Punaista

Uuden äärellä. Voimaväriä tähän väliin. Mallina toimi Essi Peltonen.

Hemmetti

Nyt oikeesti!! Toinen työhuonehylly ja toistaiseksi apurahaepäonnikin riivaa. Erittäin, erittäin vaikeaa olla väittämättä itselleen että onkin itseasiassa vaan aivan paska maalari. Todella vaikeaa myös perustella itselleen että oikeesti löytyy vielä lihas jonka voimin punnertaa työhuoneelle vaikka kukaan tai mikään taho ei pidä näitä viritelmiä minkään arvoisena. Niiltä ajatuksilta on vaan niin vaikea välttyä. Se aika vuodesta kun miettii että miksi näkee vaivan, tekee kaiken tämän elääkseen köyhyysrajalla ja nöyryyttääkseen itseään sossulla, kun työllä ei ole edes mitään arvoa. Eihän tätä duunia itselle tehdä. Arvon osaa nähdä vasta kun sen näkee joku muukin. Vaikeaa, vaikeaa. Rohkaiseva Tommi, lasi punkkua ja sauna rauhoitti pahimman huutoitkun mutta olo on siitä huolimatta, no, voimaton. Pitäisi keräillä itsensä kasaan.

No, löysin sen yhä epäileväisesti tähän päivään suhtautuvan lihaksen, ja täällä sitä ollaan taas tämän äärellä. Ei sitten millään löydä muotoaan ja lukemattomia tunteja taistelua takana. Ollaan kohta siinä pisteessä jolloin kaadan päälle maalia, pyyhin kankaalla ja toivon parasta. Silloin kun joku ajatus ei vaan lähe ei pitäis väkisin vääntää.. se "voimabiisi" tällekin löytyi sattumalta: Sanna Nielsenin euroviisu Undo! No, ihan kiva, kyllä tätä kuuntelee. Sanatkin ihan hyvin istuu koko settiin.

Undo my sad.

Morning

Tällai väsyttelee.

Aloitellaan chillisti.. koitan löytää uudelle maalaukselle yhä jotain suuntaa antavaa voimabiisiä. Mitään "omaa" en ole sille vielä löytänyt, tässä joitain sekaisia lauseita:

Joo mä tiedän on veden pinta kaukana
En näe
Pohjaan en näe
Onko sen alla haukia tai haita?
Jotka mut voi kerralla hotkaista

Mut sä näet pintaakin syvemmälle

Niin sä viet varmalla otteellasi aina vaan kauemmas rannan turvasta
Ja mua huimaa ja pelottaa
Mut siinä sun äänes mua rauhoittaa

Kuuletko kun veden alla mä huudan ääneen sen kaiken
(Emma Salokoski)

Aamu on kylmä
Etkö sinäkään jaksaisi vielä nousta
Vaikket nuku enää
Minun pieni rakkauteni
En haluaisi enää menettää ketään
Sinä kyllä tiedät
(Westman)

Ois kai siistii antaa periksi nyt
Toteais vaan kylmästi
Ei tästä mitään tuu
Lähtis kävelemään
Painais oven kiinni perässään
(Kolmas nainen)

Oi kultaisin, tää on kylmä maa
Et sydäntäs palelluttaa saa
Niin tahtoisin kanssas kulkea
Ja pahalta silmäs sulkea

Mut viereltäin mun
Täytyy nyt sun
Kääntyä pois
(chisu)

Aamusta se alkaa
Se ei osaa lopettaa
Aina hampaisiinsa jonkun heikomman haluaa

Tietää mikä milloinkin sua kipeimmin satuttaa

Ja kaiken keskellä sä alat toipua
Olet salaa päättänyt jo pakata
Ja kaiken keskellä ei enää pelota
Sullon kaikki, jälleen kaikki alussa

Et valvo enää öitä
Et vapise aamuisin
Se elää vanhaa aikaa, ei osaa aavistaa
Hetken vallantunteestaan se enää nauttia saa

Sä saat auringonnousut
Sä saat viimein hengittää
Sinä kestit, et häneen kuollut
Hän naarmuksi vaan ihoon jää
(Wheeler/Kleemola)

Sellainen biisilitanja, katsotaan nyssit miten tuo ajatus välittyy itse maalauksesta. Röihin röihin.

Päivän työ

Tällaisessa tuskaisessa ponnistusvaiheessa on tämä maalaus. Huomenna otellaan ihan tosissaan.
Mikähän siinä on että maalaaminen maistuu parhaiten kun ois muita hommia? :D

Turku ja keväinen sunnuntai

Eka citykätkö! Meiksi vei!

Joellassa ihanaa Mari Hallapuroa. En tykkää matalasta ripustuksesta mutta laatan jatkaminen todella iskee. Varsinkin kynäyhdistelmät, ihana! Hyvä vastapaino ars novan grafiikkasettiin; kauhee duuni vs. Suora ilmaisu.

Tommi syventyy kirjallisuuteen Aboa Vetuksessa

Annu Vertasen Hengittävä katse Ars Novassa. Kreisii puupiirtämist.

Kukkuu Tommi!

Valossa kylpevä keväinen Turku.

Anish Kapoor - pettymys! Mustaa taidetta lasin alla myötävalossa. Kiitti.

IC-98:n maaginen videoinstallaatio oli päivän paras. Lumoutuneen Tommin sai raahattua tilasta ulos puoliväkivalloin.

Lisää Kapooria. Ja hirveä mielihalu koskea taideteokseen.

Kain Tapper - pettymys! Missä hirvenpää!

Visual vortex - yhteiskuva!

Keväisää.

Minä ite Ars Novan portaissa. 

Matt Koivurinnan säätiön kokoelmista oli siis edellä olevat teokset, esillä Ars Novassa. Vertasen Hengittävä katse oli toki yksityisnäyttely. 

Onnea!

Ihastuttavan moni ystävä ja tuttava on saanut apurahaa. Hieno juttu! On mennyt oikeisiin osoitteisiin. Päivä on paistellut risukasaan.

Katkeraa kalkkia silti kun omassa laatikossa ei kirjettä näy, pateettisessa tunteessa muljaaminen kiteytyy hyvin alla olevaan kuvaan:

Uutta maalausta ja kipeänä jälleen

Aloin eilen valmistelemaan uutta maalausta. Ihan hyvän luonnoksen ja alun lisäksi nettosin jonkinlaisen kurkunpääntulehduksen, kipeän korvan ja vetämättömän olon. Päivitin puolen päivää nettisivujani (www.liitola.fi) ja siinä paikallaan istuessa pidän lämpöpuhallinta päällä. Heti kostautuu. Tänään sitten pyykkihommelitkin veivät viittä vaille hautaan.

Nyt lisää "lepoa", kotona myös yksi vatsatautipotilas. Ei taida päästä maalaamaan huomennakaan.