Aivan kuin juoksisi maratonia kumisaappaissa, 
eli ei oikein näillä eväillä tempo nouse!

Joraaminen toki kuuluu työpäivääni muutenkin (nostaa hyvin energioita) mutta nyt on raivojorattava. Spotifystä ison maalauksen soittolista päälle ja jalalla koreasti niin kauan että kropassa on hyvä tärinä! Ja sitten loihtimaan kankaalle jotain ennennäkemätöntä :-D Lassilla lähtee, let's do this!


23.3.2015

Morning

Tällai väsyttelee.

Aloitellaan chillisti.. koitan löytää uudelle maalaukselle yhä jotain suuntaa antavaa voimabiisiä. Mitään "omaa" en ole sille vielä löytänyt, tässä joitain sekaisia lauseita:

Joo mä tiedän on veden pinta kaukana
En näe
Pohjaan en näe
Onko sen alla haukia tai haita?
Jotka mut voi kerralla hotkaista

Mut sä näet pintaakin syvemmälle
Niin sä viet varmalla otteellasi aina vaan kauemmas rannan turvasta
Ja mua huimaa ja pelottaa
Mut siinä sun äänes mua rauhoittaa

Kuuletko kun veden alla mä huudan ääneen sen kaiken
(Emma Salokoski)

Aamu on kylmä
Etkö sinäkään jaksaisi vielä nousta
Vaikket nuku enää
Minun pieni rakkauteni
En haluaisi enää menettää ketään
Sinä kyllä tiedät
(Westman)

Ois kai siistii antaa periksi nyt
Toteais vaan kylmästi
Ei tästä mitään tuu
Lähtis kävelemään
Painais oven kiinni perässään
(Kolmas nainen)

Oi kultaisin, tää on kylmä maa
Et sydäntäs palelluttaa saa
Niin tahtoisin kanssas kulkea
Ja pahalta silmäs sulkea

Mut viereltäin mun
Täytyy nyt sun
Kääntyä pois
(chisu)

Aamusta se alkaa
Se ei osaa lopettaa
Aina hampaisiinsa jonkun heikomman haluaa

Tietää mikä milloinkin sua kipeimmin satuttaa

Ja kaiken keskellä sä alat toipua
Olet salaa päättänyt jo pakata
Ja kaiken keskellä ei enää pelota
Sullon kaikki, jälleen kaikki alussa

Et valvo enää öitä
Et vapise aamuisin
Se elää vanhaa aikaa, ei osaa aavistaa
Hetken vallantunteestaan se enää nauttia saa

Sä saat auringonnousut
Sä saat viimein hengittää
Sinä kestit, et häneen kuollut
Hän naarmuksi vaan ihoon jää
(Wheeler/Kleemola)

Sellainen biisilitanja, katsotaan nyssit miten tuo ajatus välittyy itse maalauksesta. Röihin röihin.

7.11.2014

Orastavasti väsyttää

Paska paranee pöyhimällä!
Hirveä väsymys lankesi ylleni eilen. 06:45 sängystä ylös ja lapset päiväkotiin ja maalaamaan. Lapset mummolaan hoitoon ja illaksi opettamaan. Kotiin 22:30, pakkaamaan huomisen tavarat, tärkeimmät kotityöt ja sänkyyn kaatuu yhden jälkeen. Lapsia näin koko päivänä vain aamu- ja iltatoimien ajan. Aamulla taas odottaa herätys tuttuun aikaan. Ja silti lempo soikoon, tilillä vain pitkä miinus. Mitä järkeä tässä on, kysyn. Miksei taiteilija voi saada työstään palkkaa vaan maksaa kaiken?? Näinä hetkinä sen todella tuntee että mitä tämä kaikki meille kaikille maksaa. Aamulla nukutaan väsyneenä pommiin, lapsi b missaa päiväkodin isänpäiväaskartelun, läppäri unohtuu kotiin ja työhuoneella hengitellään syvään. Lasken kymmeneen, ja toisenkin kerran.

Kuvassa näkyvä maalauksenretale saa inspiraationsa tälläkin kertaa musiikista. Kaiken huipuksi Jonne Aaronin uusimmasta "Yksin" - iskelmärokkibiisistä. Olen yrittänyt inspiroitua mielimusiikistani mutta ei, tämä on Jonnea nyt. Voinkin lainata tähän nyt biisin sanoja, jotka maalauksen sisäisen lupaus - maailman lisäksi kertovat nyt myös minun ja ammattini välisestä viha-rakkaussuhteesta täydellisesti :



Mä sain, mä sain
sulta sen mitä hain, mitä hain
kivun ja nautinnon
kunnes tarpeeni täytetty on

Kerro turhaanko mä odotan
Ja vain itseni näin hajotan
Kun mä pidän meistä kii
ja uskon tyhjiin lauseisiis

Kerro turhaanko sua odotan
ja vain ajantajun kadotan
Vannoit kun me tavattiin
meen vuokses vaikka helvettiin


18.6.2014

Kiukku/motivaatio


Kaksi hyvää keinoa purkaa aivan äärettömän kamala v*tutus. 
Suklaakakku ja maalaaminen.
Aika ärsyttävää sinänsä, että paras työskentelyvimma tulee siitä. Jos on hyvä fiilis, maalaa latteuksia. Jos on neutraali fiilis ei maalaa oikein mitään. Tarvitaan ylivireys tai aivan järkyttävä ketutus. Niissä adrenaliiniaggressioissa tulee tehtyä monen viikon duuni kolmessa tunnissa. 

Tässä edellisen kolmen tunnin session tulosta. Onkin jo aloitettu hyvällä sokeri/kofeiinikännillä..

Atmosfääri kuntoon:
 

Sit lähtee. Hyvästi abstraktin alku! Kävin ostamassa uusia värejä ja siveltimiä ja kaiken ketutuksen lomassa tulin ostaneeksi kallista crylan akryyliä ja täysin samaa sävyä mitä mulla oli jo saavillinen työhuoneella. Joten laitetaan sitten cadmium red hueta prkl kun kerta löytyy.

 Kaadetaan.

 Pyyhitään.

 No naama siellä taas on.

 Maalit. Sprayt. Tussit. Siveltimet. Palettiveitset. 

Tein tuollasen. Aika kiva. 
Pitää jatkaa nyt sitten vähän maltilla, mutta ei liikaa. 

Tää on niin tätä. 
Pitää aina olla joku överifiilari että saa kunnolla duunia tehtyä. Olen tätä yhtäkin naamaa hipsutellut täällä viikko/kuukausitolkulla eikä se tunnu edistyvän ollenkaan. Ei ole vaan ollut kunnon pöhinää. Välillä sitä sitten tekee keinotekoisesti sokerin ja kofeiinin yliannostelulla ja kuuntelemalla aiiivan liian lujalla musiikkia. Raivomaalatessa tulee aina hurja putkinäkö maalaukseen. Kaikki muu ympäriltä katoaa ja on vaan musafiilareissa ja kaikki on aivan kristallinkirkasta. Värit sekoittuvat aivan itsestään ja energiat on korkealla ja pysyy liikkeessä, syke on tuhat, kaikki napsahtelee paikalleen. On jossain aivan euforisessa maalausflowssa. Jossain vaiheessa alkaa tuntua kropassa, vatsalihakset alkaa krampata kun huomaa pidättävänsä hengitystä kokoajan ja keskittymiseen pitää jo vähän keskittyä. Tulee pudotus, maalauslaskuhumala, kun alkaa tärisemään kädet ja jalat ja heikottamaan ja väsyttämään. Maalauskrapula. Pitäisi vaan maata sohvalla tuijottamassa kattoon. Ihmettelee että mitä helvettiä täällä oikein tapahtui taas. Kaikkialle särkee ja on ihan koomassa.

Tussin, sprayn ja maalin yhdistelmä on tosi kiva. Aikamoinen koloristi minusta on kuoriutunut noiden matskujen myötä :)

Nyt olis vähän väsy, ja kohta vähän nälkä, luulen että väännän tämän maalauksen taustan kuntoon ja kotiin päiväsaunaan ja sitten jotain hyvää ruokaa (=pakastepizzaa).

12.1.2014

Sit on näit päivii

Huomenta vaan. Rrrkl.
Näit tämmösii päivii jolloin kello on 12 ennen kuin on päässyt työhuoneelle. Kun kaiiiikkki kusee. Lasten iskän sairaus kun on nimenomaan kaksi- eikä yksisuuntainen niin yllätyksiä tulee voinnissa. Äkkiä ollaan tilanteessa jossa seistään oven pielessä maalipöksyt jalassa toteamassa että aha, ei olekkan lapsenvahtia. Onneksi on mummolat ja enolat ja sensemmoiset jotka pelastaa pulasta. Mutta lopulta työhuoneelle kun pääsee on kaikesta viimehetken sählingistä otsaan kasvanut tatti (ei näy kuvassa) niin valtava että sitä täytyy hetkinen kuihduttaa parasetamolilla, kahvilla ja AAH! Minttusuklaakekseillä.

Kyllä tämä tästä. Kädet vielä tärisee ja pulssi 285 mutta nyt on työaikaa kuuteen asti. Välillä käyn viemässä muksut toisesta hoitopaikasta toiseen. Flunssaiset rassukat.

Ihana, ihana tammikuu, kun on niin paljon töitä. Helmikuussa tulee takuuvarma kriisi kun onkin yhtäkkiä hiljaista. No.. tulee sitten muutto uusiin työmaisemiin Naantaliin. On siinäkin sitten sitä jotain.

Pakko huomioida eilinen UMK. Viime kisoista nyt olen jo useampaan otteeseen hehkuttanut Mikael Saarta ja ehdoton painoarvo annettava myös Arionille, ja näistä kisoista löytyy jo seuraava helmi; Softengine, joka on suorastaan Suomen Coldplay! Ja tuo video on aivan hillittömän hyvä:


Nämä jätkät tais olla kypsässä 17 vuoden iässä, mitenköhän nämä vetää sitten päälle parikymppisinä? Ja samat sävelet oli Arionilla, joka veti uuden piisin tuolla UMK-karsinnassa. Jopa tällainen hevitraumoista kärsivä oli ihan liekeissä. Siihen ei nyt löytänyt juutuupi vielä mitään mutta ehkäpä joskus. Paan sit jos tulee vastaan.

On vähän vuoden kohokohta mulle tämä viisutouhu, heh! Kakarasta asti nauhotellut c-kaseteille viisuja ja katsellut niitä sitten läpi vuoden. Ai että, kun pääsis kattoo kun Softengine voittaa koko megakisat, koska niinhän siinä tulee käymään ;)

Vilautetaas täs nyt vähän taidettaki.
25x25, akryyli kankaal.


Olin jo julistanut tän valmiiks, mutta en ole ihan varma tuosta ruskeesta toonista suun ympärillä. Ei ehkä arvais mutta taistelin tuon suun kanssa 6 tuntia :D Kun mikään ei kelvannut. No tuo on hyvä. Mutta tuo ruskee.. no, saas nähdä. Tämä myös menossa Fridaan.

20.12.2013

Oheisasioita


Tässä päivän posti! Vasemmalla paketti puusepänliike Nukariselta ja oikella: RUOTSILTA! Joo. Siis postilaatikossa oli ilmoitus saapuneesta paketista, ja lähettäjänä koreili vaatimattomasti SWEDEN. No eipä siinä. Postiin katsomaan mitä Ruotsi on minulle lähettänyt.

Oli postin tätikin kummisaan tämän säkin kanssa. RETURN TO POST OF SWEDEN lukee säkissä ja tuohon lappuun on kuumottavasti tiedotettu että Ruotsin tulli on tai ei ole mahdollisesti saattanut avata pussissa olevan lähetyksen. No olisikohan niin että on avattu kun kerta on valtavaan säkkiin täytynyt sulloa ja niputtaa kiinni. Sisällä onkin huomiotaherättävän epäilyttävä tuubi. Tuubin sisällä on photoboxista tilaamani valokuvat. Ilmeisesti taidetta on haluttu ihailla sitten siellä tullissa. Olin jo hieman ymmälläni että minkälaisessa säkissä se photobox oikein toimittaa.

Nukarinen taasen toimitti 25 x 25 kiilapuita. Galleria Art Fridasta sain kutsun osallistua helmikuun teemanäyttelyyn johon tulee gallerian taiteilijoilta kaikilta saman kokoluokan 4 duunia. Kuulostaa hauskalta. Yllättäen koko turusta ei löytynyt sen kokoisia kiilapuita ja raamareiden seuraava toimituskaan ei sisältänyt yhtään tätä kokoluokkaa. Peltosen Essin työhuoneelta kävin riipimässä kasaan puut kahteen kehykseen ja tilasin pikapikaa Nukariselta lisää. Toimitus tuli parissa päivässä ja lasku paketissa. Laatukin on taattua ykköstä kuten Nukariselta aina. Olen ennenkin kehunut enkä lakkaa kehumasta! Täältä löytyy normaalit ja leveät  suorat ja pyöreät väliristikoilla tai ilman ja supernopea toimitus: http://www.kiilakehys.net/



Vielä en ole edes kerinnyt aloittamaan maalaamista kun tulin ottaneeksi eväitä isolla kädellä, ja työt alkaa aina kahvitauolla. Fetasalaattivehkeet. Cherrycolaa. Chewitsejä. Savukalaleipää. Kahvia. Riisipiirakkaa. Berliininmunkkia. Kyllä, lähti lapasesta.

Popsiessa esittelen jotain hillittömän hienoa. Mikael Saarta olen täällä ennenkin jaellut, ja lähdin sitten googlettamaan että olisikos jotain keikkoja tai julkaisuja tulossa. No sitä ei löytynyt mutta muuta kyllä.

Mikael Saarihan oli viisukarsintakakkonen:





Tauotta olen myös kuunnellut tätä kerrassaan mahtavaa biisiä:




Niin ja entäs tämä sitten!



Ja spotifyystä löytyy sitten myös pari muuta biisiä, You should have seen us ja C'est la vie jotka myös soi kokoajan. Aivan mielettömiä vetoja. Pitkään aikaan jos koskaa on halunnut jonkun tietyn artistin keikalle mutta tätä odottelee nyt sitten kyllä. Levyä ja keikkoja. Useimmiten ajattelen että levyn kuunteleminen riittää mulle mutta on niin taitava ja monipuolinen artisti kyseessä että pakko nähdä ja kuulla. Ja siis todella. OLEN FANI! :D Toivottavasti tuo popup saa myös tuulta allensa, ehdottomasti haluaisin lisää!
Tuon hienon viisubiisin jääminen toiselle sijalle oli kyllä aivan järkyttävä pettymys ja huutava vääryys josta en tule toipumaan ikinä! Tuosta popupin videosta viisufanit varmasti tunnistaa tutun naaman: se taustalaulaja jota Krista pussasin viisulavalla Marry me:n lopussa laulaa myös popupissa. Bongaa!

Ei muutakun kuuntelemaan. Ja maalaamaan hust.

22.9.2013

Pannaan nyt vielä toinen egotrippi

Koska tämäkin osuu niin hyvin.


Tulkoon mitä vaan


Koin meritaulujen Marilan suuruisen valaistumisen hetken kun kuulin tämän biisin.

Ja eikö oikeasti olekkin niin? Mietin vaan, että mikä ihmiset saa lannistumaan? Mikä luopumisessa on niin kipeää? Ajatellaan vaikka tätä omaa tilannetta: piti olla uusi koti, piti olla ydinperhe ja valoisa mieli, no, ei olekkaan. On hometta, käräjöintiä, eroamista ja aivan järjetöntä ahdistusta. Tai oli. Väittäisin, että suunta on parempaan vaikka päivät pimeneekin. No nyt meinaa karata aiheesta. Ajattelin nimittäin näin hienosti:

Olenhan pärjännyt ennenkin.

Siis ennen näitä odotuksia. Se, että luuli saavansa pussillisen kultaa ja saikin säkillisen paskaa, harmittaa ihan varmasti ketä tahansa. Mutta jos kerta oli ihan tyytyväinen elämäänsä silloinkin, ilman minkäänlaisia toiveita tai lupauksia kultapussista, niin miksi siihen alkutilanteeseen palaaminen voi olla niin vaikeaa? Sitähän se nimittäin on. Takaisin lähtöpisteeseen siirtymistä.
On tässä tilanteessa sivujuonensakin, mutta pääpiirteittäin noin.

Tuossa Egotripin veisussa asia ilmaistaan hyvin. Tarviiko mennä sen kummemmin kuin hetki kerrallaan? Ja jos se hetki on hyvä, niin eikö sitten ole hyvä.

Printscreeniä inspisruudusta.


Levittelen täällä gessoa pohjalle. Jopa tämä tuntuu pitkän maalaustauon jälkeen aika mahtavalta.
Olen kerännyt meritauluja varten jo vähän inspiraatiokuvia. Hiukan se meni nyt myös maan puolelle, eli meri ja maa. Lähinnä tekis mieli rapsutella ja pestä ulos pintoja kankaalta. Kattellaa.

13.5.2013

Revitään tästä huumoria

Vähän bipoilua päivään:

Esittelyssä manian ja depression kuvaukset. Hauskempaa maanantaita!

3.5.2012

Soittolista

Kas tässä lapsuuteni parhaat hitit! Double Bubble oli c-kasetti joka pyöri mankkarissa päivästä toiseen, nauha useasti koneessa solmussa, lyijykynällä kelaten takaisin. Ihan vaan huvin vuoksi, kas näin:

Double Bubble K-tel DB-9123 1987

A
1.ANGELS: My Boyfriend’s Back
2.MARY WELLS: My Guy
3.CRYSTALS: Then He Kissed Me
4.RAY PETTERSON: Tell Laura I Love Her
5.DEL SHANNON: Runaway
6.PAUL AND PAULA: Hey Paula
7.JEWEL AKENS: The Birds And The Bees
8.MARCELS: Blue Moon
9.CHIFFONS: Sweet Talking Guy
10.EXCITERS: Tell Him
11.SANDY POSEY: Be My Baby
12.LOU CHRISTIE: I’m Gonna Make You Mine
13.BOBBY VEE: Rubber Ball
14.JIMMY RODGERS: Kisses Sweeter Than Wine
15.LESLEY GORE: It’s My Party
16.TURTLES: Happy Together

B
1.JOHNNY TILLOTSON: Poetry In Motion
2.CHIFFONS: He’s So Fine
3.SHANGRI-LAS: Leader Of The Pack
4.CRYSTALS: Da Doo Ron Ron
5.SHIRELLES: Will You Still Love Me Tomorrow ?
6.BILLY KRAMER: Bad To Me
7.MARK DINNING: Teen Angel
8.GARY PUCKETT AND THE UNION GAP: Young Girl
9.CHIFFONS: One Fine Day
10.DIXIE CUPS: Chapel Of Love
11.TEDDY BEARS: To Know Him Is To Love Him
12.DEL SHANNON: Keep Searchin’
13.SHIRELLES: Soldier Boy
14.TOMMY ROE: Sheila
15.UNIT 4 + 2: Concrete And Clay
16.TREMELOES: Here Comes My Baby


Mahtavaa!

Oli tässä ihan asiaakin, "Psyyke" - maalaus meni jatkoon Art of Basware - taidekilpailussa, whihii! Joten sanomatalossa sitten yhden teoksen voimin tässä kuun vaihteessa!

15.4.2012

Good vibrations

Päivän eväät :-P Dinneriksi quesodilloja, nam!

 Jaahas, se olisi viimeinen mahdollinen osallistumisvuosi Art of Baswareen. Oon tullut vanhaksi..
Ilmottautuminen on ihan just, ja tässä niskahartiavoimin koitan saada valmiiksi uuden maalauksen jota ajattelin siihen teemaan.

Tässä alusmaalausta. Tai pari kerrosta sitä jo. Kohta pääsen sotkemaan kunnolla..
Jotenkin niin tiivis työskentelyfiilis päällä että ei paljoa kirjoituta.


Tässä tän päivän atmosphere:


Ha de so bra!